Lue keskustelun säännöt.
Lyhytaikaiset "rakkauspommitus" -ystävyydet?
27.05.2026 |
Onko teillä ikinä ollut uusia tuttavuuksia, jotka ovat itse olleet todella innoissaan ottamassa yhteyttä, ja sitten yhtäkkiä lopettaneet yhteydenpidon kuin seinään?
Jonkin aikaa sitten minulla oli uusi tuttava, jonka kanssa meillä oli yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja tosi paljon juteltavaa. Ei juurikaan juteltu mistään henkilökohtaisista asioista, vaan yhteisiin harrastuksiin ja työhön liittyvistä, ja se oli minusta hyvin virkistävää. Kumpikin sai keskusteluista ideoita jne. Tämä kaveri soitti minulle pitkiä puheluita ja oli koko ajan se innokkaampi osapuoli ottamaan yhteyttä. (En minäkään ollut passiivinen, mutta olen pidättyväisempi enkä halunnut olla häiriöksi - toisin kuin hän, joka pommitti viesteillä ja soitteli esim. yhdeltätoista illalla tai jopa puoliltaöin.)
Missään vaiheessa en kuvitellut, että tässä on nyt minun uusi bestis tai jotain. Mutta hän oli mukava tyyppi, ja meillä oli mielestäni ihan kiva, luova tuttavuus. Kunnes se yhtäkkiä loppui muutaman kuukauden päästä kuin seinään, ilman mitään konfliktia. Keskustelu oli koko ajan pysynyt tällä "ideatasolla". Yritin vielä pari kertaa myöhemmin ottaa yhteyttä, ja vastaus oli sellaista geneeristä "ai kun kiva kuulla susta, toivottavasti kuuluu hyvää" mikä lässähti siihen. Kerran hän tuli vastaan julkisella paikalla ja iloisesti tervehti "ihana nähdä sua pitkästä aikaa" ja kiirehti pois. No, se siitä sitten. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään yli vuoteen.
Nyt sitten huomasin, että hän on sittemmin toteuttanut ehdotuksiani ja niitä ideoita, joita yhdessä palloteltiin. Mikä on hieno juttu! Mutta minulle jäi vähän outo fiilis tuosta muutaman kuukauden tuttavuudesta - ihan kuin olisin ollut pelkkä ideageneraattori, joka dumpattiin heti, kun oli saatu tarpeeksi irti.
Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut tällaisia kokemuksia. Yksi ystäväni sanoi tästä, että tuo tuttava kuulostaa narsistilta ja että tuo intensiivinen yhteydenpito oli "love bombingia", mutta en tiedä oikein. En saanut missään vaiheessa sellaista mielikuvaa, että minua olisi varsinaisesti manipuloitu.
Kommentit (78)
Sikäli on että uusi tuttavuus alkaa heti pommittamaan tyhjänpäiväisillä viesteillä jos on vaikka jossain koirankusetusasiassa vaihdettu hyvänpäiväntuttuna numeroita. Yleensä nämä eivät vaan tajua pitää matalaa profiilia / häipyä vaan suuttuvat jostain. Huippuesimerkkinä ripustautuva naapuri joka halusi käydä yhdessä ruokakaupassa (mitä v...ttua) ja jolle jouduin asiallisesti sanomaan että nyt on kiire työasioissa. Tämän jälkeen ei tervehtinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tälläisiä ihmisiä parikin kappaletta. Heillä on aina muka maailman paras ystävyyssuhde jonkin ihmisen kanssa ja pommittavat someenkin kuvia heidän kanssaan ja yhtäkkiä ei enää näykään missään tätä uutta ah, niin ihanaa ihmistä. Toisella heistä ainakin on kaksi suuntainen mielialahäiriö ja toisella adhd ja vähän muutakin elämänhallinnan ongelmaa.
Toisaalta joskus olen itsekin innostunut jostain ihmisestä esim.lasten puistotreffien kautta ja ollut innokkaampi osapuoli pyytämään tapaamisia. Mutta jos toinen ei ole ollut yhtä innokkaan oloinen, niin olen lopettanut yhteydenoton, kun olen kokenut sitten itseni yli-innokkaaksi tai ettei toista ehkä kiinnosta (ja kun minulla on kuitenkin niitä ns.aitoja/pitkäaikaisia ystäviä muutoinkin jo tarpeeksi). Ehkä he ovat kokeneet sen tuolla tavoin.
Minulla lyhyet pätkätyösuhteet on tehneet tuollaisen uuden tavan lyhytystävyyksiin. Työsuhteen lopuksi tunsin oloni tosi surulliseksi, koska kiinnyin työyhteisöön, kun pätkä päättyi. Annoin itsestäni kaiken. Nykyään kuukauden, parin, puolenvuoden, vuoden jälkeen jos töitä on enää, yleensä ei ole, niin alan jo vierottamaan itseäni ystävyydestä ja teen sen saman palveluksen toiselle osapuolelle. Miksi edes enää vaivaannun tervehtimään ketään? Ei ole mitään järkeä jatkaa, koska työt katkeaa ja välimatkat venyy, niin uusia samalaisia pikaystävyyksiä on muissa työpaikoissa.
Monet heistä muistuttaa toisiaan. Anne on kuin Sari. Sari oli ensimmäinen sellainen kuin Anne ja Marleenakin oli. Heillä on samoja tapoja ja sävy sanoa asioita tietyssää iässä. Nuorena hän oli kova bailaaja. Nyt hän virkkaa sukkia ja tekee sudokuja. Käymme aina läpi saman tutun keskustelun. Joskus löydämme vähän uutta ja muistelemme meille tärkeitä yhteisiä aikoja tai tapahtumia maailmalla.
Miksi pitäisin yhteyttä sinuun nyt, kun minulla on muistoissa alkuperäinen Sari ja maailmassa on muitakin samalaisia Saria muistuttavia Annia? Voi olla että on myös Sariannia. Olisi ollut hyvä nimi tyttärelleni. Sarinanne. Maaimassa on monia teitä, jotka muistutatte toisianne ja minäkin olen sinulle sielä jossain samalainen. Ensimmäisen pätkätyöpaikkani Sari. Alkuperäiset kasvot on kadonneet ja henkilö on ehkä muuttunut ulkoisesti ja sisäisesti erilaiseksi kuin minä hänet sydämeeni taltioin kerran ensimmäisen työpaikkani lyhytystävyydessä. Hänellä on oma arkkunsa sisälläni. Yhdistän kaikki samalaiset häntä muistuttavat henkilöt Sarin arkkuun.
Arkkuja on kymmenittäin ja niissä on jokaiselle oma nimi kuin kansioille. Ei pelkästään tyåkavereita, osa heistä muistuttaa vanhempiani, heihinkään en enää pidä yhteyttä. Toinen on kuollut todennetusti. Työpaikoilla on aina joku jossain joka muistuttaa isääni. Nyt kun olen isäni ikäinen, kun isä oli sellainen, niin se on oudolla tavalla turvallista. Isä vaikuttaa hauraammalta kuin pienenä hänet ymmärsin. Isä ei ole enää kuningas. Hänen katseensa naisia kohtaan ja hänen tyhmyytensä eläinkunnan ylimpanä otuksena näyttäytyy uudella tavalla työympäristössä. Isä ei ollutkaan fiksu, mutta hän on aina jonkun isä ja turva. Miksi hän salaa erilaiset puolensa perheeltään. Kuulostaa ronskilta miesporukoissa ja puhuu asiattomasti meille tyttärilleen? Miksi hän ei halua olla kunnollinen kuten isän pitäisi ollakin?
Alan uskoa ettei meitä ihmisiä ole sellaisena kuin ajatelemme olevan. Elämme muissa ihmisissä persoonina. Välähtelemme muissa ja siirrymme jonnekin toisaalle odotelemaan uutta syntymäämme nimessä jota kannat.
Sinä olet Sari, Anne, Anni, Marko, Pekka, Leevi, Henni, Meri, Atte, Kalervo, Mirkku, Pietari, Kustaa, Samiira.
Olet minulle aina joku muistuttava, koska tallennustila on jo täynnä. Lopussa olemme yhtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Niin, tästä varmaan oli kyse.
No, onneksi - kuten toinen kirjoittaja ylempänä sanoikin - minäkin sain noista keskusteluista kaikenlaista irti. En ole mitenkään katkera tai tunne oloani hyväksikäytetyksi tai kaltoinkohdelluksi. Jäi vain vähän hämmentynyt olo tuosta lyhytaikaisesta innostuksesta.
Vähän ehkä siksikin, että olisihan meistä voinut myöhemminkin olla toisillemme jotain hyötyä. Ei niitä ideoitakaan olisi tarvinnut joka toinen ilta pallotella puhelimessa, muutaman kuukauden väleinkin olisi voinut vaihtaa ajatuksia.
No hän oli nyt eri mieltä tai ainakaan ei nyt halua olla kanssasi sen läheisemmin tekemisissä, hyväksy se ja anna asian olla.
Itse olen vetäytynyt äkillisesti ihmisten elämistä esimerkikis silloin jos heistä on paljastunut jotakin sellaista, mikä ei ole itselleni ollenkaan hyväksyttävää. Tai jotakin sellaista on muistunut mieleeni. Joskus olen tekemisissä vanhojen tuttavuuksien kanssa kun he tulevat jostakin yllättäen, mutta sitten muistan, että ai niin tämä tyyppihän onkin itse asiassa väkivaltainen tai vaikkapa r aiskaaja, ja vetäydyn taas nopeasti. Kun oma luonne on avoin ja positiivinen, tulee helposti oltua lämmin ja ystävällinen kaikenlaisille ihmisille, joiden ominaisuudet sitten vetävät äkkiä kylmäksi ja saavat vetäytymään nopeasti, kun tulevat ilmi.
Lopeta kyräily ja mene eteenpäin.
Tsiisus, en minä kyllä mitään kyräillyt ole... koko juttu tuli mieleen, kun somessa promottiin hänen yritystään, jossa hän oli toteuttanut minunkin ehdottamiani ideoita.
Tuo r-iskaajiin vertaaminen oli kyllä vähän överiä :D Me oltiin siis kaksi keski-ikäistä naista, jotka keskustelivat esimerkiksi designista ja kuvataiteesta. Ei sen "vaarallisempaa".
Täällä on kyllä todella omituisia kommenttaja. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
Mitä tapahtui, kun otit yhteyttä ja ehdotit tapaamista?
En ole ehdottanut tapaamista. Yhteydenottoni oli tyyliin "Moikka! Mitä kuuluu ja miten menee projektin X suhteen?"
Koko meidän tuttavuus siis pyöri luovien projektien ja tällaisista asioista keskustelemisen ympärillä. Ei kumpikaan etsinyt mitään sydänystävää, tavattiinkin kasvotusten tosi harvoin.
Mulla on yksi tollanen ystävä, jolla on paljon projekteja meneillään. Hän soittaa innoissaan aina, kun on joku uusi kehitysvaihe ja kaipaa kai vinkkejä siihen. Hän siis vaikuttaa silloin siltä kuin oltaisiin ylimpiä ystäviä. Hän on kyllä ollut elämässäni jo 20 vuotta, että kai hän pitää minua oikeastikin jonkinlaisena ystävänään, mutta viime aikoina olen huomannut, että hän kerää uusia ihmisiä ympärilleen tuolla samalla innostumisellaan kuin minua kohtaan projekteista jutellessaan. Hän siis käyttää ihmisiä hyväkseen saadakseen vinkkejä ja ideoita siihen kuinka tienata rahaa ja muutenkin. Olen aivan varma, että kun on saanut tarvittavat tiedot ja kannustukset, niin jättää tuon uuden ihmisen heti sen jälkeen kun on saanut hyödyn. Hän on kyllä sentyyppinen, että voi parin vuoden kuluttua soittaa pokkana sille tavallaan hylätylle uudelle ihmiselle ja jatkaa tuosta vaan uuden projektinsa selostamisella ja vinkkien kalastelulla. Ihan vähän aikaa sitten tämä ystäväni kertoi minulle kuinka eräs puolituttu ilahtui kovasti kun hän oli pyytänyt kaverikseen FB:ssä. Minulle ystäväni kertoi, että kannattaa kerätä mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä ympärilleen, kun niistä voi olla hänelle joskus hyötyä. Mielestäni tuo ap:n tuttu kuulostaa just ystävältäni. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tapana olla ystävällinen ja harjoitella sosiaalisuutta keskustelemalla jos virkettä pidemmälle pääsee. Se kuitenkin vie ihan kauheasti energiaa ja saatan latautua pimeässä huoneeessa viileässä kaksikin päivää sanomatta tai ajattelematta mitään. Prosessoin tapahtumia ja käytyjä keskusteluita. Se on kuin krapula.
Mitään ystäväviä en ole koskaan hankkinut tai lähtenyt siihen, koska energiat ei riitä sellaiseen, mutta maailmassa ilmeisesti on pakko ja pitää olla sosiaalinen, niin jos ihminen löytyy ja hän toistuvasti provosoituu vastaamalla takaisin, niin käyn läpi sen hiljaisuuteen saakka.
Valitettavasti jos ystävällisyyteni ymmärretään väärin, niin saatan saada naisilta lähentelyä tai kiukunpuuskia että olen flirttaillut, mutta olin vain ystävällinen ja kiltti ihmisenä. Miesten kanssa sama.
Aika kovia heittoja tulee, kun en halua lähteä oluelle tai polttamaan maria tai vetämään viivoja mihinkään golf-radalle tai keilaamaan. En vain ole sellainen. Olen energiavampyyri.
Saan energiaa muista ja millään mitä sanon ei ole merkitystä. Vain tekstin pituudella ja aiheutetulla metelillä on väliä. Sitten voimme levätä pari päivää pimeässä kellarissa, jossa vain ruosteisen putken tippuva hana peittää hiljaisuuden. Kun te maanpäälliset nautitte kuumista kesäpäivistä ja huonekärpänen herättää teidät romanttisesti nuolaisemalla hikeä kaulalta tai otsalta, niin minulle hämähäkki tekee saman, mutta hän kävelee vain ylitseni, enkä välitä. Lataudun uusiin keskusteluihin ystäväiseni.
Nyt voisi olla hoitokontakti paikallaan :D
Tuli voimakkaasti mieleen isäni. Hän oli tuollainen oma ulottuvuutensa. Kun keskustelimme, niin siitä syntyi valtava maailma. Tunsin voimakasta yhteyttä isääni ja ajattelin että hän on maailman paras isä ja meidän suhde on murtumaton ikuisesti. Ajatelin olevani erityinen ja onnekkain lapsi maailmassa isäni sylissä. Hänen kanssa käydyt keskustelut olivat erilaisia kuin kenenkään muun kanssa oli. Toisinaan hän vain silti katosi/etääntyi, vaikka oli siinä lähellä sohvalla tai autotallissa. Häntä ei ollutkaan enää, mutta kun hän oli, niin hän oli koko maailmani ovet.
Kun vanhempani yllättäen erosivat, niin näin isäni vain kerran eron jälkeen. Hän oli hiljainen ja etäinen, mutta silläkin vierailulla hän onnistui valloittamaan mieleni. Tunsin olevani taas erityinen ja yhteys oli voimakas kunnes ei ollutkaan enää.
Ajattelin aina eron aikana että suhde isääni jatkuu ja hän on maailmani, turvani jatkossakin.
Emme nähneet, emme keskustelleet koskaan enääN. Hän vain hävisi ja soitti lyhyesti jouluna joskus, mutta siinä ME olimmekin. Olimme ja emme enää olleet.
Sitten kuulin vuosia sitten hänen kuolleen. Minua ei oltu kutsuttu hautajaisiinkaan. En ollut hänelle mitään, mutta minulle hän oli maailmani.
Itkin eron alkuvuosina nuorena ja aikuisenakin, että miksi minulla ei ole enää isää ja miksi isä oli sellainen kuin oli?
Nyt olen vihainen ja katkera kuin ap on. Isäni oli kuin kuori, jonka sisällä oli kuvitteellinen seikkailu. Tyhjä energiaa vievä tila, jonne minä rankensin kotini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkini on: älä luota niin helposti, älä usko ystävyyksiin, perheenjäsenyyksiin, tyhjiin lupauksiin, ym. Äläkä myöskään sorru anaalisoimaan ja kyräilemään (y-yy tyyppi on varmaan love bombing narsisti y-yy) vaan mene eteenpäin. Hyväksy että sinua nyt riistettiin ja katso ettei riistetä toiste. Toisaalta voit miettiä asiaa siltäkin kannalta, että saitko transaktiosta kuitenkin jotain itse, kun sen love bombingin hyväksyit. Kaipasitko huomiota ja rakkautta ja nyt olet katkera, kun se ei ollutkaan pysyvämpää?
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Sainhan minä toki - en huomiota tai rakkautta, vaan ajatuksia, näkökulmia ja ideoita. Eli ihan plussan puolelle minäkin jäin.
Siksi ehkä vähän kummastuttikin koko juttu. Ei ole mitenkään tavatonta, että toisella osapuolella on ystävyyden suhteen ihan erilaisia emotionaalisia odotuksia, jotka tuntuvat toisesta painostavilta. Mutta tässä kaveruudessa ei kummallakaan ollut mielestäni mitään emotionaalista, siksi se olisi voinut jatkua ihan hyvin sellaisena silloin tällöin ajatusten vaihtamisena.
Mitä tapahtui, kun otit yhteyttä ja ehdotit tapaamista?
En ole ehdottanut tapaamista. Yhteydenottoni oli tyyliin "Moikka! Mitä kuuluu ja miten menee projektin X suhteen?"
Koko meidän tuttavuus siis pyöri luovien projektien ja tällaisista asioista keskustelemisen ympärillä. Ei kumpikaan etsinyt mitään sydänystävää, tavattiinkin kasvotusten tosi harvoin.
Mulla on yksi tollanen ystävä, jolla on paljon projekteja meneillään. Hän soittaa innoissaan aina, kun on joku uusi kehitysvaihe ja kaipaa kai vinkkejä siihen. Hän siis vaikuttaa silloin siltä kuin oltaisiin ylimpiä ystäviä. Hän on kyllä ollut elämässäni jo 20 vuotta, että kai hän pitää minua oikeastikin jonkinlaisena ystävänään, mutta viime aikoina olen huomannut, että hän kerää uusia ihmisiä ympärilleen tuolla samalla innostumisellaan kuin minua kohtaan projekteista jutellessaan. Hän siis käyttää ihmisiä hyväkseen saadakseen vinkkejä ja ideoita siihen kuinka tienata rahaa ja muutenkin. Olen aivan varma, että kun on saanut tarvittavat tiedot ja kannustukset, niin jättää tuon uuden ihmisen heti sen jälkeen kun on saanut hyödyn. Hän on kyllä sentyyppinen, että voi parin vuoden kuluttua soittaa pokkana sille tavallaan hylätylle uudelle ihmiselle ja jatkaa tuosta vaan uuden projektinsa selostamisella ja vinkkien kalastelulla. Ihan vähän aikaa sitten tämä ystäväni kertoi minulle kuinka eräs puolituttu ilahtui kovasti kun hän oli pyytänyt kaverikseen FB:ssä. Minulle ystäväni kertoi, että kannattaa kerätä mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä ympärilleen, kun niistä voi olla hänelle joskus hyötyä. Mielestäni tuo ap:n tuttu kuulostaa just ystävältäni. 😄
Nämä on siitä erikoisia että kun alottavat vuosien tai kuukausien hiljaiselon jälkeen, niin tilanne on kuin "save game" tilanne. He ovat ladanneet "load game" kohdasta ja jatkavat kuin ei mitään olisi ollutkaan.
Siis ihan hämmentävää ja tätä tapahtuu erityisesti oikeistolaisilla ja kokoomuslaisilla.
Ihan epäihmisiä siis. Ikään kuin tilanteen tai ystävyyden voi pistää pauselle ja lähteä paskalle ja käydä Intiassa vähän reppureissaamassa, perustaa Kasinon Jenkkeihin ja tulla takas paskalta kuin mitään ei olsi tapahtunut ja mihin jäimmekään? Ainiin unohdin pestä kädet tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kun työsuhteet ja kaikki on pätkää ja ihmiset deittaileekin sovelluksilla, niin ystäväsuhteetkin on toisinaan aika lyhyitä. Meitä perinteisempiä ihmisiä, joille ystävyys on pitkäaikaista ja pyhää.
Mutta me olemmekin onnekkaita ja meillä on siihen varaa. Meillä on myös perhettä ja kaikkea perinteistä. Maailma on ulkona liberaali ja kohtaamme liberaaleja ihmisiä. Heitä tulee ja menee, osa tulee uudestaan ja menee ja joitain ei koskaan enää tapaa.
Ap;n tuttavuus kuulostaa ihan perisuomalaiselta isältä tai mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
*karseita
Eikö karseampaa olisi että olisivat jääneet piinakseksi, kun et heistä edes pitänytkään?
Siis että olisivat kuin Rihanna uutisotsikoissa.
Rihanna paljastaa tänään uhkeasti, katso paljastavat Rihannan kuvat nyt, Rihanna teki sen aas.
Taas. Vai?
Minusta tuntuu että sinusta tuntuu loukatulta ja oikeasti välitit heistä ja siksi käytät noinkin voimakasta sanaa kuin karseita. Rakastit heitä karseasti.
Parhaat panot ovat aina olleet pikapanoja ja lyhytaikaisia suhteita. Pari intohimoista työntöä sisään ja tupakka huulelle palamaan. Ei maratonpanoja tai urheilusuoritukseen verrattavia, suuria odotuksia ja pitkiä valmisteluja vaativia suorituksia. Yleensä sellaiset ovat hyviä vain ajatuksen tasolla, mutta huonoja toteutettuina.
Sama pätee ystävyyssuhteisiin. Isäni (joka oli veteraani) sanoi aina, että hänen paras ystävyytensä oli korsuystävyys, joka kesti vain noin kuusi tuntia. Hän tapasi sielunveljensä, ja sen lyhyen ajan se oli juuri sitä: paras ystävä ja paras ystävyys. Isäni muisteli tätä ystävää aina lempeästi arjessaan. Hän oli onnellinen siitä, että oli joutunut sotaan juuri niille sijoille, joissa hänen ystävänsä sai samana päivänä surmansa kranaatinsirpaleesta.
Aloittajan ei pitäisi marista lyhytaikaisuudesta, vaan nauttia ja arvostaa sitä, mitä sai.
Tämä oli tarinan opetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräillä näyttäiis olevan sentään lyhytaikaisia rakkauspommituksia. Toisilla ei elämän aikana kertaakaan ja toiset kehtaa öööh jopa valittaa asiasta.
helposti kyllästyvä ihminen, epävakaa ja mieliala vaihtelut. älä ota vakavasti tätä etääntymistä osa ei kiinny pysyvästi ihmisiin,eikä tarkoita välttämättä pahaa pika ystävyyksissä.
kun ottaa rauhallisesti ja tutkii itseään ja muita,mitä toiveita, mitä odotuksia ja pettymyksiä on? niin selviää että usein pettyy ,omiin toive ajatteluihin. ota ihmiset realistitesti ja myös niin, että ihmisiin pettyy myös usein. toiveet ja tarpeet on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Tämä. Jos kyse on ollut tosiaan enimmäkseen työasioista, niin tällaista käy välillä. Itselläni on löyhät mutta laajat ammatilliset verkostot. Olen myös tällä hetkellä tällaisen rakkausystävyyspommittajan kohteena, ollut jo monta kuukautta. Hän ei itse pääse tapahtumiin useinkaan eikä näe ihmisiä asuinpaikkansa takia, joten hän on ottanut minut kohteekseen ja kuppaa minulta osallistujan nimen ja mainitun teorian, taiteilijan tai kirjan tarkkuudella mitä missäkin on milloinkin puhuttu tapahtumissa, joissa olen ollut läsnä.
Monta kuukautta meni niin, että hän kuppasi minua tyhjiin juoruista, oikein kalasteli, että mitä missäkin alallamme on tapahtunut. Häneltä en saa mitään, hän vain jankkaa aina samoja juttuja. Käydään pitkiä ammatillisia keskusteluita, joissa hän muiden saman yhteisön ihmisten tavoin tuntuu vain lypsävän ajatuksia käytettäväksi muualla. Mutta välejä ei voi katkaista, koska hän voi tehdä ammatillista vahinkoa.
Niinpä kuukaudesta toiseen pikkuhiljaa ehdytän ulosantia, sanon etten juuri näe ketään eikä mitään missään tapahdu ja ihan vain yksin täällä kotona villasukissa kirjaa luen.
kyllä huomaa että vietät tosi paljon aikaa pohtien hyvin vainoharhaisia teorioita höpöttäjästä, joka tuskin muistaa edes käytyjä keskusteluja.
Monesti se elämä ei ole noin jännittävää ja monimutkaista, mutta tylsyys voi tehdä siitä hyvinkin värikästä.
Muuten hyvä, mutta olen vain yksi monista, joille hän tekee tätä, koskaa asuu siellä skutsissa.
Yksi monista. Miten hänen pitäisi niinkuin käyttäytyä tai keskustella että olisitte tyydytettyjä?
No taas soitti puolen tunnin puhelun kyselläkseen minulta kaikkea mahdollista ja leveillääkseen sillä, että oli kerran poistunut kotoaan. Alan olla todella uupunut. Yritin sanoa, että koittaisit nyt vain tulla toimeen ihmisten kanssa ja minä haluan irrottaa itseni hänen draamastaan. Että olkaa te nyt keskenänne. Sillä koko vit un ajan on jotain. Siitä hän tietenkin hermostui ja alkoi vihjailla, että kun puhun noin rumasti, minulla on varmasti ikävä heitä enkä oikein halua olla ilman heitä. Tuota ööh. Hän taisi nyt projisoida tätä omaa kyvyttömyyttään lähteä työpaikasta, jonka ihmisiä haukkuu koko ajan.
Eli hänen pitäisi lakata soittamasta minulle monta kertaa viikossa! Se on yksinkertaisesti liikaa enkä ymmärrä miten aikuinen ihminen ei huomaa, että toinen ei selvästikään halua olla enää tekemisissä ja vastaa puhelimeen enää kohteliaisuudesta. Lakkaan vastaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin hän käytti sinua siis ilmaisena konsulttina ja jatkoi matkaa kun ehdyit.
Tervetuloa peliin. Liike-elämä on vähän sellaista, tekijöitä mahtuu mukaan monenlaisia.
Itse toimin uusien tuttavuuksien kanssa niin, että he korvaavat menetetyn aikani välittömästi tai sitten menevät jonon jatkeeksi nauttimaan vaikkapa insta-feedistäni tai muusta julkisesta annistani. Jos henkilö ei anna mitään takaisin niin en käytä tähän sekuntiakaan aikaani. Aikuisten maailmassa ystävyyksiä ei juuri ole. Jopa miehet yrittävät kupata lastensa äitejä, vaimojaan, jopa tappaa näitä.
Tämä. Jos kyse on ollut tosiaan enimmäkseen työasioista, niin tällaista käy välillä. Itselläni on löyhät mutta laajat ammatilliset verkostot. Olen myös tällä hetkellä tällaisen rakkausystävyyspommittajan kohteena, ollut jo monta kuukautta. Hän ei itse pääse tapahtumiin useinkaan eikä näe ihmisiä asuinpaikkansa takia, joten hän on ottanut minut kohteekseen ja kuppaa minulta osallistujan nimen ja mainitun teorian, taiteilijan tai kirjan tarkkuudella mitä missäkin on milloinkin puhuttu tapahtumissa, joissa olen ollut läsnä.
Monta kuukautta meni niin, että hän kuppasi minua tyhjiin juoruista, oikein kalasteli, että mitä missäkin alallamme on tapahtunut. Häneltä en saa mitään, hän vain jankkaa aina samoja juttuja. Käydään pitkiä ammatillisia keskusteluita, joissa hän muiden saman yhteisön ihmisten tavoin tuntuu vain lypsävän ajatuksia käytettäväksi muualla. Mutta välejä ei voi katkaista, koska hän voi tehdä ammatillista vahinkoa.
Niinpä kuukaudesta toiseen pikkuhiljaa ehdytän ulosantia, sanon etten juuri näe ketään eikä mitään missään tapahdu ja ihan vain yksin täällä kotona villasukissa kirjaa luen.
kyllä huomaa että vietät tosi paljon aikaa pohtien hyvin vainoharhaisia teorioita höpöttäjästä, joka tuskin muistaa edes käytyjä keskusteluja.
Monesti se elämä ei ole noin jännittävää ja monimutkaista, mutta tylsyys voi tehdä siitä hyvinkin värikästä.
Muuten hyvä, mutta olen vain yksi monista, joille hän tekee tätä, koskaa asuu siellä skutsissa.
Yksi monista. Miten hänen pitäisi niinkuin käyttäytyä tai keskustella että olisitte tyydytettyjä?
No taas soitti puolen tunnin puhelun kyselläkseen minulta kaikkea mahdollista ja leveillääkseen sillä, että oli kerran poistunut kotoaan. Alan olla todella uupunut. Yritin sanoa, että koittaisit nyt vain tulla toimeen ihmisten kanssa ja minä haluan irrottaa itseni hänen draamastaan. Että olkaa te nyt keskenänne. Sillä koko vit un ajan on jotain. Siitä hän tietenkin hermostui ja alkoi vihjailla, että kun puhun noin rumasti, minulla on varmasti ikävä heitä enkä oikein halua olla ilman heitä. Tuota ööh. Hän taisi nyt projisoida tätä omaa kyvyttömyyttään lähteä työpaikasta, jonka ihmisiä haukkuu koko ajan.
Eli hänen pitäisi lakata soittamasta minulle monta kertaa viikossa! Se on yksinkertaisesti liikaa enkä ymmärrä miten aikuinen ihminen ei huomaa, että toinen ei selvästikään halua olla enää tekemisissä ja vastaa puhelimeen enää kohteliaisuudesta. Lakkaan vastaamasta.
Me suomalaiset ei pidetä pitkistä puheluista tai puhelinsoitoista. Voi tuntua oudolta muista, mutta näin se on. Moni myös soittelee nousukänneissä tai piripäissä keskellä yötä ja jaarittelee ihan liikaa. Pitäisi ymmärtää jättää ihmiset rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Parhaat panot ovat aina olleet pikapanoja ja lyhytaikaisia suhteita. Pari intohimoista työntöä sisään ja tupakka huulelle palamaan. Ei maratonpanoja tai urheilusuoritukseen verrattavia, suuria odotuksia ja pitkiä valmisteluja vaativia suorituksia. Yleensä sellaiset ovat hyviä vain ajatuksen tasolla, mutta huonoja toteutettuina.
Sama pätee ystävyyssuhteisiin. Isäni (joka oli veteraani) sanoi aina, että hänen paras ystävyytensä oli korsuystävyys, joka kesti vain noin kuusi tuntia. Hän tapasi sielunveljensä, ja sen lyhyen ajan se oli juuri sitä: paras ystävä ja paras ystävyys. Isäni muisteli tätä ystävää aina lempeästi arjessaan. Hän oli onnellinen siitä, että oli joutunut sotaan juuri niille sijoille, joissa hänen ystävänsä sai samana päivänä surmansa kranaatinsirpaleesta.
Aloittajan ei pitäisi marista lyhytaikaisuudesta, vaan nauttia ja arvostaa sitä, mitä sai.
Tämä oli tarinan opetus.
Tulee niin hämärää settiä tai elämänviisautta tie mitä savolaista sanontaa, ettei osaa sanoa yhtään mitään tuollaiseen.
Mistä ihmeestä revit noita juttujasi ja miksi? Miksi?
Ehkä hän sai selville jotakin sellaista, minkä vuoksi totesi, ettei halua olla lähempi ystäväsi. Kaikki suhteet ei vain kanna pidempään.
Miten tutustuitte, siis mistä saitte tietää toistenne olemassaolosta? Livetapahtumassa vai netissä, etänä? Kumpi aloitti yhteydenpidon?
Kysun, koska tästä voisi päätellä, mitä toinen oli hakemassa