Hakeeko pikkuvanhat lapset saamatta jäänyttä vanhemmuutta omalla käytöksellään?

On se rankkaa ottaa liian varhain aikuisen rooli JA huolehtia vielä omista vanhemmistaan. Joillakin on terveys pettänyt jo ala-ikäisenä, puhjennut jokin autoimmuunisairaus. Sillä lapsuudesta opitulla vahvuudella ja sisulla on sen jälkeen selätetty kaikki vaikeudet, tai voimat ovat pettäneet jossakin vaiheessa kokonaan. Noin muuten liian varhainen aikuisen rooli lapsella voi kehittää itsenäistymistä, arjessa selviytymistä, älyä ja jopa keskustelutaitoa, mutta tunnepuoli ja ihmisiin luottaminen voi kärsiä.

No en usko että aina on sellaisesta kyse. Olin itse pikkuvanha lapsi, ja mun poika on sellainen. Ei ole kyllä kummassakaan tapauksessa mistään tuollaisesta kyse, että ei olisi vanhemmat riittävästi vanhempia. Onpa vaan introvertimpiä ja ajattelevaisia persoonallisuuksia, enemmän kuin meneviä ja touhuavia.

Ei pikkuvanha välttämättä ota mitään sen enempää vastuuta kuin toinenkaan. Pikkuvanha on sellainen joka pohtii,  juttelee ja puhuu asioita jotka yleensä kuulee vanhemman lapsen suusta. 

Monet pikkuvanhat lapset ovat perheensä ainoita lapsia. Jos he tottuvat olemaan vain aikuisten seuraassa, he eivät miellä iseään lapsiksi.

Joskus voi olla kyse siitä.

Usein myös siitö, että on paljon aikuisten seurassa ja kuuntelee heitä paljon/ keskustelee paljon aikuisten kanssam