Lue keskustelun säännöt.
Pienillä paikkakunnilla asuvat. Oletteko stigmatisoituneet koskaan?
02.01.2012 |
Tuntuu, että perheestämme ja lapsistamme yritetään nyt etsimällä etsiä ongelmia. Ymmärrän, että huolenpidon taustalla on ehkä vain halu auttaa, mutta pelkään, että olemme vain stigmatisoituneet. Eli saaneet huhupuheiden ja paskan puhumisen vuoksi tietynlaisen leiman, jonka vuoksi kaikki käyttäytymisemme tulkitaan nyt jotenkin tahallaan (?) väärin.
Kommentit (6)
on helppo stigmatisoitua. TÄmmöistä on esim koulukiusaaminen. Se kestää aikansa, ja on käytännössä mahdoton tehdä mitään asian korjaamiseksi - mutta usein se sitten menee aikanaan ohikin, korjaantuu itsestään kun kyläläisille tulee muuta mielenkiintoista puhuttavaa ja mietittävää ja vähitellen myös tieto asioiden oikeasta laidasta tihkuu tietoisuuteen (sääli, ettei se silloin enää kiinnosta ketään, mtuta oikeasti kiinnostuksella ei ole enää väliäkään, koska ihmisten käyttäytyminen toisiaan kohtaan on jo normalisoitunut).
Viranomaistahot (lääkärit, opettajat, psykologit, sossut, poliisit) sen sijaan yleensä tulevät nimenomaan pienten paikkojen ulkopuolelta.He asuvat ulkopuolella, he eivät ole kiinnostuneita eivätkä välttämättä kovin tietoisia paikkakunnan omista juoruista. Useimmiten heillä on työssään hoidettavana usein pieniä paikkakuntia. Rehellisesti sanottuna, viranomaiset yleensä eivät mene mukaan samaan pienpaikkakunnan leimaamiskierteeseen.
TOinen asia on sitten se, että yleensä niden stigmojenkin taustalla ON joku oikea ongelma. Ei aina se, mitä ihmiset kuvittelevat ja juoruavat, mutta ongelma kuitenkin. Siksi ap:nkin olisi syytä ottaa peili käteen ja rehellisenä itselleen miettiä, mistä voi olla kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tiedän, että en varmaan ole mikään täydellinen äiti, mutta yritys on kova. Meillä ei rettelöidä eikä juopotella. Asiamme ovat suhteellisen hyvin. Lukuunottamatta sitä, että olemme noin pari vuotta sitten työn vuoksi joutuneet muuttamaan tälle paikkakunnalle ja jättämään edellisen elämämme.
Minun oli ensin hyvin vaikeaa sopeutua tänne. Mutta nyt olen löytänyt oman paikkani. Pelkään vain, että lapseni kärsivät siitä, että meistä levitellään välillä kaikenlaisia ihan pöhköjä huhuja.
Äitini oli nuoruudessaan hyvin kaunis. Koko ala- ja ylä-aste ajan sain kuulla kuinka hän on hullu. Ihan normaali oli, mutta huhujen vuoksi suhtautuminen minuun ja perheeseeni, etenkin äitiini, oli varautunutta koko lapsuusikäni ajan.
Huhut olivat lähteneet liikkeelle vain pahansuopuudesta. "Joku" oli varmaankin ollut vähän kateellinen äidilleni ja tulkinnut hänen hiljaisuutensa koppavuudeksi tms. Äidilläni oli myös usein tapana olla aika totuudellinen ja oikeudenmukainen. Oli ilmeisesti kerran ollut eri mieltä tämän "jonkun" kanssa jai saanut sitten tuntea sen olemalla tämän henkilön systemaattisten ilkeiden juorujen kohteena.
Tilanne ei koskaan helpottanut. Minä lähdin aikoinani opiskelemaan ja sen jälkeen vanhempani muuttivat toiselle paikkakunnalle. Nyt ovat saaneet elää rauhassa.
Äitini oli nuoruudessaan hyvin kaunis. Koko ala- ja ylä-aste ajan sain kuulla kuinka hän on hullu. Ihan normaali oli, mutta huhujen vuoksi suhtautuminen minuun ja perheeseeni, etenkin äitiini, oli varautunutta koko lapsuusikäni ajan.
Huhut olivat lähteneet liikkeelle vain pahansuopuudesta. "Joku" oli varmaankin ollut vähän kateellinen äidilleni ja tulkinnut hänen hiljaisuutensa koppavuudeksi tms. Äidilläni oli myös usein tapana olla aika totuudellinen ja oikeudenmukainen. Oli ilmeisesti kerran ollut eri mieltä tämän "jonkun" kanssa jai saanut sitten tuntea sen olemalla tämän henkilön systemaattisten ilkeiden juorujen kohteena.
Tilanne ei koskaan helpottanut. Minä lähdin aikoinani opiskelemaan ja sen jälkeen vanhempani muuttivat toiselle paikkakunnalle. Nyt ovat saaneet elää rauhassa.
Joita sain kaikilta kyläläisiltä. Aloin kuvitella, että minussa on jotakin vikaa.
kyllä kaupungissa on parempi. Mitä isompi sen parempi!
Minkälaisesta stigmatisoitumisesta on kyse? Oletteko ryypänneet tai rettelöineet julkisesti?