Vihamielinen suhtautuminen uusiin naapureihin?

En ole itse joutunut, mutta naapuri kokee, että olemme vihamielisiä, koska emme anna lastensa leikkiä pihoillamme ja huomautamme herkästi, jos naapurin auto on parkkeerattu pihaamme. Remontti ei ole syy ottaa muiden alueita käyttöön.

Ollaan asuttu pitkään samassa talossa ja osa naapureista vaihtuu tyyliin vuoden välein. Vihamielisyyttä ei ole mutta sellainen välinpitämättömyys tulee eli totta kai tervehtii ja on asiallinen mutta ei kiinnosta luoda mitään sen kummempia suhteita naapureihin kun ne kuitenkin siitä kohta muuttavat pois.

Voi aluksi tuntua että ovat vihamielisiä koska ensin täytyy selvittää minkälaisia uudet naapurit  ovat ennenkuin tehdään lähempää tuttavuutta, jos tehdään.

Joku voi toki kokea vihamielisyytenä sellaisen, ettei asukas halua tutustua uusiin naapureihin sen enempää kuin tervehtimällä rappukäytävässä tai pihalla. Mielestäni tuollainen on aivan riittävää naapuruutta ja sopu säilyy, kun välit pidetään etäisinä. Jos sitten asutaan useita vuosia/vuosikymmeniä samassa talossa, voi mahdollisesti alkaa kokea luottamusta muihin pidemmäksi aikaa talossa asumiseen sitoutuneisiin ja ehkä tällaisen naapurin kanssa vaihtaa hieman enemmän kuulumisia. 

Vierailija kirjoitti:

Ollaan asuttu pitkään samassa talossa ja osa naapureista vaihtuu tyyliin vuoden välein. Vihamielisyyttä ei ole mutta sellainen välinpitämättömyys tulee eli totta kai tervehtii ja on asiallinen mutta ei kiinnosta luoda mitään sen kummempia suhteita naapureihin kun ne kuitenkin siitä kohta muuttavat pois.

Minusta on taas liioittelua sanoa tuota välinpitämättömyydeksi. Jokaisella meistä on oma elämä ja ihmissuhteet, eikä mielestäni talon oston tulisi tarkoittaa, että kylkiäisenä on alettava kaveeraamaan myös naapurin kanssa. Kaveruus naapurin kanssa syntyy luonnollisesti ajan kanssa jos on syntyäkseen. Ja vaatii tosiaan myös jotain yhdistäviä asioita mitkä luovat luonnollisia arkisia kohtaamisia, oli se sitten vaikka koirat tai puutarhanhoito.

Vihamielisyyttä ei niinkään, aina on jokin sopeutumisvaihe, itsellä ja naapureilla.

Omakotitalo ja iso tontti luonnon keskellä. Ei tarvetta pohtia naapureita ja heidän tai omaa vihamielisyyttä. Toki ymmärrän, että monilla ei ole sellaista varallisuutta tai terveyttä, että voisi asua omakotitalossa luonnon keskellä vapaudessa ja rauhassa. Kerrostalo/rivitaloelämä ei ole kenellekään hyväksi. 

sehän se näkyy ja kuuluu pennun suunsoitossa.