Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että meille tulee vauva..

Muistan itse olleeni TOSI mustasukkainen kun oma äitini odotti neljättä lasta.

Puhuin vauvasta rumaan sävyyn ja osoitin mieltäni.



Vielä vauvan synnyttyä jatkoin sitä.



Mutta! kun pikkusisko alkoi hymyillä ja jokeltaa, oltiin me kaikki isommat sisarukset aivan ihastuneita häneen. Koulusta tullessa oli ihanaa kun pieni sisko konttasi vastaan ja me suorastaan kilpailtiin kuka hänet sai ensin syliin.:-)



Nyt voi olla ja onkin hankala hetki, mutta aika aikaansa kutakin. Lapset oppivat rakastamaan pienempää sisarustaan ja kaikki tulee teilläkin kääntymään hyväksi.



Älä kanna turhaa syyllisyyttä, ei aina voi eikä tarvitse olla täydellinen.



Paljon onnea tulevasta perheenlisäyksestä!

älyttömän väsynyt nyt loppuraskaudessa. Tuntuu etten jaksa pysyä hereillä kun juuri ja juuri työpäivän ajan. Lapset tietysti kaipaavat huomiota hoitopäivän jälkeen ja viikonloppuisin, minä tahtoisin vain nukkua. Ap

Tunsin koko raskausajan sellaista irrationaalista syyllisyyttä siitä, että kaikki negatiiviset asiat, joita vauvan myötä elämään tulee, ovat minun syytäni.

Raskausaikana olin niin kipeä ja väsynyt etten juuri jaksanut tehdä isompien lasten kanssa mitään. Tuntui, että katsoivat viimeiset 5kk piirrettyjä joka päivä 2h. Syyllistin itseäni kovin. Nyt on vauva syntynyt ja oma jaksaminen on taas parempaa, vaikka vauva heräileekin 3-5krt/yö.



Yritä ajatella, että raskaus on vain ohimenevä vaihe ja vaikka lapset sen seurauksena kärsivät, myös he saavat jotain ainutlaatuista tilalle nimittäin uuden sisaruksen. Vaikka ensimmäiset vuodet olisivat hankalat mustasukkaisuuden vuoksi, niin myöhemmin heistä tulee vielä olemaan paljon iloa toisilleen.

vanhempien lasten kanssa :D Ihan rauhassa saan olla raskaana ja kukaan ei edes osoita mustasukkaisuutta.



Kaks on jo aikuisiässä. Sitten 15 vuotias ja eka luokkalainen. Nuorin on huokassu helpotuksesta, kun hän ei kohta ole enää perheen nuorin. Ja kovasti jo suunnittelee mitä hommaa vauvan kanssa :)

Raskausaikana olin niin kipeä ja väsynyt etten juuri jaksanut tehdä isompien lasten kanssa mitään. Tuntui, että katsoivat viimeiset 5kk piirrettyjä joka päivä 2h. Syyllistin itseäni kovin. Nyt on vauva syntynyt ja oma jaksaminen on taas parempaa, vaikka vauva heräileekin 3-5krt/yö.

Yritä ajatella, että raskaus on vain ohimenevä vaihe ja vaikka lapset sen seurauksena kärsivät, myös he saavat jotain ainutlaatuista tilalle nimittäin uuden sisaruksen. Vaikka ensimmäiset vuodet olisivat hankalat mustasukkaisuuden vuoksi, niin myöhemmin heistä tulee vielä olemaan paljon iloa toisilleen.

Eikä tässä nyt kovin pitkään enää ole odotusta jäljellä, toivottavasti synnytys menee hyvin ja toivun siitä nopeasti. Toivon, että isompien sisarussuhde muodostuu yhtä hyväksi tähän pienimpään lapseen mitä heillä on keskenään. Ap

5v ja 2,5v kotona, enkä meinaa eskoista jaksaa 2x kerhossa/vko käyttää. kauppareissut myös yhtä tuskaa. laskettuun aikaan vielä yli 2kk ja tuntuu kamalalle etten jaksa olla lasten kanssa hyvä että selviän pakollisista kotihommista ja nytkin olisi niin kiva mennä ulos mäkeä laskemaan ja tehdä ulkona lasten kanssa kaikkea, mutta raukat joutuvat takiani sisällä istumaan. niin kauheaa kivuliasta supistelua ja liitoskipuja toi ulkona käynti. ja lapset katsovat meillä normaalisti tuon 2h töllöä päivään nyt varmaan tuplaten loppuun asti. tuntuu että olen maailman huonoin äiti. ja olisin kyllä lapset hoitoon laittanu jos olisin arvannu miten kipeäksi voi raskaana tulla. aiemmat raskaudet menneet ongelmitta

pitää lapsia mahdollisimman vähän hoidossa ja tsempata, että jaksan iltaisin siihen asti kun he menevät nukkumaan. Keskimmäinen lapsi on alkanut ehdotella, että nukkuisi meidän huoneessa ja valittelee koko ajan, että on äitiä ikävä. En tiedä onko raskaus syynä tähän (koen, että on), vai onko ikään kuuluvaa. Ap