Opiskelu vakaopeksi

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja olen tehnyt tätä työtä 9 vuotta. Aivan aluksi työ tuntui todella rankalta mutta kun työkokemusta on kertynyt niin työ ei enää tunnu niin raskaalta. 

Työn hyviä puolia on mm. se että työ  tuntuu merkitykselliseltä. Kun menee töihin, lapset tarvitsevat sinua heti. Olet heille tärkeä aikuinen. Hyvä puoli on myös se että saa ulkoilla päivittäin. Tässä työssä saa olla luova ja saa hassutella. Hyvä puoli on mielestäni myös se että työ ei ole vuorotyötä (ellei työskentele vuoropäiväkodissa mutta sielläkään vakaopet ei yleensä tee varsinaisesti vuorotyötä) ja kunta työnantajana on varma. Toki on myös yksityisiä päiväkoteja mutta niistä minulla ei ole kokemusta. Ja hyvä puoli on myös lähes varma työllistyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu varhaiskasvatukseen harjoitteluun, niin saat käsitystä toimintaympäristöstä. Silloin tosin olet ns. vastuuton ja teet vain tavanomaisia kasvatus-, hoito- ja ohjaustehtäviä. Opettajallahan niiden lisäksi tulevat vielä paperityöt, palaverit, keskustelut ja palaverit sekä vastuu ryhmän toiminnan suunnittelusta, arvioinnista ja kehittämisestä. Vakaopettajan työkuorma on kova ja jatkuvasti täytyy kyetä tekemään viittä asiaa kerralla. 

Teet vain tavanomaisia kasvatus-, hoito- ja ohjaustehtäviä. Just. Tuohonhan se työ juuri perustuu. Kaikki ylimääräiset mainitsemasi työt ovat pääosin turhaa. Ja jokainen ammattilainen kantaa vastuun omasta työstään.

Johtaja valvoo, että kirjalliset työt tehdään ja palaverit pidetään. Muu on toissijaista. Jos tunnekasvatussuunnitelman viikkoraportti on myöhässä niin sitä sitten pakerretaan vaikka samaan aikaan olisi 5 huutavaa taaperoa joilla on kakat vaipassa. Tätä on "varhaiskasvatus".

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja olen tehnyt tätä työtä 9 vuotta. Aivan aluksi työ tuntui todella rankalta mutta kun työkokemusta on kertynyt niin työ ei enää tunnu niin raskaalta. 

Työn hyviä puolia on mm. se että työ  tuntuu merkitykselliseltä. Kun menee töihin, lapset tarvitsevat sinua heti. Olet heille tärkeä aikuinen. Hyvä puoli on myös se että saa ulkoilla päivittäin. Tässä työssä saa olla luova ja saa hassutella. Hyvä puoli on mielestäni myös se että työ ei ole vuorotyötä (ellei työskentele vuoropäiväkodissa mutta sielläkään vakaopet ei yleensä tee varsinaisesti vuorotyötä) ja kunta työnantajana on varma. Toki on myös yksityisiä päiväkoteja mutta niistä minulla ei ole kokemusta. Ja hyvä puoli on myös lähes varma työllistyminen.

Yksityisellä puolella on matalammat palkat ja yleensä ei ole erillistä siivoojaa talossa, eli siivoojan työt kuuluvat toimenkuvaan myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää myös sen, että en itse odota että työ vakaopena ei sisältäisi lastenhoitoa, en odota että saisin olla "korkeammalla" kuin lastenhoitajat, vaan haluaisin vakaopena nimenomaan tehdä työtä ja jakaa vastuuta koko tiimille ja kunnioittaa ja arvostaa jokaista tiimin jäsentä. Tietenkin siis opella on se pedagoginen vastuu, mutta omassa tiimissäni haluaisin että kaikki työntekijät ovat yhtä arvokkaita ja voisin kokea, että sopisin ammattiin myös lempeän luonteeni ansiosta, minulla on kyky kuunnella ja omaan hyvät vuorovaikutustaidot. Ehkä jämäkkyyttä pitäisi harjoitella enemmän. 

Eli haluat julistaa akateemisten kirjoittamaan teoreettista humpuukkia. Todellisuus on teille maailman pelastajille märkä turbaani vasten kasvoja. 

Pornokin on enemmän totta kuin nämä satukirjat joita naiset yliopistolla lukee. Lähtökohtaisesti olemme saalistava ja killpaileva petolaji, joka tappaa omaa lajiaan, mitä läheskään kaikki pedotkaan eivät tee. Koulutus ja instituutiot eivät ole onnistuneet koulimaan ihmisistä sitä sisäistä vaistoaa, kun hän yrittää ihan vaan selvitä hengissä lauman keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu varhaiskasvatukseen harjoitteluun, niin saat käsitystä toimintaympäristöstä. Silloin tosin olet ns. vastuuton ja teet vain tavanomaisia kasvatus-, hoito- ja ohjaustehtäviä. Opettajallahan niiden lisäksi tulevat vielä paperityöt, palaverit, keskustelut ja palaverit sekä vastuu ryhmän toiminnan suunnittelusta, arvioinnista ja kehittämisestä. Vakaopettajan työkuorma on kova ja jatkuvasti täytyy kyetä tekemään viittä asiaa kerralla. 

Teet vain tavanomaisia kasvatus-, hoito- ja ohjaustehtäviä. Just. Tuohonhan se työ juuri perustuu. Kaikki ylimääräiset mainitsemasi työt ovat pääosin turhaa. Ja jokainen ammattilainen kantaa vastuun omasta työstään.

Johtaja valvoo, että kirjalliset työt tehdään ja palaverit pidetään. Muu on toissijaista. Jos tunnekasvatussuunnitelman viikkoraportti on myöhässä niin sitä sitten pakerretaan vaikka samaan aikaan olisi 5 huutavaa taaperoa joilla on kakat vaipassa. Tätä on "varhaiskasvatus".

Järki on vaihtunut tunteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää myös sen, että en itse odota että työ vakaopena ei sisältäisi lastenhoitoa, en odota että saisin olla "korkeammalla" kuin lastenhoitajat, vaan haluaisin vakaopena nimenomaan tehdä työtä ja jakaa vastuuta koko tiimille ja kunnioittaa ja arvostaa jokaista tiimin jäsentä. Tietenkin siis opella on se pedagoginen vastuu, mutta omassa tiimissäni haluaisin että kaikki työntekijät ovat yhtä arvokkaita ja voisin kokea, että sopisin ammattiin myös lempeän luonteeni ansiosta, minulla on kyky kuunnella ja omaan hyvät vuorovaikutustaidot. Ehkä jämäkkyyttä pitäisi harjoitella enemmän. 

Eli haluat julistaa akateemisten kirjoittamaan teoreettista humpuukkia. Todellisuus on teille maailman pelastajille märkä turbaani vasten kasvoja. 

Pornokin on enemmän totta kuin nämä satukirjat joita naiset yliopistolla lukee. Lähtökohtaisesti olemme saalistava ja killpaileva petolaji, joka tappaa omaa lajiaan, mitä läheskään kaikki pedotkaan eivät tee. Koulutus ja instituutiot eivät ole onnistuneet koulimaan ihmisistä sitä sisäistä vaistoaa, kun hän yrittää ihan vaan selvitä hengissä lauman keskellä. 

Vuosikausien ylikouluttautuminen johtaakin usein surkuhupaisesti huonoon ammattitaitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja olen tehnyt tätä työtä 9 vuotta. Aivan aluksi työ tuntui todella rankalta mutta kun työkokemusta on kertynyt niin työ ei enää tunnu niin raskaalta. 

Työn hyviä puolia on mm. se että työ  tuntuu merkitykselliseltä. Kun menee töihin, lapset tarvitsevat sinua heti. Olet heille tärkeä aikuinen. Hyvä puoli on myös se että saa ulkoilla päivittäin. Tässä työssä saa olla luova ja saa hassutella. Hyvä puoli on mielestäni myös se että työ ei ole vuorotyötä (ellei työskentele vuoropäiväkodissa mutta sielläkään vakaopet ei yleensä tee varsinaisesti vuorotyötä) ja kunta työnantajana on varma. Toki on myös yksityisiä päiväkoteja mutta niistä minulla ei ole kokemusta. Ja hyvä puoli on myös lähes varma työllistyminen.

Yksityisellä puolella on matalammat palkat ja yleensä ei ole erillistä siivoojaa talossa, eli siivoojan työt kuuluvat toimenkuvaan myös.

Esim sellaista ammattia kuin siivooja ei tarvita aidosti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Jokaisen työtehtäviin kuuluisi omien jälkien korjaaminen yhdessä mielenkiintoisempien hommien kanssa. Nyky-yhteiskunnassa vuosikausien tyhjän opiskelu ikään kuin palkitaan sillä, että työpaikallaan voi keskittyä täsmälleen siihen mikä ”kuuluu toimenkuvaan” tarvitsematta edes siivota sitä mitä on itse sotkenut.

Erittäin raskas ala.

Itse en ehkä uhraisi pitkiä vaativia opintoja tähän, koska toimintakenttäkin on kapea vakaopen pätevyydellä. Eli jos joskus haluaakin kevyemmän työn, joutuu opiskella uudelleen (usein).

Jos olet opiskeluihmisiä, niin ehkä sitten. :)

Itse oon tehnyt sekä hoitajan että open töitä (vakassa). Riippuu paljon tiimistä ja talosta, millaista on. Esimerkiksi yksi open työ oli kuormittavaa siksi, että talon henki oli huono, ja tiimikaverit saikuttelijoita joka vaikutti arkeen joka viikko, kun sijaisia ei tullut jne ja jos tuli, niin osa heistä oli alottelijoita joten oma kuormitus hektisessä tilanteessa kasvoi. Myös hankalia ihmisiä alalla paljon ja heidän kanssaan joutuu pahimmillaan tehdä yhteistyötä koko ajan. Se toki teki kaikesta raskaampaa. Jos sattuu järkevät työkaverit, niin parempi. :) 

Muuten open työ on itselle tosi luontaista koska olen organisoija, tunnekasvattaja ja minulla on auktoriteettia sekä reilut ja hyvät tiimitaidot ym ym.

Lastenhoitajan työ on kiva, kun ei tarvii jatkuvia turhiakin paperitöitä lähes päivittäin ja aika käytetään oikeasti lapsiin. :) 

Vanhemmat on yleensä mukavia, ja itse työtä rakastan. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja olen tehnyt tätä työtä 9 vuotta. Aivan aluksi työ tuntui todella rankalta mutta kun työkokemusta on kertynyt niin työ ei enää tunnu niin raskaalta. 

Työn hyviä puolia on mm. se että työ  tuntuu merkitykselliseltä. Kun menee töihin, lapset tarvitsevat sinua heti. Olet heille tärkeä aikuinen. Hyvä puoli on myös se että saa ulkoilla päivittäin. Tässä työssä saa olla luova ja saa hassutella. Hyvä puoli on mielestäni myös se että työ ei ole vuorotyötä (ellei työskentele vuoropäiväkodissa mutta sielläkään vakaopet ei yleensä tee varsinaisesti vuorotyötä) ja kunta työnantajana on varma. Toki on myös yksityisiä päiväkoteja mutta niistä minulla ei ole kokemusta. Ja hyvä puoli on myös lähes varma työllistyminen.

Yksityisellä puolella on matalammat palkat ja yleensä ei ole erillistä siivoojaa talossa, eli siivoojan työt kuuluvat toimenkuvaan myös.

Esim sellaista ammattia kuin siivooja ei tarvita aidosti tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Jokaisen työtehtäviin kuuluisi omien jälkien korjaaminen yhdessä mielenkiintoisempien hommien kanssa. Nyky-yhteiskunnassa vuosikausien tyhjän opiskelu ikään kuin palkitaan sillä, että työpaikallaan voi keskittyä täsmälleen siihen mikä ”kuuluu toimenkuvaan” tarvitsematta edes siivota sitä mitä on itse sotkenut.

No kyllä tarvitaan ammattitaitoista siivoojaa. Vai oletko oikeasti sitä mieltä että esim sairaaloissa ei tarvita siivoojia vaan riittää että jokainen pyyhkii omat jälkensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Kurinpito kiellettiin joten totta kai siitä seuraa se, että lapset eivät enää tottele ja huono käytös on räjähtänyt käsiin.

Sanoittamalla ja positiivisuudella lapsia ei saa aisoihin.

”Kuri” on välittämistä ja läsnäoloa. Ja meillä on huutava pula niistä välittävistä aikuisista. Ruutu käteen taaperolle ja samaan aikaan itse istutaan aamusta iltaan missä muuallakaan kuin somessa listaamassa muiden vikoja ja puutteita ja missä kaikessa yhteiskunta on epäonnistuttu unohtaen keistä se yhteiskunta koostuu. 

Kuria on alettu pitää väkivaltana joten ei siitä saa puhua muuten kuin korkeintaan lainausmerkeissä. Tai esittäen, että kyse olisi vaan jostain välittämisestä ja läsnäolosta.

Jos vakaporukka pääsisi päättämään niin vankilatkin varmaan korvattaisiin jollain tunnekasvatussessioilla.

Vierailija kirjoitti:

Työ on todella rankkaa. Itse aloitin työt päiväkodissa parikymppisenä ja nyt on jo kolmekymppisenä vaikka mitä tuki ja liikuntaelimistön vaivoja. 

MIKSI IHMEESSÄ et ole hoitanut itseäsi!

Jäin pois päiväkotiyöstä 10v sitten, olen vieläkin aivan kunnossa!

Huonoa selkää piti hoidattaa, ja lääkäri naureskelikin että täällä käy kakskymppisiä

valittamassa ja pyytämässä sairauslomaa, sä vaan pyydät hoito-ohjeita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on aloituksen pointti?

Vasu pois

Vierailija kirjoitti:

Mikä on aloituksen pointti?

Vasu pois
TYPERÄ PUPPA TAAS!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Kurinpito kiellettiin joten totta kai siitä seuraa se, että lapset eivät enää tottele ja huono käytös on räjähtänyt käsiin.

Sanoittamalla ja positiivisuudella lapsia ei saa aisoihin.

”Kuri” on välittämistä ja läsnäoloa. Ja meillä on huutava pula niistä välittävistä aikuisista. Ruutu käteen taaperolle ja samaan aikaan itse istutaan aamusta iltaan missä muuallakaan kuin somessa listaamassa muiden vikoja ja puutteita ja missä kaikessa yhteiskunta on epäonnistuttu unohtaen keistä se yhteiskunta koostuu. 

Kuria on alettu pitää väkivaltana joten ei siitä saa puhua muuten kuin korkeintaan lainausmerkeissä. Tai esittäen, että kyse olisi vaan jostain välittämisestä ja läsnäolosta.

Jos vakaporukka pääsisi päättämään niin vankilatkin varmaan korvattaisiin jollain tunnekasvatussessioilla.

Perinteisillä tarhatädeillä oli vielä maalaisjärki.

Opiskele suoraan veoksi (varhaiskasvatuksen erityisope). Ryhmäkoko pieni (jos työskentelet integroidussa erityisryhmässä/erityisryhmässä), voit työskennellä myös koko talon konsultoivana veona. Palkka myös parempi kuin normiopella. 

Lämmin suositus! Nautin veona työskentelystä paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja olen tehnyt tätä työtä 9 vuotta. Aivan aluksi työ tuntui todella rankalta mutta kun työkokemusta on kertynyt niin työ ei enää tunnu niin raskaalta. 

Työn hyviä puolia on mm. se että työ  tuntuu merkitykselliseltä. Kun menee töihin, lapset tarvitsevat sinua heti. Olet heille tärkeä aikuinen. Hyvä puoli on myös se että saa ulkoilla päivittäin. Tässä työssä saa olla luova ja saa hassutella. Hyvä puoli on mielestäni myös se että työ ei ole vuorotyötä (ellei työskentele vuoropäiväkodissa mutta sielläkään vakaopet ei yleensä tee varsinaisesti vuorotyötä) ja kunta työnantajana on varma. Toki on myös yksityisiä päiväkoteja mutta niistä minulla ei ole kokemusta. Ja hyvä puoli on myös lähes varma työllistyminen.

Yksityisellä puolella on matalammat palkat ja yleensä ei ole erillistä siivoojaa talossa, eli siivoojan työt kuuluvat toimenkuvaan myös.

Aamulla puuronkeittoa ja iltapäivällä välipalan keittiöhommat.

Oletko ap muissakin asioissa masokisti?

Työ sellaista kuraa ettei tosikaan ja kiitokseksi paska palkka.

Vakayksiköissä on tiukka hierarkia ja nokkimisjärjestys.

Vakajohtaja > vakaerityisope > vakaope > vakasosionomi > vakahoitaja > vaka-avustaja > vakaopiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vakayksiköissä on tiukka hierarkia ja nokkimisjärjestys.

Vakajohtaja > vakaerityisope > vakaope > vakasosionomi > vakahoitaja > vaka-avustaja > vakaopiskelija

Vaka vanha väinämöinen

Vierailija kirjoitti:

Opiskele suoraan veoksi (varhaiskasvatuksen erityisope). Ryhmäkoko pieni (jos työskentelet integroidussa erityisryhmässä/erityisryhmässä), voit työskennellä myös koko talon konsultoivana veona. Palkka myös parempi kuin normiopella. 

Lämmin suositus! Nautin veona työskentelystä paljon. 

Osaatko myös auttaa henkilökuntaa haastavien lasten kanssa, etkä vain tarjota tunnekortteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskele suoraan veoksi (varhaiskasvatuksen erityisope). Ryhmäkoko pieni (jos työskentelet integroidussa erityisryhmässä/erityisryhmässä), voit työskennellä myös koko talon konsultoivana veona. Palkka myös parempi kuin normiopella. 

Lämmin suositus! Nautin veona työskentelystä paljon. 

Osaatko myös auttaa henkilökuntaa haastavien lasten kanssa, etkä vain tarjota tunnekortteja?

Työskentelen kokoaikaisesti oman lapsiryhmäni kanssa, joten en ole tässä työnkuvassa vastuussa muiden työntekijöiden ohjaamisesta.

Tunnekortit voivat olla yksi hyvä työkalu, jos lapsella on haasteita tunteiden tunnistamisessa ja - säätelyssä, mutta ei niiden avulla todellakaan kaikkea ratkaista! Muita keinoja pitää  tunnekorttien ohella käyttää, muuten ei tule kehitystä asiassa. Ja onneksi näitä keinoja myös on.