"Nukutuksen tai puudutuksen vuoksi Sinulla täytyy kotona olla aikuinen henkilö läsnä seuraavaan aamuun asti". Mitä jos ei ole?
Silloinko siirtäisivät osastolle yöksi?
Tässä tapauksessa kaikki valmistelut tehty ohjeiden mukaisesti ja puoliso ottanut erikoisjärjestelyillä vapaata töistä jopa kaksi päivää, ja sitten sairaala ilmoittaa, että leikkaus siirtyy pari päivää eteenpäin.
Vapaita ei näin lyhyellä varoitusajalla saa järjestymään. Kavereita tai sukuakaan ei pääse apuun.
Onko joku vaan sanonut sairaalassa että kyllä, on aikuinen kotona koko illan ja yön, vaikka ei ole ollutkaan?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Eu minulla ole kotona sisäkköä tai kamarineitoa, enkä asu enää perheeni kanssa. Äijäkin lähti lähtimään, viinakaupan kautta. Kun minun piti lähteä sairaalasta kotiin, minulla oli vielä vastuullani muutaman kk:n ikäinen vauva. S-hoitaja vain totesi, että "Katso että sinulla on joku apuna kotona. Heihei." Ei minulla ole niin läheistä ystävää, että voisin pyytää yhtäkkiä yöksi kotiini keskellä viikkoa. Yksin olin, ja hoidin vauvaa kontaten, välillä pyörtyilin lattialle. Mutta selvisin. Summa summarum, tuollainen "katso sitten että sinulla on sisäkkö kotona auttamassa" on heitteillejättö.
Hyvä kun oli se vauva niin pystyit sanomaan että et ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
Heräämössä joudut "nukkumaan" sen seuraavan yön. Siellä saat kuunnella, kun jotkut ruinaavat hoitajalta kotiin pääsyä, etkä saa kunnolla nukutuksi. On se kuitenkin turvallisempaa kuin yksin kotona.
Itse olin yhden yön ja joku jarru huusi AAAA AAA koko yön.
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla vaikka omat vanhemmat, sisko , veli, kaveri kyllä joku aina löytyy. Hain itsekin aikuisen tyttäreni sairaalasta toimenpiteen jälkeen meille, kun puoliso joutui yllättäen työmatkalle. Tämä ohjeistus on ihan aiheellinen ja sitä on syytä noudattaa.
Aika moneen kertaan on ketjussa sanottu, että kaikilla ei ole tuollaisia ihmisiä ylipäätään, tai ainakaan lähellä.
En minäkään saisi lähes 90-vuotiaita vanhempiani 300 km päästä meille minua vahtimaan 😄
Nuorena sinkkuna jäin yökai osastolle ja ihanat hoitajat kantoivat mulle kaikenlaisia herkkuja ja olivat ystävällisiä ja kysyivät koko ajan miten voin ja haluanko lisää kipulääkkeitä. Oli ihanaa maata hemmoteltavana ja palveltavana kuin lepolomalla. En tiedä, onko enää nykyään sellaista.
Sanoin että kyllä, on aikuinen seuralainen läsnä koko illan ja yön.
Oli itse asiassa kaksikin aikuista seuralaista, toinen koira kun oli 5v ja toinen 13v.
Itse olen päässyt humautuksessa tehdyn leikkauksen jälkeen kotiin, koska olen ollut hyväkuntoinen, vaikka kotona ei ole ollut ketään. Uusin tutkimustieto ei ilmeisesti yksiselitteisesti tue tuota vaatimusta seurasta. "Toimenpiteen jälkeisen yön vastuullisen seuran edellytyksistä voidaan poiketa tilanteissa, joissa potilaan tajuntaan, peruselintoimintoihin ja leikkauksen laajuuteen kohdistuva komplikaatioriski on pieni."
Olen ollut samassa tilanteessa. Olin sopinut sairaalasta noudosta ja yöpymisestä luonani vointiani vahtien sukulaisen kanssa, joka teki viime hetkellä oharit. En hermostunut enkä kertonut sairaalassa tilanteen muuttuneen, mutta lääkäri päättikin pitää minut siellä seuraavaan päivään, koska leikkauksen aikana oli ollut jotain pientä ongelmaa. Sitten sainkin lähteä jo yksin kotiin koska olin jo kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Eu minulla ole kotona sisäkköä tai kamarineitoa, enkä asu enää perheeni kanssa. Äijäkin lähti lähtimään, viinakaupan kautta. Kun minun piti lähteä sairaalasta kotiin, minulla oli vielä vastuullani muutaman kk:n ikäinen vauva. S-hoitaja vain totesi, että "Katso että sinulla on joku apuna kotona. Heihei." Ei minulla ole niin läheistä ystävää, että voisin pyytää yhtäkkiä yöksi kotiini keskellä viikkoa. Yksin olin, ja hoidin vauvaa kontaten, välillä pyörtyilin lattialle. Mutta selvisin. Summa summarum, tuollainen "katso sitten että sinulla on sisäkkö kotona auttamassa" on heitteillejättö.
Ei ole heitteillejättö. Sinä olet aikuinen, sinun pitää itsei kyetä tuollaisessa tilanteessa sanoa, että ketään ei ole, enkä päjää yksin kotona pienen vauvan kanssa. Sairaaloissa on sosiaalityöntekijä noitakin tilanteita varten, jotka voivat järjestää kotiin sitten jonkun tai ottaa vauvan yöksi hoitoon muualle. Ei aikuinen voi olettaa, että häntä hyysätään kuin lasta, pitää osata avata suu ja sanoa missä ei pärjää, tai miksi ei pärjää.
Ihmiset valehtelee tosi oudoissa tilanteissa, en vaan tajua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset valehtelee tosi oudoissa tilanteissa, en vaan tajua.
Helpommalla pääsee kun valehtelee. Verrattuna siihen showhun mikä tulee jos kotona ei ole aikuista läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkirurgisen operaation jälkeen jonkun läheisen olisi pitänyt hakea minut sairaalasta. No ei ollut läheistä, oli vaan taksikuski, jolle minut "luovutettiin" osastolta. Ilmeisesti luulivat häntä puolisokseni;) Ja kotona alakoululainen, jota ei olisi voinut jättää yöksi yksin. Olihan se eka yö vähän kivulias, mutta selvittiin!
Ei minua ole koskaan luovutettu. Kun olen paperit saanut käteen, olen kävellyt hisseille ja laskeutunut alakertaan ja kävellyt parkkipaikalle ja ajanut kotiin.
Ei sairaaloissa mitään luovuteta potilaita kenellekkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset valehtelee tosi oudoissa tilanteissa, en vaan tajua.
Helpommalla pääsee kun valehtelee. Verrattuna siihen showhun mikä tulee jos kotona ei ole aikuista läsnä.
Mikä ihmeen show?
Viimeksi kun olin sairaalassa oli proseduuri suurinpiirtein tällainen (M = minä S= sairaanhoitaja)
M: Millos täältä pääsee lähtemään kotiin toipumaa
S: kun on pari tuntia ollut kotiutumisosastolla ja kaikki mennyt hyvin, eikä huimaa tai ole muuten huonoa oloa. Onhan sulla joku kotona? Olisi hyvä, että 1. vuorokauden ajan siellä olisi toinenkin aikuinen, jos tulee komplikaatioita
M: Nyt ei kyllä ole, mutta mulla on hyvä olo ja jos tulee jotain, niin voin aina saada naapurilta apua
S: Olisi kyllä suositeltavaa, että joku olisi kotona koko ajan, mutta omalla vastuulla voi toki lähteä. Miten aiot muuten mennä kotiisi, et kai autolla tullut tänne?
M: ei, jätin auton kotin, tulin bussilla, pääsen suurinpiirtien ovelta ovelle bussilla, mutta ajattelin yt mennä taksilla kuitenkin, asun tossa ihan 2 kilometrin päässä
S: joo, suositteen kyllä taksia, haluatko, että soitan kelataksin, vai otatko itse tuosta alhaalta taksin?
M: otan itse alhaalta, pääsen halvemmalla kuin kelataksi
S: joo, mutta käy hakemassa itsellesi jotain syötävää tuosta jääkaapista, olet kuitenkin ollut jo yli uorokauden syömättä. kaikkea saa ottaa, mitä siellä on.
M: hyvä, kiitos, katon jos tekee mieli jotain syödä.
Sitten söin välipalan, istuskelin kotiutusosatolla, kävelin ympäriinsä, katoin puhelinta ja telkkaa kunne solin ollut ne vaadittavat pari tuntia ja lähdin kysymään missä voin vaihtaa vaatteet ja joko saa lähteä. Siiä se oli. Eli ei mitään ihmeellistä, kunhan hoitaja varmisti, että tiedän mitä teen ja sitten tein mitä halusin.
Minä olen sanonut. Minua ei ole leikattu, mutta nukutettu tähystystä varten useamman kerran. Hyvin meni kaikki. Mutta ehkä sillä on jotain merkitystä kuinka pitkä nukutus on. Polvi kun tähystettiin, niin puudutuksessa tehtiin ja pääsin kotiin, ku puudutus oli lakannut. Ei yksinäisellä ihmisellä ole siellä kotona ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset valehtelee tosi oudoissa tilanteissa, en vaan tajua.
Helpommalla pääsee kun valehtelee. Verrattuna siihen showhun mikä tulee jos kotona ei ole aikuista läsnä.
Mikä ihmeen show?
Viimeksi kun olin sairaalassa oli proseduuri suurinpiirtein tällainen (M = minä S= sairaanhoitaja)
M: Millos täältä pääsee lähtemään kotiin toipumaa
S: kun on pari tuntia ollut kotiutumisosastolla ja kaikki mennyt hyvin, eikä huimaa tai ole muuten huonoa oloa. Onhan sulla joku kotona? Olisi hyvä, että 1. vuorokauden ajan siellä olisi toinenkin aikuinen, jos tulee komplikaatioita
M: Nyt ei kyllä ole, mutta mulla on hyvä olo ja jos tulee jotain, niin voin aina saada naapurilta apua
S: Olisi kyllä suositeltavaa, että joku olisi kotona koko ajan, mutta omalla vastuulla voi toki lähteä. Miten aiot muuten mennä kotiisi, et kai autolla tullut tänne?
M: ei, jätin auton kotin, tulin bussilla, pääsen suurinpiirtien ovelta ovelle bussilla, mutta ajattelin yt mennä taksilla kuitenkin, asun tossa ihan 2 kilometrin päässä
S: joo, suositteen kyllä taksia, haluatko, että soitan kelataksin, vai otatko itse tuosta alhaalta taksin?
M: otan itse alhaalta, pääsen halvemmalla kuin kelataksi
S: joo, mutta käy hakemassa itsellesi jotain syötävää tuosta jääkaapista, olet kuitenkin ollut jo yli uorokauden syömättä. kaikkea saa ottaa, mitä siellä on.
M: hyvä, kiitos, katon jos tekee mieli jotain syödä.
Sitten söin välipalan, istuskelin kotiutusosatolla, kävelin ympäriinsä, katoin puhelinta ja telkkaa kunne solin ollut ne vaadittavat pari tuntia ja lähdin kysymään missä voin vaihtaa vaatteet ja joko saa lähteä. Siiä se oli. Eli ei mitään ihmeellistä, kunhan hoitaja varmisti, että tiedän mitä teen ja sitten tein mitä halusin.
Juuri tuo show josta nyt kirjoitit pitkät pätkät.
Itseltäni kysyttiin eilen, onko minulla kuski kotiin ja kotona joku aikuinen paikalla aamuun saakka.
Vastasin "on".
Siinä se.
Ja hengissä olen edelleen.
Voihan se olla vaikka naisprostituoitukin kun pelkästään toipilasta vähän päälle katsomaan tulisi. Ihan mukavaa vaihtelua varmaan ois hänellekin.Toki kallis ratkaisu.