Lue keskustelun säännöt.
Opitko jotain käsityötunneilla?
06.06.2026 |
Minä tein lapaset, sukat, repun ja villapaidan, mutta en oppinut yhtään mitään enkä osaisi nyt tehdä mitään noista.
Mielestäni käsityötunnit ovat vain lasten kiusaamista. Heillä on paljon tärkeämpää opittavaa koulussa ja sen ulkopuolella.
Muilla samaa?
Kommentit (20)
Kai mä siellä jotain opin, esim. ompelukoneen käyttöä ja neulomaan, tosin näitä oli äitikin kyllä jo kotona opettanut. Nyt on sitten niin äidin kuin koulunkin opit unohtuneet jo kauan aikaa sitten. Viime vuosina olen itsekseni opetellut Youtuben avulla virkkaamaan, se on kyllä hauskaa puuhaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin hitsaamaan ja polttamaan tupakka.
Opin perusjutut ja olen neulonut silloin tällöin elämässä. Olen täysin eri mieltä kuin ap. Se että itse saat tehtyä lankakerästä tyylikkään sukan on erittäin palkitsevaa.
Ihmisistä on tullut vähän zombieita. Roikutaan netissä ja olla möllötetään. Jos tämä onkin nuorten mt-ongelmien syy. Mikään ei palkitse henkisesti.
Meillä oli kyllä käsityöopettajana aito "Golgatan Olga" eli kaikkien ankeuttajien kantaäiti.
Opin neulomaan ja neulon yhä. Opin käyttämään ompelukonetta ja ompelen yhä. Virkkaamisesta en tykkää, enkä ole koulun jälkeen virkannut.
Ihan hyödyllisiä taitoja ovat. Ilmankin tulisin varmasti toimeen, mutta aika kiva, kun saa itse jotain pientä korjattua tai tehtyä villasukkia lahjaksi tai myyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveän huonosti tai laiskasti tein niitä pakollisia käsitöitä. Äiti kotona neuloi ne pakolliset kintaatkin mulle. Silloin tehtiin myös joku paita, joska piti ensin käsin luotella kaikki kappaleet.
Sinänsä hassua, koska lopulta minusta aikuisena tuli ihan taitava käsityöihminen.
En tykännyt kutomisesta mutta muista jutuista kylläkin. Tein muutaman takin, housut, useita, paitoja, en edes muista mitä kaikkea ja kaikkia noita vaatteita pidin myös. Tämä oli 70-80-luvuilla, oli varmaan enemmän rahaa silloin materiaaleihin. Omat lapset teki tyynyjä, penaalin ja pehmolelun. Ja jotain muuta pientä eivätkä ikinä saaneet mennä kangaskauppaan valitsemaan kankaita kuten me joskus saimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynaiset ei saa edes vetoketjua vaihdettua miehen takkiin!
Vierailija kirjoitti:
Opin perusjutut ja olen neulonut silloin tällöin elämässä. Olen täysin eri mieltä kuin ap. Se että itse saat tehtyä lankakerästä tyylikkään sukan on erittäin palkitsevaa.
Ihmisistä on tullut vähän zombieita. Roikutaan netissä ja olla möllötetään. Jos tämä onkin nuorten mt-ongelmien syy. Mikään ei palkitse henkisesti.
Minusta nuoret kovastikin tekevät kaikkea käsillään: käsitöitä, taidetta, soittavat soittimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei saa edes vetoketjua vaihdettua miehen takkiin!
Osaatko itse? Opettele. Kyllä mieskin oppii.
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei saa edes vetoketjua vaihdettua miehen takkiin!
Miksi se mies ei itse korjaa vaatteitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että olisin oppinut mitään. Kauheaa tuskaa oli käsityötunnit minulle. Itku tuli monta kertaa, ja luulinkin monta kymmentä vuotta, että olen täysi tumpelo.
Kunnes. Kuten niin moni muukin, koronakeväänä opettelin youtuben avulla sekä virkkaamaan että kutomaan. Ja olen tehnytkin vaikka mitä ja nautin käsitöistä suunnattomasti!
Jotenkin käsityötunnit on edelleen (ainakin tosi monessa paikassa) vanhakantaisia. Asiaa pitäisi lähestyä enemmän ilon ja luovuuden kautta. Ainakin oman tyttäreni olisi vielä pitänyt virkata patalappu - oikeasti, kuinka motivoivaa tämä on lapselle? Miksei tehtäisi vaikka pehmolelulle kaulaliinaa tai esim. ketjua varten lenkkejä, joista saa ranne- tai kaulakorun. Tai jotain.
Koulun välineetkin oli huonoja, kamalia metallipuikkoja, jotka putosivat silmukoilta. Ja langat oli mitä oli.
Vierailija kirjoitti:
En tykännyt kutomisesta mutta muista jutuista kylläkin. Tein muutaman takin, housut, useita, paitoja, en edes muista mitä kaikkea ja kaikkia noita vaatteita pidin myös. Tämä oli 70-80-luvuilla, oli varmaan enemmän rahaa silloin materiaaleihin. Omat lapset teki tyynyjä, penaalin ja pehmolelun. Ja jotain muuta pientä eivätkä ikinä saaneet mennä kangaskauppaan valitsemaan kankaita kuten me joskus saimme.
En ollut yhtään innostunut koulun käsitöistä kun kankaat oli aina niin rumia, opettajan valitsemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei saa edes vetoketjua vaihdettua miehen takkiin!
Miksi se mies ei itse korjaa vaatteitaan?
Ei osaa ja on ilmeisesti kykenemätön oppimaankin. Voi sitten kaivaa kuvettaan ja viedä takkinsa ompelimoon korjattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykännyt kutomisesta mutta muista jutuista kylläkin. Tein muutaman takin, housut, useita, paitoja, en edes muista mitä kaikkea ja kaikkia noita vaatteita pidin myös. Tämä oli 70-80-luvuilla, oli varmaan enemmän rahaa silloin materiaaleihin. Omat lapset teki tyynyjä, penaalin ja pehmolelun. Ja jotain muuta pientä eivätkä ikinä saaneet mennä kangaskauppaan valitsemaan kankaita kuten me joskus saimme.
En ollut yhtään innostunut koulun käsitöistä kun kankaat oli aina niin rumia, opettajan valitsemia.
Ajattelinkin juuri kuinka onnekas olin, kun oikeasti yleensä, ei tietenkään aina, sai tehdä kivoja vaatteita kivoista kankaista.
Vierailija kirjoitti:
Opin perusjutut ja olen neulonut silloin tällöin elämässä. Olen täysin eri mieltä kuin ap. Se että itse saat tehtyä lankakerästä tyylikkään sukan on erittäin palkitsevaa.
Ihmisistä on tullut vähän zombieita. Roikutaan netissä ja olla möllötetään. Jos tämä onkin nuorten mt-ongelmien syy. Mikään ei palkitse henkisesti.
Nuorilla on omat mielekkäät harrastukset, joissa kehittyvät. Ap
Tekstiilipuolella ekat 4 vuotta oli tuskaa. Olin jo kotona oppinut perustaidot äidin kanssa mutta koulussa en osannut/jaksanut mitään. Viidennellä vaihdoin puu- ja metallipuolelle ja se olikin tosi kivaa. Opin uusia taitoja joita hyödynnän vieläkin. Kunnon koneet ja sirkkelit hakkaa neulat ja puikot 6-0.
Joo jotain opin mutta teen sellaista käsityötä viikoittain jota tunneilla ei opetettu.
Opin sen, etten ole yhtään käsityöihmisiä. Arvosana seiska ja vihasin jokaikistä tuntia. Aikaa tuosta on jotain 40 vuotta enkä vieläkään ole tehnyt mitään käsitöitä ehkä satunnaisia nappien neulomisia lukuunottamatta.
Joo. Opin perusjutut kutomisesta, virkkaamisesta ja ompelemisesta. Ehkä jonain päivänä rupean kutomaan villapaitoja. En ole mikään armoitettu käsityöihminen, mutta korjaan jonkin verran vaatteitani. Viimeisin iso työ oli talvitakin vetskarin vaihtaminen.