8 vuotias ilman äitiä 2 viikkoa kuussa -
mitä mieltä olette että tuon ikäinen on isän kanssa kahdestaan puolet ajasta? Nyt on sellainen tilanne edessä että joudun muualle töihin aina kahden viikon ajaksi kuusta ja sydäntä särkee ajatella miten lapsi kestää sen (tai itse....)
Mielipiteitä? Tai kenties kokemuksia?
Kommentit (12)
Ei kukaan voi kertoa, miten asiat tulevat teillä menemään. Itse varmaan tunnet miehesi ja lapsesi paremmin kuin me.
Omat lapseni halusivat eron jälkeen viikko- viikko systeemin ja ovat myös siihen sopeutuneet. En myöskään ole POIS heidän elämästään koskaan, vaan aina voi soittaa tai tulla käymään, jos haluaa. Isä on heille kuitenkin myös tärkeä, joten meillä tämä toimii. Tässä aloite on tullut kuitenkin lapsilta ja he tietävät että tilannetta voi muuttaa. Viikko-viikko systeemiin vaihdettiin, kun lapset olivat 9 ja 8.
No tämä ei ole ihan uusinta uutta tietoa, mutta mutta...
Kun itse olin esikouluiässä eli melkein 30 v. sitten, äitini lähti uudelleenkouluttautumaan ja muutti viikoiksi toiselle paikkakunnalle. Viikonloput oli kotona. Itse en koe tästä mitenkään erityisesti kärsineeni eikä tuo aika ole mieleeni jäänyt mitenkään poikkeuksellisena.
miksi sitten joudut valitsemaan sen poissaolon? Onko kyse vain väliaikaisesta tilasta, vai pysyvämmästä?
En ehkä itse ottaisi tuollaista riskiä jos lapsella ei kaikki ole ok. Onhan se 8-v vielä pieni. Jos kuitenkin sinun on oikeasti pakko, niin sitten on ja sitten elätte sen mukaan.
joten aika moni lapsi on ihan samassa tilanteessa.
ovat puolet ajasta. Käipaavat äitiään, kun ovat täällä, ja kaipaavat tänne kun ovat äidillään.
Tuntuu, että näillä lapsiraukoilla on aina jotakuta ikävä.
Itse en varmaan olisi erityislapsen elämästä näin paljon poissa, ottaisin ennemmin huonomman työn lähempää kotia.
niin ei kai tuo mitään haittaa. Kuka on sinua pelotettllut että lapsi jotenkin kärsisi?
jos se olisi isä, joka olisi puolet kuukaudesta poissa. Miksei isä ole vieläkään tasa-arvoinen vanhempi ja huoltaja?
2 viikkoa meillä ja 2 viikoa äidillään (sitä ennen asui myös noin puolet ajasta meillä, mutta lyhemmissä jaksoissa,). Ei sillä äitiä ollut ikävä, vaikka toisaalta teki usein sitä, ettei suostunut puhumaan äidin kanssa puhelmessä äidin soittaessa, ehkä se oli jonkinlaista mielenosoittamista? Tosin on aina ollut läheinen isänsä kanssa, 1 vuotiaasta saakka ollut isän kanssa kaksistaan vähintään puolet ajasta, joten ehkä tilanne ei ole ihan sama kuin teillä.
kyseessä erittäin herkkä (ADD) lapsi.
Isänsäkin poissaoloihin reagoi todella voimakkaasti fyysisillä oireilla.
Olisiko kenellä kokemuksia jakaa? -ap
niin hirveän herkästi kaikki. Ennen pidettiin vaan ominaisuuksina. -ap
kommenttia tai kokemusta tähän asiaan? -ap