Millaisia teille tärkeitä ja arvokkaita perintöesineitä olette saaneet isovanhemmiltanne?
Olisi mielenkiintoista kuulla vähän tarinoita.
Mulla on rintataskussa isoisältäni saama taskukello. Aina kun se on siellä niin koen että asiat ovat hyvin.
Kommentit (17)
Pari Albert Edelfeltin maalausta, kristallikruunuja ja aitoja mattoja. Krunikan perintökämpän.
Tuntematon Sotilas kirjahyllyssä kossupullon vieressä. Isoisä piti tuota sodassa aikanaan rintataskussa mikä pelasti hänet luodilta sydämeen.
Olihan niitä, mutta varkaat veivät. Ihmettelen vaan että kun eivät olleet edes mitenkään arvokkaita. Ainoa arvo oli tunnearvo.
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon Sotilas kirjahyllyssä kossupullon vieressä. Isoisä piti tuota sodassa aikanaan rintataskussa mikä pelasti hänet luodilta sydämeen.
Kirjaa vai kossupulloa? Pullo olisi mennyt rikki ja kirja julkaistiin 50-luvulla.
Tämä kartano minkä salongista käsin nyt palstailen samettisessa kotitakissani. Nyt pyydänkin palvelijaa käymään satuloimassa minulle arabianhevosen jolla ratsastelen katsomaan tiluksiani.
Tuhman pojan (nukkatyräkin). Perintö kasvaa korkoa useita pikkutaimia joka vuosi, joten olen niitä lahjoitellut eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon Sotilas kirjahyllyssä kossupullon vieressä. Isoisä piti tuota sodassa aikanaan rintataskussa mikä pelasti hänet luodilta sydämeen.
1954 kirja julkaistiin, Lapin sotakin jo ohi, missä sodassa kirja mukana?
Me jaoimme tavaroita vasta heidän kuollessaan, mä sain arabian kannun, joka mielestäni saamistani tavaroista arvokkain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon Sotilas kirjahyllyssä kossupullon vieressä. Isoisä piti tuota sodassa aikanaan rintataskussa mikä pelasti hänet luodilta sydämeen.
1954 kirja julkaistiin, Lapin sotakin jo ohi, missä sodassa kirja mukana?
Nigerian sisällissodassa.
En sattuneesta syystä ole kiinnostunut niistä.
Vanhan lipaston, joka aikoinaan teetetty isovanhemmille kihlajaislahjaksi.
Puinen dildo isältä, sen on sisälläni tälläkin hetkellä!!
Raamattu jostain 1700-luvun loppupuolelta. Tuoreempi kirja on Juhani Ahon omistuskirjoituksella "Rakkaalle Hannalle" lahjoitettu näytelmäteos 1800-luvun lopulta. Tärkein "muistoesine" on silti isoisän vanhempien 1918 toisilleen lähettämät kirjeet.
Helene Schjerfbeckin maalauksen "Tunnelma Hämeestä".