Lue keskustelun säännöt.
Lähden asuntolaan poikani 18v synttäreille. Kyseessä on kehitysvammaisten asuntola. Tälläistä tulevaisuutta en raskaana ollessa nähnyt
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani. Ei meillä muillakaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, osalla aika raskaitakin kokemuksia laidasta laitaan. Onko elämäsi muuten millä mallilla?
Jokainen elämä on tärkeä ja muiden toiveet siitä ja sen sujumisesta ei ole.
Oma lapseni asuu myös kehitysvammaisten asuntolassa. Hän on iloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Niin olen minäkin.
Onhan se rankkaa,mutta sentään sait hänelle paikan! Monille tarjotaan ei oota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älytöntä hurskahtelua tämä ketju!
Aloittajan lapsi ei koskaan mene naimisiin,hanki lapsia,saa töitä paitsi jonain hyllyttäjänä ja asioillakin käy vain ohjaajan kanssa. On itse ehkä tyytyväinen siihen,että ohjaajien kanssa leivotaan muffinseja ja kuunnellaan Fröbelin palikoita, mutta ap saa olla täysin ymmärrettävästi surullinen sekä pettynyt.
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä hurskahtelua tämä ketju!
Aloittajan lapsi ei koskaan mene naimisiin,hanki lapsia,saa töitä paitsi jonain hyllyttäjänä ja asioillakin käy vain ohjaajan kanssa. On itse ehkä tyytyväinen siihen,että ohjaajien kanssa leivotaan muffinseja ja kuunnellaan Fröbelin palikoita, mutta ap saa olla täysin ymmärrettävästi surullinen sekä pettynyt.
Minä pidän Fröbelin palikoista. Yllättävän kova bändi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä hurskahtelua tämä ketju!
Aloittajan lapsi ei koskaan mene naimisiin,hanki lapsia,saa töitä paitsi jonain hyllyttäjänä ja asioillakin käy vain ohjaajan kanssa. On itse ehkä tyytyväinen siihen,että ohjaajien kanssa leivotaan muffinseja ja kuunnellaan Fröbelin palikoita, mutta ap saa olla täysin ymmärrettävästi surullinen sekä pettynyt.
Ei minulta. Vaikuttaa
tröllin tekstiltä. E
julmaa lapselle, että äidin piti raskausaikana ryypätä, pössytellä ja käyttää mt-pillereitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sinun poika. Rankkaa varmasti on ollut. Mutta iloitse että hän on ollut elämässäsi 18 v ja toivottavasti vielä pitkään. Onnea pojalle!
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä hurskahtelua tämä ketju!
Aloittajan lapsi ei koskaan mene naimisiin,hanki lapsia,saa töitä paitsi jonain hyllyttäjänä ja asioillakin käy vain ohjaajan kanssa. On itse ehkä tyytyväinen siihen,että ohjaajien kanssa leivotaan muffinseja ja kuunnellaan Fröbelin palikoita, mutta ap saa olla täysin ymmärrettävästi surullinen sekä pettynyt.
Eipä ne kaikki terveetkään lapset pääse/mene naimisiin eikä saa lapsia. Surullinen voi olla silloinkin jos on ollakseen.
Mä odotan ja odotan, että jos nyt joku lapsistani löytäisi puolison, menisi naimisiin ja perustaisi perheen mutta aika kuluu eikä mitään tapahdu. Ikätoverit ympärillä tulee mummoiksi mutta mä vaan odotan. Ihan pikkuisen olen jo alkanut luopua toivosta ja suunnittelen vanhuuttani vain itseäni varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä hurskahtelua tämä ketju!
Aloittajan lapsi ei koskaan mene naimisiin,hanki lapsia,saa töitä paitsi jonain hyllyttäjänä ja asioillakin käy vain ohjaajan kanssa. On itse ehkä tyytyväinen siihen,että ohjaajien kanssa leivotaan muffinseja ja kuunnellaan Fröbelin palikoita, mutta ap saa olla täysin ymmärrettävästi surullinen sekä pettynyt.
Jokainen elää näköistään elämää. Vammainenkin.
"Elämä on rikas, kaunis ja rakas.
Ruma, rämä mutta OMA. "
Ap:lta rehellinen avaus vaikeasta aiheesta. Onhan se selvää, että raskausaikana, jos ei ole ollut tietoa lapsen kehitysvammaisuudesta, on ajatukset tulevaisuudesta olleet toisenlaiset. Vaikka lapsesta olisikin paljon iloa, niin onhan se selvää, että kun itse ikääntyy, niin kehitysvammaisesta aikuistuvasta lapsesta on enemmän huolta, kuin ns. normaalista aikuistuvasta lapsesta. Vanhemman vastuuntunto ja huoli lapsestaan ei koskaan katoa, niin se vain on. Samoin haaveet lapsenlapsista ja isovanhemmuudesta eivät tässä ap:n tapauksessa välttämättä toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä hurskahtelua tämä ketju!
Aloittajan lapsi ei koskaan mene naimisiin,hanki lapsia,saa töitä paitsi jonain hyllyttäjänä ja asioillakin käy vain ohjaajan kanssa. On itse ehkä tyytyväinen siihen,että ohjaajien kanssa leivotaan muffinseja ja kuunnellaan Fröbelin palikoita, mutta ap saa olla täysin ymmärrettävästi surullinen sekä pettynyt.
Saa olla toki surullinen ja pettynyt. Tämä tuntuu joskus olevan kielletty tunne. Vähän epäilen, että aloitus on provo ja osa vStauksistakin. aloittajan kirjoittamia.
vai on ap:lla raskasta. nyyh.
miltähän siitä lapsesta tuntuu, kun ap on se työntänyt johonkin laitokseen veronmaksajien elätettäväksi?
Lapsesi on varmasti iloinen koska on hänen syntymäpäivänsä.
Mikset voi olla iloinen myös?