Humalahakuiset juojat

Vauhtia siihen hörppimiseen niin ei ehdi tulla tylsyys ennen nousuhumalaa. Ja niin, nousuhumalan iloisen olon takia minä ainakin haluan humalaan silloin tällöin :)

No nuorempana se oli sitä villiä menoa ja arjesta irroittautumista. Edelleen jos ulos lähden (siis ihan baariin) niin tulee kyllä juotua pohjat, mutta olen kyllä huomannut, että iän myötä toipuminen kestää kauemman. Siksi se humalahakuisuuskin ärsyttää. Lisäksi nykyään jotenkin ahdistaa jos muistaa olleensa vähänkin liian humalassa (ei siis mitään toilailua tms, mutta ylipuheliasta meininkiä yms). Nuorena sekin oli vaan hauskaa ja kreisiä.



Voin ihan hyvin juoda vain pari, tai lasillisen ruoan kanssa jne. Mutta jos olen ihan ulos lähdössä, niin tietynlaista humalahakuisuutta on edelleen. Lievemmin vaan kuin ennen. ENNEN humalaa ei tosiaankaan tule huonoa oloa tai väsymystä, sinä juot liian hitaasti jos parin jälkeen väsyttää ;) Mutta tosiaan, tarpeeksi nopeasti täytyy ainakin minun juoda, ettei ala väsyttää. Siitäkin se humalahakuisuus juuri osittain tulee, kun se kiva nousu ei pysy yllä jos ei juo lisää.

Juon toisinaan humalahakuisesti. Pikkuisessa sievässä (so. humalassa) on kivaa. Nousuhumalassa kaikki on hyvin ja on tavallista hauskempaa. Huonoa oloa ei tule.

Nousuhumalan huumassa tosin piilee riski, että ottaa liikaa.



Sikahumala on asia erikseen. Kaatuilu ym. ei ole kivaa enkä missään tapauksessa tavoittele sellaista tilaa.

Kuopio. Geeniperimä selittää niin alkoholistien kuin peruskuluttajienkin alkoholinkäyttöä, selviää tuoreesta väitöstutkimuksesta.



"Kaksi oluttuoppia tuottaa toiselle enemmän ja pidemmän aikaa mielihyvää kuin toiselle. Kokemus riippuu perintötekijöistä", sanoo lääketieteen lisensiaatti Tero Hallikainen Savon Sanomissa.



Lehden mukaan tutkimuksessa löytyy ensi kertaa Suomessa todisteita alkoholismin periytyvistä alatyypeistä.





Enemmistöön kuuluvat ykköstyypin alkoholistit sairastuvat aikuisiällä ja ovat usein ahdistuneita, mutta ympäristölleen vaarattomia. Heiltä löytyi useammin geeni, joka pitkittää alkoholista saatavaa mielihyvän kokemusta. Sama geeni altistaa myös ahdistukselle.



Kakkostyypin alkoholisteilla sairaus alkaa jo murrosiässä ja siihen liittyy väkivaltaisuutta. Heiltä löytyi usein geenimutaatio, joka voi edistää aggressiivista käytöstä.





Pelkät geenit eivät selitä alkoholismia. Hallikaisen mukaan ympäristön vaikutus on vähintään 50 prosenttia.



http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/V%C3%A4it%C3%B6s+Alkoholismin+muoto+…

Herää kysymys, että oletkohan koskaan kokenut nousuhumalaa :) Sehän se on, mikä houkuttaa juomaan enemmän. Ehkä tosiaan siemailet niin hitaasti, että mitään nousua ei tule. Humala kun ei ole väsymystä :)

tiedän kyllä millainen on nousuhumala ja pikkuhiprakka ja sehän on ihan kiva tunne, mutta sellainen että juodaan vielä siitä lisää. Tosin mulla kyllä tulee väsymys ja päänsärky seuraavalle päivälle jo muutamasta joten yök. Ehkä sekin vaikuttaa että alkoholia juodaan usein iltaisin joten luonnostaan illantorkut ja aamuvirkut ihmiset nuupahtavat muutenkin :)



Nuo kakkostyypin alkoholistit ovat kaikkein käsittämättömin ryhmä. Luulisi ihmisen välttävän aina humalahakuista juomista jos on riski että tulee aggressiiviseksi, eihän siinä ole ainakaan mitään kivaa?

Sinulle ei varmaan sitten "sovi" alkoholi kovin hyvin, jos muutamasta jo tulee krapula. Kun osaa taitavaan tahtiin juoda, niin siinähän juuri ylläpidetään sitä kivaa nousun tunnetta :)



Itse olen aamun torkku ja illan virkku, joten ei kyllä väsytä mitenkään luontaisesti aikaisin illalla, etenkään jos on se nousuhumala päällä.

Sehän on vähän kaikessa kivassa. Eikö sinulla ole koskaan vaikeuksia lopettaa jotain oikein kivaa? Etkö koskaan ole ahminut liikaa oikein hyvää ruokaa? Tai etkö koskaan ole malttanut lopettaa hyvän kirjan lukemista ajoissa ja aamulla sitten väsyttää? jne.



Sama se on alkon kanssa. Nousuhumalassa on vaikea painaa jarrua ja siksi ylilyönteihin lipsahtaa helposti. Toisilla se näkyy aggressiivisuutena, toisilla sammumisena, joillakin pahana olona, joillakin kaatuiluna ym.

Minulla nimenomaan se humala on paras tunne mitä tiedän. Ei edes orgasmi tunne yhtä hyvältä kuin kunnon nousuhumala. Yhden tai kahden annoksen tissuttelusta en sen sijaan kostu mitään, sellainen lähinnä väsyttää eikä tule mitään kunnon oloja. Sen sijaan nopea ison määrän kiskominen saa aikaan kunnon biletysfiiliksen jossa menee lujaa ja velatkin muuttuu saataviksi. Harrastan perinteistä "perjantaipulloilua" eli juon yleensä noin 8-12 annosta alkoholia perjantaina kotona. Olen sinkku joten kenenkään muun elämää juomiseni ei häiritse.

enkä todellakaan usein olisi halunnut juoda itseäni känniin, usein oli tarkoitus mennä vain parille, mutta kun se pari sai, otti kolmannen, sitten neljännen jne, niin kauan kun jostain vain viinaa sai. Tämän vuoksi en juonut kovin usein sen jälkeen, kun perheen perustin, monta kertaa vannoin lopetteavani kokonaan, mutta kun pari kuukautta oli edellisestä kerrasta, sorruin taas ottamaan sen "pari".



Muutama vuosi sitten kyllästyin tähän ja hain lääkäriltä naltrekson reseptin. Kyseessä on siis lääke, joka ei estä juomista eikä sitä, että tulee humalaan, mutta se poistaa nousuhumalan tunteen.



Aluksi join lääkkeiden kanssa kuten ennenkin, ja juominen oli ihan kivaa, vaikka sitä humahtavaa, hienoa fiilistä, joka minulle alkoholista tuli, ei enää tullutkaan. Pikkuhiljaa juominen väheni, jo viidennen - kuudennen drinkin kohdalla alkoi vatsa olla täysi eikä yhtään tehnyt mieli lisää alkoholia. Pikkuhiljaa tilanne meni sellaiseksi, ettei enää tee mieli juoda yhtään, ja jos joskus otankin yhden drinkin muiden seuraksi, se jää usein juomatta, en vain saa sitä alas.



Lääke siis on toiminut minulla kuten pitääkin, ja se, ettei enää tee mieli juoda johtuu omasta mielestäni siitä, että aivoni eivät enää samalla tavalla koe mielihyvää alkoholista kuin ennen. Ennen kuin aloin syödä ko. lääkettä, muistan miten koin valtavan mielihyvän tunteen jo ensimmäisestä huikasta, ja oikeastaan jo siitä tiedosta, että tänään saan alkoholia. Kyse olisi siis aivojen kemiasta, jonka alkoholi on tietenkin pilannut, mutta se on niin voimakasta, että sitä on hyvin vaikea vastustaa.



Elämä ilman alkoholia on muuten ihanaa, vaikka aiemminkaan en juonut kuin ehkä kerran kahdessa kuussa, mutta nyt jälkikäteen sekin määrä oli ihan liikaa (koska oli aina todella känniin saakka)

Ei tule illalla huono olo, aamulla saattaa vähän päätä jomottaa. Uskallan mm. laulaa paremmin karaokea kun olen hieman huppelissa ja karaoke on kivaa!

Musta se on todella miellyttävä tila: olen humalassa iloinen, pirteä ja huoleton. Niinsanotusti velatkin muuttuvat saataviksi.



Terveellisempää varmaan olisi jos alkaisinkin voida pahoin, pilkkiä tai kyllästyä, eipähän houkuttelisi juominen. Mutta kun ei.