Vihamielinen suhtautuminen uusiin naapureihin?

Olen ystävällinen naapuri, mutta se vaatii sen, että talossa asujat noudattavat sääntöjä, eivät melua, eivät ajele autoilla tukkimaan pelastusteitä, kunnioittavat ympäristöä, eivät roskaa, eivät kuseta ja paskata rakkiaan talon pihaan, taloa vasten, taloyhtiön alueelle, roskapaikka ei ole rakkien vessa, rappukäytävässä ei meluta, hissit pidetään puhtaana, asunnoissa ei metelöidä vaan kunnioitetaan naapuria. 

Itse en häiritse naapureita asumisellani, en halua myöskään, että minua häiritään. Näitä häirikköasukkaita on nykyään paljon, ovat todella ärsyttäviä omaan napaan tuijottelijoita joita ei säännöt koske. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ystävällinen naapuri, mutta se vaatii sen, että talossa asujat noudattavat sääntöjä, eivät melua, eivät ajele autoilla tukkimaan pelastusteitä, kunnioittavat ympäristöä, eivät roskaa, eivät kuseta ja paskata rakkiaan talon pihaan, taloa vasten, taloyhtiön alueelle, roskapaikka ei ole rakkien vessa, rappukäytävässä ei meluta, hissit pidetään puhtaana, asunnoissa ei metelöidä vaan kunnioitetaan naapuria. 

 

Itse en häiritse naapureita asumisellani, en halua myöskään, että minua häiritään. Näitä häirikköasukkaita on nykyään paljon, ovat todella ärsyttäviä omaan napaan tuijottelijoita joita ei säännöt koske. 

Parvekkeella tupakointi savuttomassa taloyhtiössä kuuluu myös näihin. Ja ylipäätään ihmiset jotka eivät ota huomioon muita asukkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo ja iso tontti luonnon keskellä. Ei tarvetta pohtia naapureita ja heidän tai omaa vihamielisyyttä. Toki ymmärrän, että monilla ei ole sellaista varallisuutta tai terveyttä, että voisi asua omakotitalossa luonnon keskellä vapaudessa ja rauhassa. Kerrostalo/rivitaloelämä ei ole kenellekään hyväksi. 

Nolo.

Nolo-sanaa käyttävä aikuinen on jo itsessään aika nolo. Älykkyys jäänyt jonnekin yläasteikäisen tasolle. :)

Noloa on palstapsykologit, jotka nostavat omaa häntäänsä.

Ohis, mutta palsta-provoilijoille voi välillä nostaakin häntäänsä. Ja jos ei muuta, niin kyllä se elämä opettaa vielä näitä äidin kultapoikiakin.