Kuvitteleeko joku todella

Itse se pitää omat asiat hoitaa.

että kohtalaisen nuoret, virkeät eläkeläiset jotka asuvat 2 km päässä, jotka omistavat 2 autoa, haluaisivat viettää aikaa ja touhuilla lapsenlapsen kanssa vaikka kerran viikossa.



Tää harhakuva juontaa omasta lapsuudestani, jossa paljon vanhemmat ja kaukana asuvat mummot ja papat oikein nauttivat meidän lastenlasten seurasta ja pyysivät aina viikoksi kerrallaan mut ja veljeni kylään. Mä luulin että isovanhemmuus ja lastenlasten kanssa touhuilut on mummuille positiivisia juttuja, ei "suuria palveluksia" ja kovaa ruumiilista työtä. Kuten anoppi näkee asian..

(Tulevat) Isovanhemmat asuvat n. 200km päässä meistä, joten heistä ei tosiaan ole apua elleivät varta vasten tule tänne tai me mennä sinne päin. Vähän kyllä huolestuttaa tuo turvaverkko jos tässä nyt vauvan saa, tällä hetkellä ei ole täällä päin yhtään ketään, kenen hoitoon voisi lapsen jättää... kätevintä olisi varmaan muuttaa tuonne isovanhempien lähelle, siellä asuu meidän molempien sukulaisia paljon niin saisi edes joskus hoitajaa. Hmmh..

Isovanhemmat (ja isoisovanhemmat) ovat sen sijaan koko ajan tienneet, että, koska olemme samaa sukua ja perhettä, apua voi meiltä aina pyytää (ja pitääkin).



Isäni uudesta liitosta lapsensa on meillä useinkin hoidossa:)

sukulaisistaan ja perheistään voisi jäädä moni ikävä tragedia tapahtumatta.

(Tulevat) Isovanhemmat asuvat n. 200km päässä meistä, joten heistä ei tosiaan ole apua elleivät varta vasten tule tänne tai me mennä sinne päin. Vähän kyllä huolestuttaa tuo turvaverkko jos tässä nyt vauvan saa, tällä hetkellä ei ole täällä päin yhtään ketään, kenen hoitoon voisi lapsen jättää... kätevintä olisi varmaan muuttaa tuonne isovanhempien lähelle, siellä asuu meidän molempien sukulaisia paljon niin saisi edes joskus hoitajaa. Hmmh..

että meillä nämä isovanhemmat olisivat 45-60v, joten eipä ainakaan voisi väittää vaivaavansa vanhuksia;)

Ei periaatteessa ole velvollisuutta, mutta minusta vanhemmilla on moraalinen velvollisuus olla myös aikuisten lastensa tukena. Näin kai välittävät vanhemmat ovatkin. Jokainen isovanhempi voi toki auttaa sillä tavoin kuin itselle tuntuu omimmalta ja lapsen toki tulisi myös auttaa vanhempiaan, jos he jossain apua tarvitsevat.



Kenenkään ei kuitenkaan pidä auttaa toisia yli omien voimavarojensa, se on selvä.

oli äitini tokaisu, kun kerroin odottavani ekaa lasta. Aika tökerö onnittelu =(

Sikäli kun minä muistan, minut ja veljeni hoisi naapurissa asuva mummo, äiti palasi töihin kun olin 3kk.

Äitini ei ole hoitanut lapsiamme kuin erittäin äärimmäisessä hädässä ja silloinkin marttyyinä.

Kunnes pari vuotta sitten tapahtui jotain (ehkö joku sukulainen sanoi jotain), äitini tajusi jotain ja sen jälkeen on ottanut lapsia mielellään luokseen. Lapset tosin oli jo koululaisia.

He tosin asuvat 200km päässä, mutta vietetään usein viikonloppuja siellä ja suurinosa kavereistammekin siellä asuu. Olisi siis mahdollisuus käydä ehkä iltaa istumassa tms.



Nautin enemmän siitä että vanhempani viettävät lapsen kanssa aikaa kun minäkin olen läsnä. Pääsen ihan vauvan kantamisessa yms. näinä viikonloppuina helpommalla. Eikä minun tosiaan tarvitse koko aikaa viihdyttää lastani (tai miehen). Vauva on nyt 7kk. Toki jos he itse pyytäisivät vauvaa yökylään ja ehdottaisivat meille vapaailtaa niin asia erikseen, mutta en kerjää.



Kotipaikkakunnalla meillä on ollut vauvan kummi kahdesti vauvaa hoitamassa yöllä niin että ollaan itse käyty vapaalla.



Ihan riittävästi olen mielestäni "vapaata" saanut. Mies on mielellään vauvan kanssa päivisin jos tahdon käydä yksin kaupassa tms.

toivottavasti miniäkin kuvittelee niin, tytär asuu niin kaukana että hänen tulevat lapsensa eivät paljon voi tulla hoitoon.

Moni varmaan kuitenkin olettaa ja odottaa että myös isovanhemmat haluavat tutustua lapsiin ja sitä kautta myös ehkä ottavat heitä hoitoon välillä.