Lue keskustelun säännöt.
Tunnen huonommuutta, kun teini ei menesty koulussa
21.12.2011 |
Esikoisemme 15 on aina ollut kohtalaisen haastava lapsi, eikä meno ole yhtään helpottunut teini-iän myötä. Ala-asteella sai vielä valvottua koulunkäyntiä, yläasteella se ei enää ole onnistunut ja keskiarvo onkin tipahtanut roimasti. Numerot ovat kutosen luokkaa, kun lapsi lyö kaiken lekkeriksi. Keskiarvo on niin huono, että lukioon ei ole mitään asiaa.
Itse ole akateemisesti koulutettu ja hävettää tuo tytön touhu. Aina puhutaan miten koulutettujen vanhempien lapset pärjäävät koulussa. Miksi ei meidän lapsi? En halua päteä lapseni kautta ja ihan sama minkä ammatin hankkii. Nyt tuntuu ,että hyvä, jos jonkun ammatin yleensä saisi tällä menolla.
Kuuntelen miten muut kertovat teineistään, jotka panostavat kouluun ja harrastavat aktiivisesti kaikenlaista. Omani on kiinnostunut vain kauppakeskuksissa juoksemisesta.
Onneksi on sentään tuo keskimmäinen, joka tuo kotiin kokeista kymppejä ja jolla on tavoitteita vaikka kuinka.
Kommentit (9)
Onneks nykyään voi aikuisenakin opiskella vaikka kuinka pitkälle jos siltä vielä tuntuu. Ymmärrän kyllä että ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen nähnyt, että elämässä voi saavuttaa asioita, vaikka koulussa ei loistaisikaan.
Sama meillä, eikä edes vielä yläasteella. Tuntuuu itsestä typerältä, miten toinen voi olla noin typerä.
Mutta mitään ei voi saavuttaa, jos ei ole tavoitteita, jos käytös ja kielenkäyttö on ikävää ja jos mitään ei viitsi yrittää.
Tiedän useamman tapauksen, mitkä on saatu kiinni vasta lukiossa tai ammattikoulussa. Lapsia on vain siihen asti pidetty tyhminä.
Apua lapsesi tarvitsee, eikä häpeääsi. Tiedän sellaisenkin nuoren, joka tappoi itsensä siksi kun äitinsä aina huokaili, että elämä olisi helpompaa ilman sinua kun olet niin vaikea verrattuna pikkusiskoosi. Nuori päätteli, että helpointa siis tappaa itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoisella oli vähän samaa. Yläasteella asiat vielä kärjistyi, seiska ja kasiluokka oli yhtä palaveria koulun kanssa ja lasta ei kiinnostanut panostaa yhtään. Ysin syksyllä se kuitenkin vähän heräsi. Tajusi että pakko saada edes joku paikka vaikka välillä edelleen haasteli että "ei kinnosta ja mä voin mennä aina töihin". Kun ei se tuntunut tajuavan että ei töihinkään niin vaan pääse nykyään.
Kevällä tahti parani entisestään numerot vaikka laiska oli edelleen. Onneksi kuitenki sai opiskelupaikan. Ei tosin päässyt sinne minne olisi halunnut ja voi luoja mitä valitusta saatiin kuulla.
Uhkasi jopa olla menemättä ammattikouluun ja se oli mulle ihan se viimein tikki. Mä ajattelin että mä en enää jaksa, tosta lapsesta ei tuu mitään.
Kävi kuitenkin ammattikoulun ja valmistui lähihoitajaksi. Jotain tapahtuin noina vuosina. Nyt opiskelee sairaanhoitajaksi ja haaveilee kätilön urasta.
Tsemppiä teille!
En huokaile lapselle, mutta olen kyllä todennut, että kilpailu opiskelu- ja työpaikoista voi olla aika kovaa, kun vielä kyseessä ikäluokka, joka on keskimääräistä isompi.
Olen käyttänyt lasta neuropsykologissa testeissä ja selvää oppimisvaikeutta ei todettu .Tarkkaavaisuushäiriöön liittyviä piirteitä kylläkin.
Olen todella pettynyt koulun tukeen. Palaverin järjestymistä asian tiimoilta sai odottaa useamman kuukauden, kun luokanvalvoja ei viitsinyt tapaamisaikaa kanssani sopia. Ja tapaamisen lopputulos oli, että tukea koulutulta tulee vain, jos oppilas itse on motivoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tapaamisen lopputulos oli, että tukea koulutulta tulee vain, jos oppilas itse on motivoitunut.
Meillä on teini, jolla ON todettu lukihäiriö. Muuten kuulemma ihan älykäs, neuropsykologisten testien mukaan. Lisäksi motivaatiota olisi vaikka muille jakaa. TUkea tulee siinä yhdessä aineessa, jonka opettaja on todennut, että hän ei halua nähdä meidän poikaa enää. Siitä pääsi siis erityisopelle.
Kehoita haastattelemaan siella kaupoissa tyoskentelevia. Siitahan voisi loytya hanelle unelma-ammatti.