Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskas taival muistisairaan läheisen kanssa
01.06.2026 |
Ensin tuli unohtelua. Kun oltiin sovittu jotain tapaamista, hän unohti ja väitti, ettei olla sovittu mitään. Sitten alkoi laskujen piilottelu. Olen löytänyt niitä käsilaukusta ja pöytäliinan alta. Ollaan maksettu yhdessä, mutta kun hän ei muista saaneensa jotain laskua, niin ei muista. Edelleen niitä laskuja mystisesti katoaa, vaikka suoraveloituksia on tehty.
Kotihoitoa pyysin avuksi heti kun hän ei käynyt suihkussa. Tai luuli käyneensä muttei kai ollut käynyt. Likainen ja vaatteet vaihtamatta. Kotihoidosta ei annettu suihkuapua, saatiin yksityiselle yritykselle yhteystiedot. Alkoivat käydä kerran viikossa, mutta heille ei kuulunut pyykin laitto. Kävin itse pesemässä pyykkiä kerran viikossa, ja välimatkaa kuitenkin on. Vaikka läheiseni kävi sillon vielä kaupassa, hän osti usein samat tuotteet: maitoa, leipää, banaaneja ja mikrossa lämmitettäviä aterioita. Hän samoi syövänsä, mutta paino putosi.
Käytiin yhdessä muistihoitajalla, joka sanoi, että kyllä pitäisi jo olla kotihoito. Kotihoito kävi 2 viikkoa ja totesivat, ettei tarvitse, kun läheinen pukeutuu itse, keittää kahvit ja syö aamulla leipää, ottaa lääkkeet. Katsoin myöhemmin dosenttia, niin eihän siellä ollut kaikki lääkkeet otettu. Saatiin sitten lääkeautomaatti, joka antaa lääkkeet pussissa ja muistuttaa lääkkeiden ottamisesta. Kävin kerran viikossa pesemässä pyykkiä ja hain kaupasta viikon ostokset, joskus myös imuroin. Aloin väsyä. Tilasin siivouspalvelun, mutta läheiseni ei ollut siihen tyytyväinen. Hän ei koskaan muistanut, milloin siivoojat tulee ja usein eivät osanneet suomea. Ymmärrän, että se on pelottavaa, kun vieraat ihmiset tulee hääräämään eikä ole yhteistä kieltä. Vaihdoin firmaa, mutta uudesta yrityksestä ei toteutunut siivoukset sovitusti. Usein jättivät tulematta. Siivoan pitkälti itse näiden kokemusten jälkeen. Ikkunan pesut tilasin keväälle firmasta.
Nyt on tilanne se, että olen huolissani. Kotihoito on alkanut käydä aamuin ja illoin, mutta läheiselläni on myös vuorokausirytmi täysin sekaisin. Hän nukkuu usein päivällä tuntikausia ja yöllä taas ei. Hoitopaikkaa ei saa kun ei karkaile. Hän on laihtunut alle 2 vuodessa vaatekoosta 40 kokoon 36. Jalat on niin ohuet. En ole varma, syökö hän enää muulloin kuin silloin kun kotihoito antaa ruuan nenän eteen aamukäynnillä ja iltakäynnillä. Jääkaapissa on usein syömättömiä aterioita. Hän käy joskus kahvilla, mutta osaako enää pyytää muuta kuin sen kahvin, ja olen alkanut tiliotteesta katsoa, että tuskin ottaa pullaa tai voileipää lisäksi. Hyvä tietysti, että käy vielä jossain, yleensä pari kertaa viikossa siinä tutussa kahvilassa, se on kodin lähellä.
On se jotenkin niin raakaa. Ei ole paikkaa, minne hän pääsisi, mutta kotonakaan ei ole hyvä. En pysty käymään kuin kerran viikossa ja enoni käy myös noin kerran viikossa, silloin yhdessä syövät kunnolla. Miksei yhteiskunta tarjoa mitään parempaa? Sitä jaksan ihmetellä.
Kommentit (20)
Itse en ole koskaan täysin toipunut rasituksesta joka seurasi läheiseni tilanteen johdosta, vaikka olin tilanteen alkaessa nuori ja energinen. Nyt siitä on 20 vuotta. Harva tietää kuinka kuormittavia tilanteet voivat olla, eikä se ole hoidettavien syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani. Vaikea sairaus, myös omaisille.
Valtakirja, jolla saat äitisi laskut sinulle.
Olisiko Alzheimer-pöytäkellosta apua ajan kanssa? Kellon näytöllä on teksti aamu, päivä tai ilta ajan lisäksi. Lisäksi viikonpäivä
Vierailija kirjoitti:
Jokin selkeä vaaratilanne ja sen johdosta tehtävä huoli-ilmoitus: jossain tapauksessa vaaratilanteeseen vetoaminen on edistänyt asioita jos ei mikään muu.
Kyllähän ne kyselivät kun palvelutarpeen arviointia tehtiin, että onko eksynyt ulkona tai unohtanut lieden päälle. Ei ole eksynyt, ei käy kaukana kotoa. Eikä käytä liettä. Jos vaaratilanne tulisi, se voi olla hengen menoa kerrasta. Läheisiä ei asu ihan lähellä eikä jakseta päivittäin valvoa. Minullakin on työ ja perhe.
-ap
Onko teillä diagnoosi muistisairaudesta? Se voisi auttaa laitospaikan saamista. Kuulostaa siltä, että läheisesi sinne kuuluisi. Pitää olla tiukkana ja vaatia. Jos mikään muu ei auta, niin uhkaa medialla. Pelkkä uhkaus saa ihmeitä tapahtumaan, olen nähnyt tämän.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole koskaan täysin toipunut rasituksesta joka seurasi läheiseni tilanteen johdosta, vaikka olin tilanteen alkaessa nuori ja energinen. Nyt siitä on 20 vuotta. Harva tietää kuinka kuormittavia tilanteet voivat olla, eikä se ole hoidettavien syy.
Nimenomaan tämä! Kukaan ei tunnut ymmärtävän, että minulla on jatkuva huili, vaikka soittelen muutaman kerran viikossa ja vietän läheiseni luona aikaa noin 5-6 tuntia viikossa plus matkat. Olen silti koko ajan varuillani, se on raskasta. Asioiden hoitaminen yleisesti kuormittaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä että hän tekee sinulle edunvalvontavaltuu
Tällaista se on. Sinulla on kuitenkin vielä siinä mielessä hyvä tilanne, että hän ei ole kovasti touhuava yrittäjä, poliitikko tai muuten paljon vahinkoa aikaan saava. Ei häiritse sinun yöuniasi, ei kakkaa sinun asuntoasi ...
Kyllä me ymmärrämme, että sinulla on jatkuva huoli. Eikö jompi kumpi voisi muuttaa niin, että ei olisi niin pitkä välimatka? Onko sinulla edes valtakirjaa hänen pankkiasioitten hoitoon? Jos ei ole, niin mars pankkiin ja heti! Hän on vielä periaatteessa oikeustoimikelpoinen ja voi tehdä sinulle valtakirjan. Et sinä saa käyttää hänen pankkitunnuksia ja korttia, vaan sinulle pitää saada valtuudet toimia omillasi.
Nyt olisi paras aika muuttaa johonkin palvelutaloon, jossa olisi kuitenkin jonkun verran apua ja valvontaa. Tuntisi sen kodikseen ja ehtisi tottua.
"Harva tietää kuinka kuormittavia tilanteet voivat olla, eikä se ole hoidettavien syy." Ei ole hoidettavien vaan oma valinta. Voi olla vähän rumasti sanottu, mutta ei kenelläkään ole velvollisuutta tärvätä omaa ja perheensä elämää vaan joskus on syytä olla itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaista se on. Sinulla on kuitenkin vielä siinä mielessä hyvä tilanne, että hän ei ole kovasti touhuava yrittäjä, poliitikko tai muuten paljon vahinkoa aikaan saava. Ei häiritse sinun yöuniasi, ei kakkaa sinun asuntoasi ...
Kyllä me ymmärrämme, että sinulla on jatkuva huoli. Eikö jompi kumpi voisi muuttaa niin, että ei olisi niin pitkä välimatka? Onko sinulla edes valtakirjaa hänen pankkiasioitten hoitoon? Jos ei ole, niin mars pankkiin ja heti! Hän on vielä periaatteessa oikeustoimikelpoinen ja voi tehdä sinulle valtakirjan. Et sinä saa käyttää hänen pankkitunnuksia ja korttia, vaan sinulle pitää saada valtuudet toimia omillasi.
Nyt olisi paras aika muuttaa johonkin palvelutaloon, jossa olisi kuitenkin jonkun verran apua ja valvontaa. Tuntisi sen kodikseen ja ehtisi tottua.
"Harva tietää kuinka kuormittavia tilanteet voivat olla, eikä se ole hoidettavien syy." Ei ole hoidettavien vaan oma valinta. Voi olla vähän rumasti sanottu, mutta ei kenelläkään ole velvollisuutta tärvätä omaa ja perheensä elämää vaan joskus on syytä olla itsekäs.
Tietenkin minulla on pankin kanssa tehty sopimus laskujen maksuun ja minulla on oikeus myös nostaa rahaa rajattu määrä. Näin on ollut jo pari vuotta, eikä Suomessa voi toisen ihmisen raha-asioita hoitaakaan ilman valtuutusta tai edunvalvontaa. Raha-asiat ei minulla ole se päällimmäinen huoli. Palvelutaloon hän ei pääse (yhteisöllinen asuminen), koska sinne pääsee ne, joiden oma koti ei mahdollista kotona asumista, on esim. rappusia. Yhteisöllinen asuminen tarkoittaa, että palvelutalossa on kotihoito, sama palvelu, joka läheiselläni jo on. Ja paikkoja on todella vähän. Hoivakodit eli ympärivuorokautinen asuminen on vain heille, jotka tarvitsevat huolenpitoa ympäri vuorokauden ja ovat olleet vaaraksi itselleen asuessaan kotonaan. Todella vaikea päästä, ei täyty myöntämisen perusteet. Olen hakenut, ei mitään mahdollisuuksia saada paikkaa, eikä lääkäri kirjoittanut puoltavaa lausuntoa, paikkoja on liian vähän.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo aikoinaan kulki kakat housussa kaupoilla juuri ennen sulkemisaikaa, oli ollut sekava. Vartija oli ilmoittanut poliisille, joka ilmoitti meille puhelimitse ja kehotti, että kannattaa mennä yön yli katsomaan vointia. Minulla oli 2 pientä lasta ja työpaikka. Olin siellä mummolla yön yli, totesin, että en pysty. Soitin aamulla päivystykseen, että tuonko sinne vai mitä teen, minä en voi olla poissa töistä ja omasta kodista kovin pitkään. Päivystyksestä sanottiin, että kuntoutus- ja arviointiosasto on täynnä ja jos tuon päivystykseen, mummo joko kotiutetaan tai laitetaan vuodepaikalle odottamaan. Hän jäi kotiin. Kotihoitohan hänellä oli pelkkä vitsi, kävivät piipahtamassa klo 08-09 välillä, klo 12-13 välillä ja klo 18-19 välillä. Yleensä käynti 10-15 minuuttia. Mitään muuta ei tehneet kuin antoivat lääkkeet ja aamulla puuron, päivällä ruuan ja illalla leipää. Alapesut tekivät silloin kun mummo suostui! En sitä tarkoita, etteikö hän olisi inkohousuja pystynyt vaihtamaan itsekin, ja hän yleensä kävi itse vessassa, monta kertaa tunnissa. Mutta se hygienia! Että jos on kakkaa tullut housuun, ei pyyhi eikä pese vaan siellä ne kuivuu ja iho meni rikki monta kertaa. Minullehan ehdotettiin jopa seurantaa, siis sellaista paikantavaa kelloa. Sanoin, että ei tule kuuloonkaan, minä en alla ympäri vuorokauden valvoa missä se menee. Hän käveli kaupoilla ja lenkillä, eihän sitä kukaan voinut estää. Miten sitovaa sellainen paikannus on, silloin sysätään vastuu omaisille, että vahtikaa missä se muistisairas ja puolisokea mummo liikkuu. Joo, en vahdi. Ja sekin otti päähän, että mummolla oli elossa sekä tytär että poika, mutta ei heitä velvoitettu mihinkään. Poika asui vain 50 km päässä, tytär ulkomailla. Eläkeläisiä molemmat. Sama kaikessa, jos kotihoito jotain tarvitsi, aina vain minä. Voitko viedä mummon silmälääkäriin, voitko ostaa tukisukat, voitko hankkia uudet talvikengät. Minulla oli alle kouluikäiset lapset ja myöhemmin pikkukoululaiset. Muutakin tekemistå olisi ollut kuin huolehtia milloin mistäkin asiasta, kun kotihoito ei sisällä yhtään mitään!
Miettikääpä niitä joilla ei ole ketään lähiomaisia, ei siis yhtään ketään! Melko pska tilanne, siellä ne itsekseen sekoilee ja varmaan muumioituneita kämppäänsä, kukaan ei kaipaa ja vuokrakin voi mennä automaattisesti suorituksena kun tulee tuet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Vaikea sairaus, myös omaisille.
Valtakirja, jolla saat äitisi laskut sinulle.
Olisiko Alzheimer-pöytäkellosta apua ajan kanssa? Kellon näytöllä on teksti aamu, päivä tai ilta ajan lisäksi. Lisäksi viikonpäivä
no eipä juuri...äidille hankittiin . Kuviteltiin ,että kun vielä lukee aamupäivä jne. niin pysyy ajan tasalla ...mutta kun pää pettää niin ei ymmärretä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä että hän tekee sinulle edunvalvontavaltuu
Tämä on tärkeä. Parempi jos olisi diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä että hän tekee sinulle edunvalvontavaltuu
Tämä on tärkeä. Parempi jos olisi diagnoosi.
Mitä sä höpötät? Miten se vähentää huolta ja vastuuta, jos on edunvalvontavaltuutus? Moni ei tosiaan sitä halua, vaan pankissa sopimus raha-asioiden hoidosta. Pankin sopimuksen voi irtisanoa, jos väsyy asioiden hoitoon, mutta edunvalvonnasta et pääse millään eroon. Sehän koskee taloudellisia asioita.
Ha eiköhän tuossa ole diagnoosi ollut jo vuosia. Keskimäärin ihminen elää diagnoosin jälkeen vielä kymmenkunta vuotta. Diagnoosi on siellä terveystiedoissa. Siitä mitään hyötyä ole mihinkään, kun ihmiset jätetään heitteille.
Jos on pelkästään sopimus raha-asioiden hoidosta, pankki voi estää omaista käyttämästä valtuutusta saadessaan tiedon tai huomatessaan että henkilö ei enää itse ymmärrä asioita. Silloin saatetaan määrätä yleinen edunvalvoja, mikä voi olla suuri rasite. Jos edunvalvontavaltuutus omaiselle on tehtynä, sitä ei ole pakko saattaa voimaan myöhemminkään, tilanteen tullessa ajankohtaiseksi, jos ei sitten haluakaan edunvalvojaksi itse, mutta se sentään antaa mahdollisuuden, joka voi olla kullanarvoinen asioinnin sujuvoittamisen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä diagnoosi muistisairaudesta? Se voisi auttaa laitospaikan saamista. Kuulostaa siltä, että läheisesi sinne kuuluisi. Pitää olla tiukkana ja vaatia. Jos mikään muu ei auta, niin uhkaa medialla. Pelkkä uhkaus saa ihmeitä tapahtumaan, olen nähnyt tämän.
Ei ole tuon kuvauksen perusteella lähelläkään vielä se vaihe, että saisi laitospaikan.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pelkästään sopimus raha-asioiden hoidosta, pankki voi estää omaista käyttämästä valtuutusta saadessaan tiedon tai huomatessaan että henkilö ei enää itse ymmärrä asioita. Silloin saatetaan määrätä yleinen edunvalvoja, mikä voi olla suuri rasite. Jos edunvalvontavaltuutus omaiselle on tehtynä, sitä ei ole pakko saattaa voimaan myöhemminkään, tilanteen tullessa ajankohtaiseksi, jos ei sitten haluakaan edunvalvojaksi itse, mutta se sentään antaa mahdollisuuden, joka voi olla kullanarvoinen asioinnin sujuvoittamisen kannalta.
Vaikkei se nyt tähän aloitukseen liity, niin kyllä meillä toimi pankin kanssa tehty sopimus alusta loppuun asti. Syy sopimuksen teolle on kerrottu siellä pankissa käydessä, ei ole salattu. Ihmisellä on täysi oikeus antaa nimeämälleen omaiselle valtakirja raha-asioidensa hoitamiseen. Halutessaan siitä voi rajata pois asioita, esim. ettei voi myydä tai ostaa isompia hankintoja, kuten asuntoa. Ja tämä ei millään tavalla vaikuta edunvalvontaan. Edunvalvontaa voi hakea siitä huolimatta. Edunvalvoja muuten Suomessa on aina ensisijaisesti lähiomainen, mikäli hän tehtävään suostuu. DVV selvittää, onko läheisissä ketään, joka on aiemmin auttanut raha-asioissa tai joka on halukas. Siitä menee tietysti maksut. Yleinen edunvalvoja on viimesijainen vaihtoehto silloin kun ei ole omaisia, jotka voivat ja haluavat toimia edunvalvojana. Moni ei halua monimutkaisen kirjanpidon takia. Meillä ei tarvittu DVV:n vahvistamaa edunvalvontaa missään vaiheessa. Se oli ehkä joskus aiemmin kun ihmisille määrättiin yleistä edunvalvontaa herkästi, nyt siihen pitää olla erityinen syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pelkästään sopimus raha-asioiden hoidosta, pankki voi estää omaista käyttämästä valtuutusta saadessaan tiedon tai huomatessaan että henkilö ei enää itse ymmärrä asioita. Silloin saatetaan määrätä yleinen edunvalvoja, mikä voi olla suuri rasite. Jos edunvalvontavaltuutus omaiselle on tehtynä, sitä ei ole pakko saattaa voimaan myöhemminkään, tilanteen tullessa ajankohtaiseksi, jos ei sitten haluakaan edunvalvojaksi itse, mutta se sentään antaa mahdollisuuden, joka voi olla kullanarvoinen asioinnin sujuvoittamisen kannalta.
Vaikkei se nyt tähän aloitukseen liity, niin kyllä meillä toimi pankin kanssa tehty sopimus alusta loppuun asti. Syy sopimuksen teolle on kerrottu siellä pankissa käydessä, ei ole salattu. Ihmisellä on täysi oikeus antaa nimeämälleen omaiselle valtakirja raha-asioidensa hoitamiseen. Halutessaan siitä voi rajata pois asioita, esim. ettei voi myydä tai ostaa isompia hankintoja, kuten asuntoa. Ja tämä ei millään tavalla vaikuta edunvalvontaan. Edunvalvontaa voi hakea siitä huolimatta. Edunvalvoja muuten Suomessa on aina ensisijaisesti lähiomainen, mikäli hän tehtävään suostuu. DVV selvittää, onko läheisissä ketään, joka on aiemmin auttanut raha-asioissa tai joka on halukas. Siitä menee tietysti maksut. Yleinen edunvalvoja on viimesijainen vaihtoehto silloin kun ei ole omaisia, jotka voivat ja haluavat toimia edunvalvojana. Moni ei halua monimutkaisen kirjanpidon takia. Meillä ei tarvittu DVV:n vahvistamaa edunvalvontaa missään vaiheessa. Se oli ehkä joskus aiemmin kun ihmisille määrättiin yleistä edunvalvontaa herkästi, nyt siihen pitää olla erityinen syy.
On kyllä kokemusta siitä ettei pankki yhtäkkiä hyväksykään enää valtakirjoja, vaikka kaikki olisi hoidettu täysin moitteettomasti. Jos pankki huomaa epäillä valtakirjan antajan oikeustoimikelpoisuutta, sillä on kai oikeus vaatia edunvalvontaa. Riippuu pankista.
Alue: Aihe vapaa
Jokin selkeä vaaratilanne ja sen johdosta tehtävä huoli-ilmoitus: jossain tapauksessa vaaratilanteeseen vetoaminen on edistänyt asioita jos ei mikään muu.