Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
5 vuoteen en ole hakenut yhtään työpaikkaa Suomesta
10.06.2026 |
5 vuoteen en ole hakenut yhtään työpaikkaa Suomesta
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Terkut pitkäaikaistyötön
Venäjältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terkut pitkäaikaistyötön
Venäjältä
Menen nukkumaan
En mäkään. Mulla on jo duunipaikka.
Toivottavasti olet silti töissä Suomessa tai ulkomailla.
Itse olen töissä ja olen ollut välillä myös ilman töitä. Arvioisin lähettäneeni n. 110 hakemusta viimeisen viiden vuoden aikana.
Lopeta vähä-älyinen sössöttämisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletkin roskaa, jota ei haluta mihinkään.
Ei töitä tarvii hakea. kirjoittelee vaan sinne oma asiointi juttuun jotain että on hakenut kuopion saleen töihin vaikka ei ole. Ei ne työkkäristä soittele sinne johonkin oletko hakenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ite en suostu pätkätöihin. Haluan työsopimuksen eläkepäiville asti.
Mä olin kanssa 8 vuotta työttömänä. Silloin sai vielä työmarkkinatukeen lapsikorotukset, joten maksoin niillä rahoilla asuntolainan pois. Lapsia kolme.
Menin töihin, kun nuorin lapsi oli 2,5v eli mielestäni riittävän vanha päiväkotiin.
Bruttopalkka 4300€ ja tulot sijoitusasunnosta 800€/kk. Ei lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta vähä-älyinen sössöttämisesi.
Onko pakko?
Odottelin vuosia, josko saisin sen eläkeikään kestävän viran ja kelvollisen palkan. Ei tullut. Olisin ollut ahkera, mutta he tuntuivat haluavan, että laiskottelen. He halusivat, että teen asioita kunnolla vasta sitten, kun todella lähden niitä tekemään. No, minähän laiskottelin – ja tein sen oikein viimeisen päälle hyvin. Räin kattoon ja käänsin kylkeä sohvalla, päästäen pitkän, narisevan, ainakin kolmen sekunnin mittaisen kaasuvuodon laiskanlinnan uumeniin.
Raavin takamustani ja haukottelin molemmilla aukoillani. Raavin myös herännyttä pehkoani kävellessäni keittiöön keittämään päivän ensimmäisiä aamukahveja, kellon lyödessä jo neljätoista iltapäivällä.
Havahdun kahvinkeittimen porinaan, kun takaani ilmestyvät ohuet, pitkät sormet. Nuo kädet kietoutuvat tiukasti ympärilleni – tälle työttömän laihaläskille, vihervasemmistolaiselle hippivartalolleni. Seuraavaksi tunnen, kuinka hän alkaa suudella niskaani. Kahvin jälkeen taitaa olla iltapäiväisten aamupanojen aika. Ja minä, ahkera mies, uhraudun nöyrästi sen vallan alle tässä laiskanlinnassa, jonka sinä dynaaminen veronmaksaja minulle kuuliaisesti kuittaat.
Mutta kaikesta tästä huolimatta en ole luopunut toivosta. Seison keittiössä silmät kiinni, kädet ristissä rukoillen, että jonain kauniina päivänä saisin vielä sen pitkää koulutustani vastaavan viran kunnon palkalla.
En luovuta enkä anna periksi, vaikka mittarissa on jo kohta 56 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai teillä mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkeläisillä ole mitään velvollisuuttakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai teillä mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkeläisillä ole mitään velvollisuuttakaan.
Sitteku sitteku, ni miinoja polkemää! miinöjä pölkemää! kyllä minä näyrän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on rahaa, niin ei tarvitse tehdä töitä. Raha ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Jos on rahaa, niin ei tarvitse tehdä töitä. Raha ratkaisee.
Myös jos on oikein sitkeä ja päättäväinen, niin ei tavitse tehdä yhtään mitään. Oma nälkälakkoennätykseni on kaksi viikkoa vedellä. Olisi mennyt kuukausikin sen jälkeen. Ei töitä tarvitse tehdä, jos ei syökään. Sen jälkeen jos töitä haluaa, niin pitää saada ennakkona palkkaa että voi syödä, koska töitä e jaksa tehdä ennen syömistä.
Minäkin olen laitanut hakemuksia pakkoruotsin taidolla Ruotsiin. En edes osaa kuin pistää sanoja riviin ja toivoa että ymmärsivät. Sillä tavoin olen täyttänyt työnhaullisen velvoitteeni. Toive hakemuksessa on että työpaikka maksaa laivamatkan Turku-- Tukholma ja juomat sekä ruuat, koska jano ja hungrig.
Vierailija kirjoitti:
Odottelin vuosia, josko saisin sen eläkeikään kestävän viran ja kelvollisen palkan. Ei tullut. Olisin ollut ahkera, mutta he tuntuivat haluavan, että laiskottelen. He halusivat, että teen asioita kunnolla vasta sitten, kun todella lähden niitä tekemään. No, minähän laiskottelin – ja tein sen oikein viimeisen päälle hyvin. Räin kattoon ja käänsin kylkeä sohvalla, päästäen pitkän, narisevan, ainakin kolmen sekunnin mittaisen kaasuvuodon laiskanlinnan uumeniin.
Raavin takamustani ja haukottelin molemmilla aukoillani. Raavin myös herännyttä pehkoani kävellessäni keittiöön keittämään päivän ensimmäisiä aamukahveja, kellon lyödessä jo neljätoista iltapäivällä.
Havahdun kahvinkeittimen porinaan, kun takaani ilmestyvät ohuet, pitkät sormet. Nuo kädet kietoutuvat tiukasti ympärilleni – tälle työttömän laihaläskille, vihervasemmistolaiselle hippivartalolleni. Seuraavaksi tunnen, kuinka hän alkaa suudella niskaani. Kahvin jälkeen taitaa olla iltapäiväisten aamupanojen aika. Ja minä, ahkera mies, uhraudun nöyrästi sen vallan alle tässä laiskanlinnassa, jonka sinä dynaaminen veronmaksaja minulle kuuliaisesti kuittaat.
Mutta kaikesta tästä huolimatta en ole luopunut toivosta. Seison keittiössä silmät kiinni, kädet ristissä rukoillen, että jonain kauniina päivänä saisin vielä sen pitkää koulutustani vastaavan viran kunnon palkalla.
En luovuta enkä anna periksi, vaikka mittarissa on jo kohta 56 vuotta.
Tässä on tinkimätöntä sisua ja kärsivällisyyttä, se on hyve suomalaisuudessa! Toivoa ei koskaan kannata menettää ja onni löytyy elämän pienistä iloista, juurikin pitkistä pianistin käsistä ja poskiparrasta kaulalla suudellessaan takaapäin.
Alue: Aihe vapaa
Terkut pitkäaikaistyötön