Rehellisesti, mitä ajattelet muita ihmisiä ja jopa eläimiä kiusaavien ja häiriköivien lasten vanhemmista?
Kommentit (10)
Että ne on persutolloja, jotka on periyttäneet kakaralleen mielisairauden ja matalan ÄO:n.
Vierailija kirjoitti:
Minun häiriintyneimmästä kiusaajaltani - kiusasi 1-9-luokat, tuli aikuisena terveydenhoitaja, terveystiedon ja kotitalouden opettaja sekä ratkaisukeskeinen terapeutti.
Kiusaaja esitti välillä kaveriakin ja olin hänen kotonaan käymässä, 14-vuotiaana. Istuimme keittiön pöydän ääressä syömässä jäätelöä. Yhtäkkiä hänen isänsä tuli taakseni, työnsi kätensä farkkujeni sisään, pikkareihini ja hipelöi pakaroitani. En ollut koskaan aiemmin edes tavannut ko. miestä.
Kiusaajan isästä ja kaverin isäsuhteesta muodostui tietty käsitys, joka on pysynyt ja antanut vastauksia.
Tämä! Kiusaaminen on aina väärin, mutta kun taustalla voi olla ties mitä! Jos kaverin isä kohteli samalla tavalla omaa lastaan, ei todellakaan mikään ihme, että aiheutti kyseenalaista käytöstä! Ja kaverin elämänpolku vahvistaa, että on käsitellyt asiaa aikuisena. Terapeutiksi ei pääse, jollei itse ole terapiasuhteessa tietyn aikaa!
Eläinten kiusaajat saisi kiduttaa hengiltä.
Ajattele 0-3 vuotiasta lasta. He ottavat maailman vastaan sellaisena kuin se on. Uteliaina, rohkeina ja valloittavina. Tää on luonnollinen tapa olla, mutta kun joku menettää tämän taidon, kyllä sen on joku aiheuttanut. Ja se on usein aikuiset, varsinkin vanhemmat. Ajattelen kiusaajien vanhempia pikkulapsina, jotka eivät osaa ottaa vastuuta. Tunne-elämältään köyhinä ihmisinä.
Ovat taatusti persuja, sinimustia ja hallintoylilääkäreitä. Rotareitakin.
Vihervasemmistolaisia, kokevat ettei heitä tai heidän lapsiaan koske yhteiskunnan säännöt tai normit.
Uniikkeja lumihiutaleita ilman vastuuta tekemisistään.
Kunnollisten ja vastuullisten vanhempienkien lapset voivat toimia ajattelemattomasti eikä lapsi vielä kykene ymmärtämään seurauksia. Eri asia, jos siitä toiminnasta ei yritetä ohjata pois.
Lapset ovat täysin raakileita aivoiltaan, joten en vetäisi vanhemmista välttämättä mitään johtopäätöksiä. Meidän ala asteen fiksuimmat ja mukavimmat pojat olivat kerran kiduttaneet jotain lintua ja kertoivat siitä innoissaan muille. Vasta kun muiden lasten reaktio oli itku ja suru niin tajusivat ajatella sen linnun kantaa ja alkoivat itkeä itsekin.
Minun häiriintyneimmästä kiusaajaltani - kiusasi 1-9-luokat, tuli aikuisena terveydenhoitaja, terveystiedon ja kotitalouden opettaja sekä ratkaisukeskeinen terapeutti.
Kiusaaja esitti välillä kaveriakin ja olin hänen kotonaan käymässä, 14-vuotiaana. Istuimme keittiön pöydän ääressä syömässä jäätelöä. Yhtäkkiä hänen isänsä tuli taakseni, työnsi kätensä farkkujeni sisään, pikkareihini ja hipelöi pakaroitani. En ollut koskaan aiemmin edes tavannut ko. miestä.
Kiusaajan isästä ja kaverin isäsuhteesta muodostui tietty käsitys, joka on pysynyt ja antanut vastauksia.