Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojelun leimaava maine ja pelko ovat ansaittuja
18.01.2012 |
Lastensuojelun leimaava maine ja pelko estävät sekä vanhempien että päiväkotien yhteistyön lastensuojelun kanssa.
"– Moni kuvittelee edelleen, että lastensuojelu on yhtä kuin huostaanotto, sanoo johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattila Espoon keskuksen lastensuojelusta. Hän epäilee, että lastensuojelu nähdään usein rangaistuksena, eikä perhettä auttavana palveluna."
Riina Mattila voisi pohtia syitä siihen, miksi vanhemmat pelkäävät lastensuojelua ja kokevat sen rangaistuksena. Samoin kuin siihen, miksi lastensuojeluasiakkuus lisää vanhempien sairauspoissaoloja, taloudellisen tuen tarvetta ja sekä lasten että vanhempien ennenaikaista syrjäytymistä ja eläköitymistä.
Pieni tutkimuskatsaus ja tilastojen tutkiskelu voisi johtaa siihen päätelmään, että lastensuojelun käytännöt ovat huonon maineensa ansainneet.
"– Vanhempien pitäisi ymmärtää, että emme tule hakemaan heidän lapsiaan pois. Lastensuojelutyö on monipuolista ja sitä kautta voidaan vanhemmille saada palveluja ja apua ongelmien ratkaisuun jopa nopeammin kuin muuta kautta, sanoo Mattila."
Huostaanotosta on tullut avohuollon tukien puuttuessa yhä yleisempi ja lastensuojelun ensisijainen tukitoimi. Mietityttää mitä mahtavat olla Mattilan lupaamat palvelut kun lähes puolet kuntien sosiaalityöntekijöistä ilmoitti Talentian kyselyssä, että avohuollon tukitoimia EI ole käytössä vaan kaikki aika menee ls- ilmoitusten ja huostaanottoselvitysten käsittelyyn.
Kaikesta konkreettisesta ja käyttökelpoisesta avusta kieltäytyvä , pelkkää huostaanottotarvetta ja puutteita vanhemmuudessa etsivä perhetyö ei ole todellinen palvelu perheiden kannalta. Siitä varoittavat sekä juristit että perhetyötä kokeilleet perheet.
"Esimerkiksi avioero ei ole lastensuojeluasia, mutta jos lapsi alkaa oireilla vaikeassa erotilanteessa, voi lastensuojelun kautta saada ripeästi apua lapsen vanhemmille."
Ihmettelen, mitä muuta kuin kiireellinen huostaanotto tämä lastensuojelun "ripeä apu erotilanteessa" mahtaisi olla.
Eroperheet on jo huomioitu Suomessa kohtuullisen hyvin. Lähes kaikilla seurakunnilla ja järjestöillä on palveluja eron kokeneille; on nettineuvontaa, oikeusapua, eroseminaareja, vertaistukiryhmiä lapsille ja vanhemmille, väkivaltaa kokeneille , isä- lapsi toimintaa, jussityötä, päihdetyötä, isien iltoja ja -ryhmiä, äitipiirejä, lapsenhoitopiirejä, retkiä, seikkailuleirejä, vapaaehtoistoimintaa, jossa verkostojen puutteesta kärsiville lapsille tarjotaan mummolaa, mieskaveria yms. Suurin osa tästä avusta on ilmaista ja helposti saatavilla.
"Päiväkoti olisi luonteva paikka ehkäisevälle työlle, koska siellä tavataan lasten vanhemmat päivittäin eli useammin kuin neuvolassa. Kuitenkin esimerkiksi Helsingissä lastensuojeluilmoituksista vain alle kaksi prosenttia tehtiin päivähoidon kautta."
Mitä Mattila siis haluaa? Nostaa päivähoidosta tehtyjen lastensuojeluilmoitusten määrää?
Päivähoito on yhä useammassa kaupungissa siirretty sosiaalitoimesta opetustoimeen, lasten ja vanhempien parhaaksi.
Kiitos helsinkiläiset päivähoidon työntekijät, että suojelette lapsia ja perheitä, olette perillä lastensuojelun kyseenalaisista toimintatavoista, että koette vanhemmat ensisijaisiksi kasvatuskumppaneiksenne ettekä ole lähteneet harhailemaan mielivaltaisen lastensuojelun matkaan.
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&i…
Kommentit (11)
Lapseni teki siis kepposen ei edes varsinaista rikosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelu auttaa niin erilaisissa tilanteissa, että leimaamista pelkäävä ajattelee kyllä tosi vanhanaikaisesti.
Mäkin olen ihan itse HAKEUTUNUT lastensuojelun asiakkaksi. Ja eipä ollut haittaa, päinvastoin.
Minä vvoin omakohtaisesti kumota jokaisen väitteen, jonka esität.
Päivääkään en ole ollut sairaslomalla, kukaan ei ole syrjäytynyt, lastensuojelu venyi äärimmilleen jotta teiniä ei olisi tarvinnut huostaanottaa, niin minäkin. Huostaanotto pyrittiin purkamaan niin nopeasti kuin vain voi ja näin tehtiinkin mutta valitettavasti monipuolinen tuki ja asiantuntemus ei riittänyt (tai riitti mutta puupäinen nuori ei ottanut sitä vastaan) vaan jouduttiin tekemään uusi huostaanotto. Nyt kahden vuoden massiivisten ponnitelujen jälkeen teini on jo kasvanut, aikuistunutkin ja alkaa olla kunnossa ja yhteiskuntakelpoinen.
Ilman huostaanottoa niitä sairauslomia olisikin tullut, myös tarve minun psyykkiselle hoidolleni.
Teinejä ei halua kukaan, mutta pieniä lapsia halutaan.
Tavallaan ihmiskauppaa!!
mekin voimme arvioida oliko lastensuojeluilmoitus tarpeen.
Lapseni teki siis kepposen ei edes varsinaista rikosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 ilmoitusta, jotka meillä käyneet sosiaaliviranomaiset totesivat aiheettomiksi.
Heidän esimiehensä uskoi häirikköä - tapaamatta edes meitä koskaan! Ja vaikka häirikkö oli määrätty laajennettuun lähestymiskieltoon myös lapsiamme vastaan.
Silti tämä sosiaalityöntekijä, joka ei koskaan edes tavannut meitä, käynnisti vuoden ajojahdin. Ja sen jälkeen kun asia viimein todettiin aiheettomasti, yritti käynnistää vainon uudestaan!
Kaikki mahdollinen pengottiin moneen kertaan, pienimmätkin kuprut elämässämme jopa ennen lapsia vanutettiin ja venytettiin mahdollisimman pahoiksi meitä vastaan ja selvitykset olivat pelkkää solvausta, mitään aivan selkeitä asiavirheitä ei suostuttu korjaamaan - tyyliin lapsen ikä heitti monella vuodella jne.
Tästä kaikesta näen edelleen painajaisia ja en TODELLAKAAN halua kuulla sontaa auttamishalusta.
Nyt ota kantaa siihen tehdäänkö turhia huostaanottoja kuinka paljon vai eikö tehdä. Mutta on ihan totta, että lastensuojelun maine on pelottava. Olen ihan rivikansalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joudut lastensuojelun kanssa tekemisiin niin joka asiasta tulee merkintä ja analyysi, ja ne merkinnät seuraavat sinua, lastasi, perhettäsi hamaan hautaan asti haitaten elämääsi/elämäänne joka tavalla. Jos perheenne joutuu uudestaan ls:n hampaisiin niin vanhat merkinnät tullaan käyttämään teidän perhettänne vastaan.
Ls asiakkuus on jatkuvaa kyttäämistä ja syiden etsimistä perhettänne vastaan mille et voi mitään, huostaanottoon tähtäävää ihmisoikeuksien polkemista. Siihen osallistuu nevola, päiväkoti, koulu ja muut ls piiriin kuuluvat tahot, enkä yhtään liioittele tätä.
Jouduimme kerran ls:n "asiakkaiksi" ja sitä helvettiä ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen. Niitä ihmeen oletuksia, painostamista, väitteitä, perhetyöntekijöiden sekoiluja ja heidän kirjauksien oikomisia, unettomia öitä, jatkuva stressi ls asiakkuudesta ja siihen liittyvät pelot, jatkuva kyttääminen ja syyllistäminen, paperisota.
Meidän kohdalla ls asiakkuuden johdosta meni luotto viranomaisiin, koko yhteiskuntaan ja sen oikeudenmukaisuuteen. Ei olla vieläkään toivuttu siitä vaikka asiakkuus purettiin jo 2,5v sitten.
Kuinka paljon yksi ls ilmoitus voikaan saada tuhoa aikaan... sitä ei voi käsittää enne kuin sen itse kokee.
ja päivittäiseksi opamoxin käyttäjäksi sen takia että lapsemme "pääsi" lastenpsykiatriseen arvioon Uudenkaupungin osastolle.
En ole koskaan ennen enkä koskaan sen jälkeen kohdannut niin asenteellista, ylpeää ja joustamatonta porukkaa kuin tuolla osastolla oli. Perheemme leimattiin täysin epäonnistuneeksi ja meidät vanhemmat kyvyttömiksi ja syyllisiksi lapsen ongelmiin. Mitään meidän sanomaamme ei otettu todesta ja kaikki kertomamme käänneltiin ja väänneltiin ihan joksikin muuksi kuin olimme yrittäneet sanoa. Mitään kirjattuja virheitä ei tietenkään suostuttu korjaamaan.
Lopulta veimme lapsen yksityisiin tutkimuksiin, saimme neurologisen diagnoosin ja pääsimme pälkähästä eli saimme hätiin hälytetyn lastensuojelun lopullisesti vakuuttuneiksi että emme ole vanhempina aivan pöpipäitä. He olivat tosin onneksi tulleet tähän tulokseen jo pelkästään kotikäynneillä mutta tietysti niinkin "arvovaltaisen" tahon syytöksiä ei varmaan kukaan lastensuojelun tekijä voi niin vain ohittaa vaikka perhe ja vanhemmat omiin silmiin vaikuttaisi miltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko lastensuojelun aika uudistus?
Oikeastiko joku kysyy miksi lastensuojelua pelätään ja kammotaan? Vieläpä asiaa pääpallilta seuraava.
Eikö asioille ymmärretä antaa enemmän eri otsikoita, eri ongelmatasoille siis.
Jos kaikki tapahtuu lastensuojelu nimikkeen alla, niin vakavat kuin pikkuasiat asiakkuutta pelätään paljon.
Olen miettinyt juuri tätä etteikö suomessa keksitä mitään muuta tukitahoa ja ihan tavallisille perheille. Onko asioissa menty jossain kohdin liian pitkälle, eli on leimautettu ihan perusperheitä lastensuojelulla.
Varmasti moni salaa viimeiseen asti ihan oikeitakin ongelmia juuri leimautumisen ja sen papereihin jäävän analyysin (jonka tekee vain joku samankaltainen ihminen)vuoksi.
Lapseni teki 10 vuotiaana hyvin pienen rikoksen, johon joku älypää keksi soittaa poliisin. Ja asiastahan tehdään silloin lastensuojeluilmoitus. Emme perheenä koskaan varmasti pääse yli sen aiheuttamasta traumasta. Vaikkei asiasta tullutkaan meille mitään seuraamuksia. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt menee sosiaalityöntekijällä aikaa niin hukkaan. Väärinkäsityksiltäkään kun ei aina voi välttyä.
Olen kaksi vuotta asian kanssa elänyt ja koen olevani puolipimahtanut kyseisen asian vuoksi. Vaikka tilanne oli ja meni. oli puolen vuoden unettomuus ja kaikenlaista. Koen tulleeni loukatuksi jo sen vuoksi, että näen työssäni, ja naapurustossa niin monen sortin ongelmaa, että jos minun pitää muita auttaa työkseni ja kuitenkin viedään oman arvon tunto lastensuojelunimikkeellä, niin se on väärin. ITKU!