Opiskelu vakaopeksi

Minä pidin työstäni, olin lastentarhanopettajana 15 vuotta, suurimman osan ajasta eskariopena. Olen otse liikunnasta pitävä ja nuorena harrastin kilpaurheilua. Niinpä oma pedagogiikkani pihjautui paljon liikkeeseen, liikkumiseen, ulkoiluun, metsäretkiin. Meillä oli tosi mukavaa töissä, varsinkin jos sattui tiimikaveriksi samanhenkisiä. Meidän ryhmässä viihtyivät niin lapset kuin aikuisetkin ja huoltajat olivat tyytyväisiä.

Sitten kyllästyin, tuntui, että halusin vaativampaa työtä, kouluttauduin lisää ja olin päiväkodin johtajana viisi vuotta. Sitten vaihdoin kokonaan alaa. Nyt taas olen yhtä innokkaana töissä kuin opettajana ollessani. Haluan kehitellä kaikkea uutta ja mielenkiintoista. 
Hae vaan, jos ala kiinnostaa. Paljon on itsestä kiinni. Mutta paljon vaikuttaa myös työnantaja ja millainen päiväkodin johtaja ja muu henkilöstö on. Älä mene sellaiseen, jossa keski-ikä hipoo 50 vuotta, silloin sinä olet se, joka jaksaa ja muut marisee kuinka raskasta tämä työ on. Älä myöskään usko ketju-päiväkotien ulkokultaisia sanoja, ne eivät pidä paikkaansa. Kunnallinen päiväkoti keskiluokkaiselta alueelta, nuori tai ainakin nuorekas henkilökunta, sinne kannattaa mennä töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Miksi niin monet lapset on tuollaisia nykyään? Vanhemmuus hukassa?

Tuttavaperheessä on juuri noin. Ihan fiksun oloiset, koulutetut ja työssä käyvät vanhemmat. Se oma pellavapää on vaan niin söpö, ollaan vähän kädettömiä sen ihmeen kanssa, katos kun me vanhemmatkin ollaan vähän lapsia vielä. Kyllä se päiväkoti kasvattaa, siellä on alan ammattilaiset, ja sitten koulu kasvattaa, sitä vartenhan ne opet siellä on. Meidän lasta varten.

Päiväkoti ei ole enää hoitopaikka vaan se on paikka missä lapset kasvatetaan.

Aina se on ollut hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Niin myös nykyään.

Miksi sitten ovista ja ikkunoista pursuilee lapsia, joiden vanhempi lorvii joko yksin tai vauvan kanssa kotona? 

Siksi koska vaka on osa koulutusjärjestelmää siinä missä esi- ja alkuopetuskin.

Eipä muuten ole.

Voisiko nämä oletettavasti mieshenkilöt etsiä jonkin muun keskustelun, täällä käytte vinoilemassa tarhatädeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Miksi niin monet lapset on tuollaisia nykyään? Vanhemmuus hukassa?

Tuttavaperheessä on juuri noin. Ihan fiksun oloiset, koulutetut ja työssä käyvät vanhemmat. Se oma pellavapää on vaan niin söpö, ollaan vähän kädettömiä sen ihmeen kanssa, katos kun me vanhemmatkin ollaan vähän lapsia vielä. Kyllä se päiväkoti kasvattaa, siellä on alan ammattilaiset, ja sitten koulu kasvattaa, sitä vartenhan ne opet siellä on. Meidän lasta varten.

Päiväkoti ei ole enää hoitopaikka vaan se on paikka missä lapset kasvatetaan.

Aina se on ollut hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Niin myös nykyään.

Miksi sitten ovista ja ikkunoista pursuilee lapsia, joiden vanhempi lorvii joko yksin tai vauvan kanssa kotona? 

Siksi koska vaka on osa koulutusjärjestelmää siinä missä esi- ja alkuopetuskin.

Eipä muuten ole.

Ihan virallisesti on, ja on ollut jo viime vuosikymmenestä lähtien kun päivähoito korvattiin varhaiskasvatuksella. Päivähoito oli sosiaalipalvelu ja sosiaalilautakuntien alaisuudessa. Varhaiskasvatus sen sijaan on osa koulutusjärjestelmää.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko nämä oletettavasti mieshenkilöt etsiä jonkin muun keskustelun, täällä käytte vinoilemassa tarhatädeistä.

Vakalaisena pidän sitä todella epäkunnioittavana että sanotaan tarhatäti. Työnäni ei ole tarhata lapsia vaan varhaiskasvattaa heidät.

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Kuinka kauan olet ollut töissä päiväkodissa? Oliko vaikka 20 vuotta sitten lapset tällaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Kuinka kauan olet ollut töissä päiväkodissa? Oliko vaikka 20 vuotta sitten lapset tällaisia?

20 vuotta sitten lapset remmitettiin kotona kuuliaisiksi. Ja päiväkodissa jäähytettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Miksi niin monet lapset on tuollaisia nykyään? Vanhemmuus hukassa?

Tuttavaperheessä on juuri noin. Ihan fiksun oloiset, koulutetut ja työssä käyvät vanhemmat. Se oma pellavapää on vaan niin söpö, ollaan vähän kädettömiä sen ihmeen kanssa, katos kun me vanhemmatkin ollaan vähän lapsia vielä. Kyllä se päiväkoti kasvattaa, siellä on alan ammattilaiset, ja sitten koulu kasvattaa, sitä vartenhan ne opet siellä on. Meidän lasta varten.

Päiväkoti ei ole enää hoitopaikka vaan se on paikka missä lapset kasvatetaan.

Aina se on ollut hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Niin myös nykyään.

Miksi sitten ovista ja ikkunoista pursuilee lapsia, joiden vanhempi lorvii joko yksin tai vauvan kanssa kotona? 

Siksi koska subjektiivinen oikeus kaikkien tuoda lapsensa varhaiskasvatukseen vaikka joka päivä ma-pe klo6-17 ja vaikka heinäkuiseen päivystykseen. Siksi.

Ja koska suurella osalla vanhemmista on oman lapsensa kasvattamisen keinot ja konstit hukassa, vanhemmuus hukassa. Ja toisella osalla myös psyykkiset voimavarata.

Koulutusjärjestelmään kuulumisen kanssa asialla ei ole mitään tekoa (paitsi joillakin tietyistä kulttuureista tulevilla jotla luulevat, että sinne on lapsen "pakko" tulla, esim.kiinalaisilla ymv vahva eetos ja oletus asiasta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Miksi niin monet lapset on tuollaisia nykyään? Vanhemmuus hukassa?

Tuttavaperheessä on juuri noin. Ihan fiksun oloiset, koulutetut ja työssä käyvät vanhemmat. Se oma pellavapää on vaan niin söpö, ollaan vähän kädettömiä sen ihmeen kanssa, katos kun me vanhemmatkin ollaan vähän lapsia vielä. Kyllä se päiväkoti kasvattaa, siellä on alan ammattilaiset, ja sitten koulu kasvattaa, sitä vartenhan ne opet siellä on. Meidän lasta varten.

Päiväkoti ei ole enää hoitopaikka vaan se on paikka missä lapset kasvatetaan.

Aina se on ollut hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Niin myös nykyään.

Miksi sitten ovista ja ikkunoista pursuilee lapsia, joiden vanhempi lorvii joko yksin tai vauvan kanssa kotona? 

Siksi koska subjektiivinen oikeus kaikkien tuoda lapsensa varhaiskasvatukseen vaikka joka päivä ma-pe klo6-17 ja vaikka heinäkuiseen päivystykseen. Siksi.

Ja koska suurella osalla vanhemmista on oman lapsensa kasvattamisen keinot ja konstit hukassa, vanhemmuus hukassa. Ja toisella osalla myös psyykkiset voimavarata.

Koulutusjärjestelmään kuulumisen kanssa asialla ei ole mitään tekoa (paitsi joillakin tietyistä kulttuureista tulevilla jotla luulevat, että sinne on lapsen "pakko" tulla, esim.kiinalaisilla ymv vahva eetos ja oletus asiasta).

Aikamoinen ristiriita, että vaikka ihan laissakin lukee, että varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää niin silti jopa alan työntekijöissä on paljon niitä joiden mielestä "hoitopaikka tämä vaan on". Omalle työlle ja koulutukselle ei tunnuta antavan minkäänlaista merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka vakaope edes haluaisi olla joku vanhanajan hoitotäti joka ei kasvata vaan hoitaa?

Sitä en tiedä kuka, mutta tarhatätejähän he ovat. Ja aina ovat tarhatädit sekä kasvattaneet että hoitaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Miksi niin monet lapset on tuollaisia nykyään? Vanhemmuus hukassa?

Tuttavaperheessä on juuri noin. Ihan fiksun oloiset, koulutetut ja työssä käyvät vanhemmat. Se oma pellavapää on vaan niin söpö, ollaan vähän kädettömiä sen ihmeen kanssa, katos kun me vanhemmatkin ollaan vähän lapsia vielä. Kyllä se päiväkoti kasvattaa, siellä on alan ammattilaiset, ja sitten koulu kasvattaa, sitä vartenhan ne opet siellä on. Meidän lasta varten.

Päiväkoti ei ole enää hoitopaikka vaan se on paikka missä lapset kasvatetaan.

Aina se on ollut hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Niin myös nykyään.

Miksi sitten ovista ja ikkunoista pursuilee lapsia, joiden vanhempi lorvii joko yksin tai vauvan kanssa kotona? 

Siksi koska subjektiivinen oikeus kaikkien tuoda lapsensa varhaiskasvatukseen vaikka joka päivä ma-pe klo6-17 ja vaikka heinäkuiseen päivystykseen. Siksi.

Ja koska suurella osalla vanhemmista on oman lapsensa kasvattamisen keinot ja konstit hukassa, vanhemmuus hukassa. Ja toisella osalla myös psyykkiset voimavarata.

Koulutusjärjestelmään kuulumisen kanssa asialla ei ole mitään tekoa (paitsi joillakin tietyistä kulttuureista tulevilla jotla luulevat, että sinne on lapsen "pakko" tulla, esim.kiinalaisilla ymv vahva eetos ja oletus asiasta).

Aikamoinen ristiriita, että vaikka ihan laissakin lukee, että varhaiskasvatus on osa koulutusjärjestelmää niin silti jopa alan työntekijöissä on paljon niitä joiden mielestä "hoitopaikka tämä vaan on". Omalle työlle ja koulutukselle ei tunnuta antavan minkäänlaista merkitystä.

Ei se ole osa koulutusjärjestelmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussat: saat ulkoilla päivittäin ja liikkua juuri niin paljon kuin ryhmäsi kanssa haluat. Jos tykkäät piirtää/askarrella, myös sitä saa tehdä viikoittain. Saat laulaa ja musisoida. 

 

Mutta! Pakko kyllä sanoa että työ on niin järkyttävää että en voi tätä kenellekään suositella. 21 lapsen ryhmästä ihan muutama on enää normaali lapsi. Käytöhäiriöt, lyöminen, pureminen, kiroilu, uhkailu, esineiden heittely, huutaminen...se on arkipäivää. Nytkin rannettani koristaa lapsen hampaanjäljet. 

Miksi niin monet lapset on tuollaisia nykyään? Vanhemmuus hukassa?

Tuttavaperheessä on juuri noin. Ihan fiksun oloiset, koulutetut ja työssä käyvät vanhemmat. Se oma pellavapää on vaan niin söpö, ollaan vähän kädettömiä sen ihmeen kanssa, katos kun me vanhemmatkin ollaan vähän lapsia vielä. Kyllä se päiväkoti kasvattaa, siellä on alan ammattilaiset, ja sitten koulu kasvattaa, sitä vartenhan ne opet siellä on. Meidän lasta varten.

Päiväkoti ei ole enää hoitopaikka vaan se on paikka missä lapset kasvatetaan.

Aina se on ollut hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Niin myös nykyään.

Miksi sitten ovista ja ikkunoista pursuilee lapsia, joiden vanhempi lorvii joko yksin tai vauvan kanssa kotona? 

Siksi koska vaka on osa koulutusjärjestelmää siinä missä esi- ja alkuopetuskin.

Eipä muuten ole.

Ihan virallisesti on, ja on ollut jo viime vuosikymmenestä lähtien kun päivähoito korvattiin varhaiskasvatuksella. Päivähoito oli sosiaalipalvelu ja sosiaalilautakuntien alaisuudessa. Varhaiskasvatus sen sijaan on osa koulutusjärjestelmää.

Jossa pyyhitään takapuolia ja niistetään räkäisiä neniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka vakaope edes haluaisi olla joku vanhanajan hoitotäti joka ei kasvata vaan hoitaa?

Sitä en tiedä kuka, mutta tarhatätejähän he ovat. Ja aina ovat tarhatädit sekä kasvattaneet että hoitaneet.

Niin ja sinä olet sabotööri tarhapöllö, käyt kommentoimassa asioita joista et tiedä yhtään mitään 

Vaikka tämäkin ketju on aika negatiivinen, silti jotenkin uskoisin että vakaopen työ olisi edes vähän mielekkäämpää kuin vanhusten hoito palvelutalossa riittämättömillä resursseilla ja agressiivisine asukkaineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskele suoraan veoksi (varhaiskasvatuksen erityisope). Ryhmäkoko pieni (jos työskentelet integroidussa erityisryhmässä/erityisryhmässä), voit työskennellä myös koko talon konsultoivana veona. Palkka myös parempi kuin normiopella. 

Lämmin suositus! Nautin veona työskentelystä paljon. 

Osaatko myös auttaa henkilökuntaa haastavien lasten kanssa, etkä vain tarjota tunnekortteja?

 

Työskentelen kokoaikaisesti oman lapsiryhmäni kanssa, joten en ole tässä työnkuvassa vastuussa muiden työntekijöiden ohjaamisesta.

Tunnekortit voivat olla yksi hyvä työkalu, jos lapsella on haasteita tunteiden tunnistamisessa ja - säätelyssä, mutta ei niiden avulla todellakaan kaikkea ratkaista! Muita keinoja pitää  tunnekorttien ohella käyttää, muuten ei tule kehitystä asiassa. Ja onneksi näitä keinoja myös on.

Mitä tekisit jos 5-vuotias lapsi lyö ja haukkuu sinua? Rangaistusta lapselle ei saa antaa, ja lapsi ei suostu lopettamaan vaikka kiellät häntä ja opetat että lyöminen ja haukkuminen on huonoa käytöstä.

En nyt vapaalla kovin pitkiä pedagogisia tekstejä jaksaisi alkaa kirjaamaan mutta lyhyhesti mitä tekisin:

 Lapsella on aina jokin syy ei-toivotulle käytökselle. Eli ensin yritän selvittää mikä tämä syy kyseisen lapsen kohdalla on: Esim: Eikö hän saa minulta huomiota muilla keinoilla kuin lyömällä+haukkumalla - > Annan hänelle mahdollisimman paljon huomiota positiivisesta käytöksestä, jolloin hänen ei tarvitse hakea sitä negatiivisin keinoin. Vai onko kyseessä se, että lapsella on haasteita kielellisessä kommunikaatiossa ja kun hän ei saa viestiä perille -> nyrkit ja haukkuminen on se keino-> eli tässä alan vahvistamaan hänen kommunikaatiokeinoja. Vai onko kyse hyvin impulssiivisesta lapsesta, jolla on haasteita tunteidensäätelyssä=> vahvistan lapsen tunnetaitoja. Jne, jne. Jokainen lapsi on yksilö, jokaisen väkivaltatilanteen takana on erilaiset syyt, joihin tulee tarkasti miettiä miten voidaan lasta tukea, että näitä ei enää esiintyisi. 

Ja selvennyksesti vielä, kaikkeen väkivaltaan tulee heti reagoida ja lapselle tehdä selväksi, että hän toimi väärin. Tässä sanojen lisäksi voi olla tukena kuvat ja vaikka pikapiirtäminen, minkä avulla havainnollistetaan mitä tapahtui ja miksi se on väärin. Mietitään myös lapsen kanssa yhdessä, miten tilanteessa olisi tullut toimia.

Entä jos lapsi yksinkertaisesti haluaa valtaa, kostoa tai muuta suoraa hyötyä mitä kielletty käytös hänelle tuottaa?

Ja mitä jos ns. taitojen vahvistaminen, huomio tai muu vastaava eivät korjaakaan lapsen käytöstä? Johtaako se käytännössä siihen, että kielletty käytös sitten vaan jatkuu?

Ei päiväkoti-ikäinen lapsi ymmärrä sellaisia asioita kuin valta tai kosto. Tyypillisesti ne nyrkit heiluvat, kun lapsi ei saa huomiota, aikuiset ovat vaikkapa ruuduilla. Silloin tulee nyrkistä. Tai jos lapsella ei ole parempiakaan sosiaalisia keinoja johtuen erilaisista syistä. Työskentelen itse lastensuojelussa ja tuollaista kieltä käyttävä vanhempi päätyisi kyllä välittömästi perhetyön asiakkaaksi opettelemaan lastenpsykologiaa ja parempia toimintamalleja.