Kansakunnan huumorintaju, missä ollaan?
Toisinaan kuuluu lounasseurueesta naurua, toisinaan vaivautunut hiljaisuus laskeutuu "vitsin" jälkeen kokoustilaan. Huonoin heitto otetaan sikatosissaan ja sen kertojan pitää yrittää pelastaa koomikon maine hokien: "Vitsi Vitsi!".
Mikä meitä naurattaa parhaiten, mille letkautukselle nauretaan viimeisenä, jos sittenkään. Onko meidän kansakunnalla tunnistettava ja ennakoitava huumorintaju. Missä ollaan naaman - ja vitsinväännössä ja kulahtaneessa huulenheitossa. Mikä meitä naurattaa aidosti. Mikä harmitta taatusti. Onko kaikilta herjaamisen ja huumorin raja kadonnut.
Tulipas monta pohdintaa, mutta tiivistäen: Kansakunnan huumorintaju, missä ollaan?
Kommentit (3)
Minä olen huomannut, että humalassa ihmiset nauraa kaikelle, ja etenkin alapään tasolta lähtevältä huumorille. Huumori on usein hauskaa jos siltä ei odota liikoja. Tuo huumorin ihmevipu on vain kääntää asia tai tapahtuma nurin. Sananmuunnos puree aina naurujänteisiin. Helvetinmoinen ero kyllä kansakunnan huumoritajussa elää ja venyy niin vitsailun ajankohdan, aihepiirin, kuin paikkakunnan mikrokulttuurin sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Mää oon täällä duunin pukkarissa valkkua siemailemassa.
Joko pomo/uni yllätti. Mitä olen täällä tavaratalon vessassa nyhtämässä hälyttimiä jauhelihapaketeista. Tätä se köyhyys on ja vitsit vähissä. Ois mulla yks: mikä on Peru ruotsiksi? En Peru.
Mää oon täällä duunin pukkarissa valkkua siemailemassa.