Olitko onnellisempi, rauhallisempi ja levollisempi toista lasta odottaessasi?

Minä ainakin olen, ekasta oli niin paljon niin monenlaisia pelkoja.





ap

Minä en ollut.Ekassa kaikki oli niin helppoa ja ihanaa,ei sattunut mihinkään yms.Toisessa sairastuuin raskausajan masennukseen ja selkäkivut oli ihan järkkyjä.Olin stressaantuneempi,väsyneempi ja onnettomampi.

en todellakaan, esikoinen kun kuoli synnytyksessä hitovirheeseen. Luota siinä sitten, että osaavat homman hoitaa seuraavassakaan raskaudessa.

en todellakaan, esikoinen kun kuoli synnytyksessä hitovirheeseen. Luota siinä sitten, että osaavat homman hoitaa seuraavassakaan raskaudessa.

otan osaa. kamalinta mitä äiti voi kokea, menettää oma lapsi.

Olin ahdistunut ja surullinen muun elämäntilanteen vuoksi. Lisäksi huolissani enemmän kuin esikoista odottaessani, sillä esikoisen kohdalla tuli loppuraskaudessa vaikeuksia joita en ollut osannut edes pelätä.

kiukkuinen ja rähisevä. Hyvin monta kertaa teki mieli vääntää mieheltä niskat nurin. Tätä samaa ei olut ekassa eikä kolmannessa raskaudessa, vain toisessa. Loppuraskaus meni sitten onneksi seesteisemmin :)

Onnellinen toki olin, ei ollut sellaista epävarmuutta kun jo tiesi asioista.

ekassa raskaudessa en ajatellut kohtukuolemaa, vammaista lasta, lapsen vammautumaan synnytyksessä yms. tokassa raskaudessa olin paljon tietoisempi mitä kaikkea raskauden aikana voi käydä ja, että lapsi voi olla vammainen.

Onneksi molemmat lapset on terveitä ja raskaudet sujui hyvin.

Olin onnellinen mutta paljon rauhattomampi, koska vauvalla oli sydänäänten kanssa häikkää. Pelkäsin ihan horkassa vauvan puolesta synnytykseen asti.

tällä kertaa täysin huoleton, kunnes vauva yhtäkkiä kuoli seitsemännellä kuulla.

Toinen raskaus oli ihan kamala, oksentelua synnytykseen asti, väsymys, ketutus, raskausmyrkytys ja vuodelepo tekivät tehtävänsä. Haluaisin kolmannen lapsen, mutta en uskalla edes ajatella asiaa kun pelkään raskauden olevan yhtä vaikea kuin edellinenkin...