Miten päästä eron hylkäämisen pelosta?

millainen lapsuus ja vanhemmat sinulla oli?

Sen saa mitä tilaa, se kasvaa mihin ajatukset keskittyvät eli ennen pitkää miehesi kyllä jättääkin sinut, ellet sitten pääse irti tuosta pakkomielteestäsi.6

Mutta isän huomiosta on aina pitänyt taistella vaikka tiedän että hän välittääkin.

Tää on niin järjetöntä kun nuppi tiedostaa ettei sais/kannattais vaivata päätään moisella mutta se tulee niin älyttömän syvältä etten saa vaihdetta vaan pois päältä.

Hyvätty mua ei takuulla ole missää muodossa edes vauvana, vanhempani ovat aina olleet läsnä ja ovat edelleen. Pelkään että mun ihmisuhteet kaatuu tähän, argh. ap

Mutta isän huomiosta on aina pitänyt taistella vaikka tiedän että hän välittääkin.

Tää on niin järjetöntä kun nuppi tiedostaa ettei sais/kannattais vaivata päätään moisella mutta se tulee niin älyttömän syvältä etten saa vaihdetta vaan pois päältä.

Hyvätty mua ei takuulla ole missää muodossa edes vauvana, vanhempani ovat aina olleet läsnä ja ovat edelleen. Pelkään että mun ihmisuhteet kaatuu tähän, argh. ap

että miten ihmeessä tästä pääsee eroon koska tulee välillä sellanen olo että itse lopetan suhteen koska pelkään hylkäämistä niin paljon. Ja kyllä tiedostan todella ongelmani enkä näin ollen kaipaa ilkeilyä... =( ap

ja juuri tuo samaiset puoli vuotta suhdetta takana. Minä en tosin ikinä joutunut taistelemaan vanhempieni huomiosta ja muutenkin he olivat aina läsnä kun tarvitsin. Tiedä sitten mistä johtuu.

Nimittäin kyllähän miehissä on eroja. Toisissa suhteissa on helpompi olla kuin toisissa; toisissa suhteissa voi olla paljon varmempi kumppanin tunteista ja taipumuksista kuin toisissa. Minä esim. olin exäni kanssa jatkuvasti ahdistunut, kun taas aviomieheni kanssa on aina ollut rentoa olla. (Jälkeenpäin on saanut huomata exän olleen sellainen ihminen jonka kanssa kenen tahansa on todella paha olla, mutta se ei nyt kuulunut tähän.)

Nimittäin kyllähän miehissä on eroja. Toisissa suhteissa on helpompi olla kuin toisissa; toisissa suhteissa voi olla paljon varmempi kumppanin tunteista ja taipumuksista kuin toisissa. Minä esim. olin exäni kanssa jatkuvasti ahdistunut, kun taas aviomieheni kanssa on aina ollut rentoa olla. (Jälkeenpäin on saanut huomata exän olleen sellainen ihminen jonka kanssa kenen tahansa on todella paha olla, mutta se ei nyt kuulunut tähän.)

Ihmiset, ei vaan miehet, ovat erilaisia. Miehesi voi myös olla sitoutumatonta sorttia. Tunteesi ei välttämättä kumpua miehen baari-illoista, vaan hän ei ehkä tee oloasi varmaksi. Jos välit on kunnossa ja kaikesta voi puhua, myös suhteen tilasta ja sen vakavuudesta, ei tarvitse ahdistua toisen muihin asioihin kuin suhteeseen käyttämästä ajasta. Oletko huomannut, että miehesi pihtaa tietoa, eikä halua olla saavutettavissa? Hakauduitko nykyisen miehen seuraan, koska yrität edelleen sulattaa sen jään mikä vallitsi sinun ja isäsi välillä?

ja tämä on eka suhde jossa asiaa ei mielestäni tarvitsis ollenkaan pelätä.

Mutta silti pyöritän samaa kuviota sisälläni...normaalisti olekin hakeutunut todella "vaikeasti" tavoiteltavien miesten seuraan mutta nyt on ensimminen tapaus jonka itse hyväksyin ilman tätä..

Mulla on kyllä taustalla vaan pitkiä suhteita että nyt muutaman vuoden sinkkuilun aikana on ollut näitä lyhyempiä suhteita. ap

että et osaa päästää siitä irti. Ehkä sinä kaipaat sitä vaikeasti saavutettavuutta. Se on se miten olet tottunut rakastamaan. Käytät hirveästi energiaa läheisten ihmisten tulkitsemiseen, miellyttämiseen. Jos olet niin tottunut torjutuksi tulemiseen, että et vaan voi uskoa, että asiat menee hyvin. Eihän sinulla oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa. Jokainen ihminen, joka haluaa tasa-arvoisen aidon suhteen, joutuu ottamaan sen riskin, että toinen päättää jättää ja lähteä. Kukaan ei ole niin kaunis, viehättävä, ihana, paras, että saisi kenet vaan ja aina on myös niitä, joille ei kelpaa oikein kukaan. Lakkaa siis miellyttämästä ja elä elämääsi.

Mutta nykyinen mieheni on kyllä todella kultainen, ja on tämän puolen vuoden aikana ollut jossain omissa vl menoissaam ihan muutaman kerran. Asutaan eri paikkakunnilla ja kun hän ilmoittaa että viikonloppuna on jokin meno ja se tietää ettemme voi nähdä vaikka viikkoon loukkaannun ja luulen ettei hän halua nähdä minua enää ollenkaan. No eipä tarvitse kauaa miettiä koska luulen että joko itse lopetan suhteen kun en kestä tai mies tekee sen kun kyllästyy jatkuvaan tarpeeseeni että hänen on varmisteltava tunteitaan ja haluaan olla kanssani. On se kumma kun ei tästä pääse yli vaikka asian täysin tiedostaa. Monessa paikassa on asiasta artikkeleita mutten ole löytänyt yhtäkään ratkaisumallia. Ap