Mulla on oikeasti aika hyvä elämä:)

Mulla on kaksi ihanaa lasta, jotka ovat kulkeneet pienestä asti kaikkialla mukana ja osaavat nyt käyttäytyä niin ruokakaupassa, ravintolassa kuin lentokoneessakin. Sitten on vielä kaksi koiraa, jotka osaavat olla myöskin esimerkillisesti ravintolan pöydän alla. Eikö meitä ole kuitenkin aika paljon? Siis niitä, jotka eivät rajoita liikkumistaan ja elämäänsä lasten takia? Ja vieläpä nauttivat perhe-elämästä? Minua ei häiritse muiden lapset tai koirat ravintolassa ja kätilönä kannustan myös imettämään rohkeasti (mutta tahdikkaasti) julkisesti. Enkä ahdistu ystävällisistä farmaseuteistäkään. Kaikilla on joskus huono päivä, mutta rennolla otteella aika monesta tilanteesta kuitenkin selviää. Nipottajat ja tiukkikset sen sijaan ärsyttävät kyllä.



Meillekin on jaettu ihan kiitettävä osuus murheita ja vastoinkäymisiä, eli en elä missään pumpulissa, mutta ehkä juuri siksi osaan nauttia niistä hyvistä hetkistä? Ja muistan hymyilläkin välillä;) Onko tää nyt vain av-palstan kieroutunut asenne, vai eikö teitä ole muitakin, jotka eivät vedä hernettä nenään joka asiasta ja osaatte olla vähän joustavia ja rennompia? Ainakin ystävistäni löytyy muitakin:) Harmittaa vaan, kun elämässä tulee niitä oikeitakin hankalia paikkoja, jos sitten jatkuvasi pahoittaa mieltänsä mitättömistä asioista...