Kaksisuuntaisesta parantuminen

Mulla siis todettiin tyypin 2 bibo, eli mitään selkeitä maniavaiheita ei ole ollut koskaan.

Ja menin lääkäriin erittäin stressaavassa elämäntilanteessa ja hän laittoi lähetteen mtt:n.



Nyt kun katson elämääni taaksepäin, monet ehkä hypomaanisiksi tulkittavat jutut on kyllä voineet johtua ihan huonosta itsetunnosta (esim. rankka dokailu jne, ettei vaan tipu "kaveripiiristä).

Ja selvinpäin mulla kyllä on aina ollut joku tolkku asioissa, että en ole esim. maanisesti alkanut shoppailemaan tai muuta. Ja seksuaalinen holtittomuus on kyllä nimenomaan liittynyt kännissä olemiseen, selvinpäin olen kyllä pikemminkin päinvastainen.



En tiedä onko dg. oikea vai ei, mutta kun en ole enää mtt:ssä kirjoillakaan, niin ei ole oikein mitään minne mennä keskustelemaan tästä.



Tämä on tällähetkellä vaan ajankohtainen, kun olen tosiaan ollut nyt jonkin aikaa kotona lapsen kanssa ja voinut hyvin todella risoista yöunista (joista aina kaksisuuntaisia varoitellaa) huolimatta, niin pelottaa paluu oravanpyörään. Entä jos en kestäkään sitä, siis jos on oikea diagnoosi.



Niin, ja sille joka kyseli lääkkeistä, niin useampaa kokeiltiin, Zyprexa oli ihan ok, mutta se vaihdettiin en muista mihin raskaussuunnitelmien takia. Ja nyt en siis syö mitään.

kyllä se sairaus on ihan loppuiän, tosin pitkään voi mennä hyvin. Mutta kuormittavissa elämänvaiheissa voi alkaa taas oireilla.

Toki diagnoosi voi olla vääräkin, jossain vaiheessa kaksisuuntaista ylidiagnostisoitiin. Onko sulla tyypin I vai II? Kunnon manioita vai hypomanioita?

Mutta hyvä että olet tasapainossa, toivottavasti jatkuukin niin. Kannattaa kuitenkin olla vähän varuillaan, jos niitä varomerkkejä alkaa tulla.

sillä tavalla voi selvitä ilman lääkkeitä, että oppii tarkastelemaan itseään ja tunnistamaan masennuksen ja erityisesti manian ensimerkit ja niiden tullessa hakeutumaan heti hoitoon.



Mutta oliko sinulla selkeää maniavaihetta ollenkaan, jos diagnoosia epäilet? Sen ei nimittäin pitäisi jättää mitään epäselvyyttä itselle tai lähiympäristölle. Lisäksihän on vielä epätyypillinen versio sairaudesta, jossa masennus/mania vaihtelee huomattavasti nopeammin ja ehkä lievemmin?

parantua, mutta mulla kyse oli väärästä diagnoosista. Mutta oli kyllä työn takana saada "hullun merkintä pois papereista"! Onneksi en luovuttanut, vaan uskoin asiaani ja lopulta oikea sairaus löydettiin, johon sain sitten lääkkeet!

Juu, kaksisuuntainen on kyllä aika parantumatonta laatua!:(



T:Bibopää

Kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä (osaltaan) aiheutti/lisäsi masennusta. Avioeron koettaessa kun purin surua ja suuttumusta (miehen oli uskoton), ja sitten elin hetken "villisti" (pari yhden yön juttua) ja biletin, niin tuo vaihe diagnosoitiin hypomaniaksi.



Oikeasti olin tuolloin vain todella surullinen petetyksi tulemisesta, halusin kostaa exälleni ja olin masentunut.



Myöhemmin tuli muita oireita ja tajusin, että kyseessä saattaakin ollan kilpirauhasen vajaatoiminta. Menin lopulta kalliille erikoislääkärille, jotta sain labrakokeet. Ja kokeiden perusteella kärsin pahasti vajaatoiminnasta ja aloitin jo saman päivänä lääkkeet. Olo parani ja masennus hävisi!



Bipoon syömäni lääkkeet (sero) tekivät minusta turran; mikään ei tuntunut miltään, aika vain valui ohitse ja väsytti valtavasti.



Luojan kiitos sain oikean diagnoosin ja oikeat lääkkeet. Nyt tuntuu, että olen taas oma itseni!



Ja tuosta ylidiagnosoinnista; sain oman diagnoosini to-del-la helposti ja parin lääkäritapaamisen perusteella! Jälkeenpäin olen miettinyt, että kuinkahan moni syö turhaan tasaavia lääkkeitä...huh huh.