Opiskelu vakaopeksi

Työ on todella rankkaa. Itse aloitin työt päiväkodissa parikymppisenä ja nyt on jo kolmekymppisenä vaikka mitä tuki ja liikuntaelimistön vaivoja. 

Mikä on aloituksen pointti?

Löytyy. Asun noin 1500 asukkaan kunnassa ja täällä on kivoja lapsiperheitä, joiden kanssa yhteistyö sujuu ja lapset on tosi reippaita ja iloisia. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on aloituksen pointti?

Tuossahan tuo jo lukee. Kysyy löytyykö positiivisia kokemuksia, että kannattaako ammattiin ryhtyä.

Hakeudu varhaiskasvatukseen harjoitteluun, niin saat käsitystä toimintaympäristöstä. Silloin tosin olet ns. vastuuton ja teet vain tavanomaisia kasvatus-, hoito- ja ohjaustehtäviä. Opettajallahan niiden lisäksi tulevat vielä paperityöt, palaverit, keskustelut ja palaverit sekä vastuu ryhmän toiminnan suunnittelusta, arvioinnista ja kehittämisestä. Vakaopettajan työkuorma on kova ja jatkuvasti täytyy kyetä tekemään viittä asiaa kerralla. 

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Vierailija kirjoitti:

Työ on todella rankkaa. Itse aloitin työt päiväkodissa parikymppisenä ja nyt on jo kolmekymppisenä vaikka mitä tuki ja liikuntaelimistön vaivoja. 

Koska unohdit itsesi. Työn rasittavuutta ehkäistään elintavoilla. Ei se ole työn vika, että ihminen on laiska ja mukavuuden haluinen. 

Sinut koulutetaan akateemiseksi varhaiskasvatustieteen asiantuntijaksi mutta työelämässä olet käytännössä lastenhoitaja. Paljon puhutaan siitä, että Suomessa ei ole enää päiväkoteja vaan on vakat, mutta kyse on lähinnä nimenmuutoksesta joka ei juurikaan ole vaikuttanut itse toiminnan laatuun.

Se on duuni missä muutkin. 3 vuotta on kandin tutkinko. 

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Kurinpito kiellettiin joten totta kai siitä seuraa se, että lapset eivät enää tottele ja huono käytös on räjähtänyt käsiin.

Sanoittamalla ja positiivisuudella lapsia ei saa aisoihin.

Olen kiertävä eritysvakaope ja pidän työstäni. Tapaan paljon erilaisia lapsia ja aikuisia, eikä tilanne ole niin  toivoton, kuin yleisesti väitetään. Tunteet eivät ole yhteismitallisia. Ihminen on yksilö ja kaikki erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Sinut koulutetaan akateemiseksi varhaiskasvatustieteen asiantuntijaksi mutta työelämässä olet käytännössä lastenhoitaja. Paljon puhutaan siitä, että Suomessa ei ole enää päiväkoteja vaan on vakat, mutta kyse on lähinnä nimenmuutoksesta joka ei juurikaan ole vaikuttanut itse toiminnan laatuun.

Enemmän ehkä pätee sosionomiin. Ope kuitenkin pystyy vaikuttamaan hyvin paljon toiminnan sisältöön. On myös suunnitteluajat, vasut jne. 

Ap lisää myös sen, että en itse odota että työ vakaopena ei sisältäisi lastenhoitoa, en odota että saisin olla "korkeammalla" kuin lastenhoitajat, vaan haluaisin vakaopena nimenomaan tehdä työtä ja jakaa vastuuta koko tiimille ja kunnioittaa ja arvostaa jokaista tiimin jäsentä. Tietenkin siis opella on se pedagoginen vastuu, mutta omassa tiimissäni haluaisin että kaikki työntekijät ovat yhtä arvokkaita ja voisin kokea, että sopisin ammattiin myös lempeän luonteeni ansiosta, minulla on kyky kuunnella ja omaan hyvät vuorovaikutustaidot. Ehkä jämäkkyyttä pitäisi harjoitella enemmän. 

En myöskään ymmärrä, miksi tehdä tällaista aloitusta, jossa kertoo lukeneensa monta ketjullista  jo. Miksi tässä ketjussa olisi eri kommentit? Ala on niille, jotka ei oikein muualle pääse. Ja ne jotka pääsee, lukee/vaihtaa itsensä äkkiä muihin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinut koulutetaan akateemiseksi varhaiskasvatustieteen asiantuntijaksi mutta työelämässä olet käytännössä lastenhoitaja. Paljon puhutaan siitä, että Suomessa ei ole enää päiväkoteja vaan on vakat, mutta kyse on lähinnä nimenmuutoksesta joka ei juurikaan ole vaikuttanut itse toiminnan laatuun.

Enemmän ehkä pätee sosionomiin. Ope kuitenkin pystyy vaikuttamaan hyvin paljon toiminnan sisältöön. On myös suunnitteluajat, vasut jne. 

Pakko ne lapset on silti hoitaa ja siitä eivät vakahoitaja ja vakasosionomi kaksistaan selviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Kurinpito kiellettiin joten totta kai siitä seuraa se, että lapset eivät enää tottele ja huono käytös on räjähtänyt käsiin.

Sanoittamalla ja positiivisuudella lapsia ei saa aisoihin.

”Kuri” on välittämistä ja läsnäoloa. Ja meillä on huutava pula niistä välittävistä aikuisista. Ruutu käteen taaperolle ja samaan aikaan itse istutaan aamusta iltaan missä muuallakaan kuin somessa listaamassa muiden vikoja ja puutteita ja missä kaikessa yhteiskunta on epäonnistuttu unohtaen keistä se yhteiskunta koostuu. 

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu varhaiskasvatukseen harjoitteluun, niin saat käsitystä toimintaympäristöstä. Silloin tosin olet ns. vastuuton ja teet vain tavanomaisia kasvatus-, hoito- ja ohjaustehtäviä. Opettajallahan niiden lisäksi tulevat vielä paperityöt, palaverit, keskustelut ja palaverit sekä vastuu ryhmän toiminnan suunnittelusta, arvioinnista ja kehittämisestä. Vakaopettajan työkuorma on kova ja jatkuvasti täytyy kyetä tekemään viittä asiaa kerralla. 

Teet vain tavanomaisia kasvatus-, hoito- ja ohjaustehtäviä. Just. Tuohonhan se työ juuri perustuu. Kaikki ylimääräiset mainitsemasi työt ovat pääosin turhaa. Ja jokainen ammattilainen kantaa vastuun omasta työstään.

Vierailija kirjoitti:

En myöskään ymmärrä, miksi tehdä tällaista aloitusta, jossa kertoo lukeneensa monta ketjullista  jo. Miksi tässä ketjussa olisi eri kommentit? Ala on niille, jotka ei oikein muualle pääse. Ja ne jotka pääsee, lukee/vaihtaa itsensä äkkiä muihin hommiin.

Juuri näin ja vakaopeksi opiskelemaan pääsee lähes kuka tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää myös sen, että en itse odota että työ vakaopena ei sisältäisi lastenhoitoa, en odota että saisin olla "korkeammalla" kuin lastenhoitajat, vaan haluaisin vakaopena nimenomaan tehdä työtä ja jakaa vastuuta koko tiimille ja kunnioittaa ja arvostaa jokaista tiimin jäsentä. Tietenkin siis opella on se pedagoginen vastuu, mutta omassa tiimissäni haluaisin että kaikki työntekijät ovat yhtä arvokkaita ja voisin kokea, että sopisin ammattiin myös lempeän luonteeni ansiosta, minulla on kyky kuunnella ja omaan hyvät vuorovaikutustaidot. Ehkä jämäkkyyttä pitäisi harjoitella enemmän. 

Eli haluat julistaa akateemisten kirjoittamaan teoreettista humpuukkia. Todellisuus on teille maailman pelastajille märkä turbaani vasten kasvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Kurinpito kiellettiin joten totta kai siitä seuraa se, että lapset eivät enää tottele ja huono käytös on räjähtänyt käsiin.

Sanoittamalla ja positiivisuudella lapsia ei saa aisoihin.

”Kuri” on välittämistä ja läsnäoloa. Ja meillä on huutava pula niistä välittävistä aikuisista. Ruutu käteen taaperolle ja samaan aikaan itse istutaan aamusta iltaan missä muuallakaan kuin somessa listaamassa muiden vikoja ja puutteita ja missä kaikessa yhteiskunta on epäonnistuttu unohtaen keistä se yhteiskunta koostuu. 

Kuria on alettu pitää väkivaltana joten ei siitä saa puhua muuten kuin korkeintaan lainausmerkeissä. Tai esittäen, että kyse olisi vaan jostain välittämisestä ja läsnäolosta.