Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua, kun vaimo ei uskalla antaa vauvaa hoitoon?
24.05.2026 |
Vauva 5kk, vaimo täysin loppu mutta ei pysty irrottautumaan vauvasta edes pariksi tunniksi ja alan oikeasti pelkäämään että sillä laukeaa joku psykoosi kohta.
Vauva nukkuu huonosti, eli vaimokaan ei nuku. Ei anna mun (lapsen isän!) hoitaa ilman että valvoo vieressä. Oon yrittänyt ja yrittänyt viedä lasta vaunulenkille että vaimo saisi levättyä ja nukuttua, mutta joko soittelee perään koko ajan tai fyysisesti lähtee perään kävelemään koska on koko ajan sitä mieltä, että vauvalla on jokin hätänä. Öisin monesti nousen kun vauva itkee ja sanon vaimolle että älä huoli, mä hoidan, jatka nukkumista. Mutta kohta vaimo tulee perässä ja ottaa vauvan vaikka olisin jo saanut sen hyvin rauhoittumaan.
Oon yrittänyt että kun vauva itkee, niin mä saisin edes välillä hyssytellä ja pitää lähellä, että vauva oppisi siihen että isi on myös turvallinen aikuinen, mutta aina kun vauva itkee ja otan sen syliin, vaimo juoksee ottamaan sen pois. Tämä ei nyt mene yhtään kuten ennen syntymää puhuttiin. Suunniteltiin että lapsenhoito jaetaan mahdollisimman tasan ja että mä alusta asti osallistuisin mutta tähän mennessä en ole kertaakaan edes vaihtanut vaippaa ilman, että vaimo kurkkii olan yli. Saan pitää lasta sylissä niin kauan kun se nukkuu tai on hyväntuulinen, mutta heti kun se alkaa äkisemään/itkeskelemään/kiemurtelemaan, vaimo sieppaa pois sen sijaan että luottaisi siihen, että mäkin voin hoitaa asian.
Ekat kuukaudet annoin olla, ajattelin että hormonit vie ja nainen vikisee ja että on ihan luonnollista. Ajattelin, että pikkuhiljaa tilanne tasaantuu mutta ei. Vaimo ei suostu puhumaan mun kanssa asiasta, kuulema ajattelen vain itseäni enkä lasta. Vaimon hermot pettää koko ajan koska se on niin väsynyt ja jatkuvasti herkillä mutta mun mielestä ei ole enää normaalia olla noin kiinni vauvassa. Oon täysin kykenevä hoitamaan lastani, oon kysynyt vaimolta että teenkö jotain hänen mielestään väärin kun pitää valvoa koko ajan. Kuulema en varsinaisesti mutta silti haluaa "tarkistaa". Jos edes ehdotan että ottaisin vauvan mukaan jonnekin ja vaimo jäisi kotiin, se saa hysteerisen huuto-hermoromahduksen. Vaikka kuin yritän sanoa, että oon huolissani sen jaksamisesta, niin se otetaan hyökkäyksenä ja kritisointina.
Voiko tähän järjestää jotain psykologin interventiota neuvolan kautta tms? Musta tuntuu, että en saa luotua suhdetta omaan lapseeni kun en saa yhtään sen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Mun oli tarkoitus jäädä vanhempainvapaalle kesän jälkeen mutta miten se onnistuisi kun toinen ei yhtään luota eikä anna hoitaa lasta ilman että on selän takana.
Kommentit (16)
Onko vaimolla (elossa) äitiä tai siskoa jolle voisit puhua ja joka voisi auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voikohan ottaa neuvolassa esiin tän asian?
Okei, tosi vaikea tilanne. Sinä olet toiminut todella hyvin mielestäni! Pystyisitkö jonain hetkenä, kun vauva nukkuu ja asiat ovat ns hyvin, puhua asiasta hänelle ja sanoa että olet huolissasi hänen jaksamisestaan ja että miten hänen mielestään hän voisi saada enemmän lepoa? Se, että yrittää väkisin erottaa äidin ja vauvan (vaikka tarkoitus olisi hyvä) ei varmasti tuossa toimi. Aikakin varmaan auttaa, hormonit tasaantuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pahalta. Samassa asunnossa "silmälläpidon" jotenkin ymmärtää, jos on todella virittynyt vahtimaan vauvaa, mutta vaunulenkki? Onnistuuko, jos sovitte, että kierrät vsin korttelin ympäri? Itse sinuna ehkä soittaisin neuvolan soittoajalla (löytyy kyllä googlella), mutta en tiedä pahentaako se tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
112 ja vaimo pakkohoitoon?
Aapeelle kyllä vaan, kun tuuttaa näitä surkeita provoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeinen masennus sillä on. Malliesimerkki.
Sa hermostat oma vaimoa entuudestakim vielä lisää, kun puhut jostakin huolissa olemisesta. Hän ei halua sitä kuulla, sen sijaan ole hellä ja huolehtuvainen vaimon tarpeista, ole hellä, huomavainen. Sinun naisella on vahva äidinsuojeluvaisto. Monet naiset nykyajalja ei edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Niin että älä ole huolissa äläkä ole yliholehtivainen, äläkä puhuu tai korostaa negatiivisuutta. Muuten kohta sinun vaimo ei luota enää ollenkaan sinuun ja uuvuttaa itseä entuudesta enemmän. Sen sijaan, että ehdotat, että voisit itse mennä lapsen kanssa johonkin, ehdota, että te kaikki kolme yhdessä menisitte kävelylle tai mihin ikinä keksitte. Voit tuskara, siivota, kokata, pestä oyykkejä- autraa häntä sivusra jaksamaan.Mutta ei niin, että erotat vaimon lapsesta. Muista, te kaikki kolme yhdessä, ei erikseen. Lapsi kasva, hänestä tulee vahvempi ja vaimokin rauhoituu. Runsaan vuoden voi tämä kyllä kestä. Miehet eivät ymmärrä naisia. Nainen kantaa elävää lasta 9 kk omassa mahassa. Tuntee kaikki lapsen liikumiset, mielialan, siinä ajalla he ovat tiivisti sitouttunut tousiinsa.
Kun lapsi on syntynyt, tämä kiinytmys kehittyy vastuudentunteeksi, huoleksi. Tämä ei ole sairauttaa, vaan vastullinen äidinvaisto. Näyttä vaimolle, että rakastat häntä, olet hänen kanssa kärsivällinen, huomavainen, ymmärtäväinen. Ja vaimo oppi luottamaan, että kykenet oleman isä, kuka ei vahingoita eikä satuta lasta eikä vaimoa. Ole sielulla ja sydämellä hellästi läsnä ja mukana kolmistaan, ei kaksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voikohan ottaa neuvolassa esiin tän asian?
Onko vaimo ylitunnollinen tai vaatiiko hän itseltään mahdottomia? Kannattaa puhua siitä, että vauvalle tekee hyvää oppia tuntemaan olevansa turvassa kahden (tai jopa useamman) turvallisen aikuisen seurassa. Vauva aistii vanhempansa yliväsymyksen ja hermostuneisuuden ja alkaa itsekin oireilla sen vuoksi.
Mielestäni vaimosi hyötyisi siitä, että saisi lääkäriltä vaikka väsyttävien antihistamiinien reseptin ja nukkuisi joka toinen tai kolmas päivä niiden avulla. Samoin hänen pitää rohkaistua luottamaan siihen, että muutkin haluavat vauvalle hyvää. Eihän hän voi kuitenkaan yksin huolehtia lapsesta aikuisuuteen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pahalta. Samassa asunnossa "silmälläpidon" jotenkin ymmärtää, jos on todella virittynyt vahtimaan vauvaa, mutta vaunulenkki? Onnistuuko, jos sovitte, että kierrät vsin korttelin ympäri? Itse sinuna ehkä soittaisin neuvolan soittoajalla (löytyy kyllä googlella), mutta en tiedä pahentaako se tilannetta.
Kannattaa lukea MLL:n ja Väestöliiton artikkeleita aiheesta.
Yliväsymys voi johtaa jopa psykoosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On huolestuttava tilanne. Äiti käy ihan tarpeettomilla ylikierroksilla vauvan suhteen eikä psykoosi etäällä ole valvomisesta ja itse aiheutetusta stressistä. Lisäksi tuo on erittäin epäreilua erottaa vauva isästä joka olisi valmis hoitamaan ja josta on siis ennen vauvan syntymää sovittu. Onko vaimon puolen sukua jonka kanssa voisi jutella, siskoa, äitiä? Jotain tuolle tilanteelle pitäisi tehdä ennenkuin jotain pahempaa tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäkää lisätä touhua vauvan päivään. Eli yhdessä kaikki pihalle touhuamaan, niin että päivisin ollaan enemmän valveilla. Silloin lapsi nukkuu yönsä paremmin. Älä laita lasta ulkona vaunuihin nukkumaan, vaan menkää ulos viltille touhuamaan.
Vaimosi ei varmasti ole helppoa nukahtaa käskystä päivällä, vaikka väsyttäisikin. Siksi on tärkeää, että vauva alkaisi nukkua öitään. Vauvan unirytmiä pystyy korjaamaan. Tunnin tai parin päiväunet ovat ok, mutta älä nukuta koko päivää.
Tee sinä enemmän kotitöitä ja ruokaa, jos vaimosi äidinvaisto ei anna irtautua vauvasta.
Laita vaimo hoitoon.