Ollaan erottu ja lapsi kaipaa koko ajan isänsä luokse

Meneekö ohi?

Meneekö ohi?

Totta kai lapsen tunteet ovat omalla laillaan oikeutettuja, mutta jos miehelläsi on mielenterveyden ongelmia ja on tehnyt fyysistä ja henkistä väkivaltaa niin on parempi että lapsi saa miehestä etäisyyttä.



Muutto pois voi olla se lapselle oikeasti hankalampi asia, mutta ilmaisee asian ikävöimällä isän luo. Kummasta lapsi muuten itse puhuu: isän luokse ikävöimisestä vai isän ikävöimisestä?

Luulen että ajan kanssa tasoittuu, ja saa uusia kavereita. Itse tiedän, että olet tehnyt oikean ratkaisun, lähdin samanlaisesta tilanteesta. Älä syytä itseäsi, lapsen ikävä on aika luonnollista, mutta hän on nyt henkisesti turvassa, kun sinä olet turvassa. Äidin satuttaminen satuttaa aina lasta, ja siinä tilanteessa ero on fiksu juttu. Lohduttele, mutta koita asetella sanat siten, että isin kanssa ei voi oikein nyt asua koko aikaa.



Onko lapsi isällään turvassa?



Mulla on kolme lasta, nuorin on 6 v., keskimmäinen 9 ja vanhin 13. Kyllä ne kaipasi vanhoja koulukavereitaan, mutta meidän kohdalla ehkä helpotti se, että muutin naapurikaupunkiin ja ovat nyt syksystä olleet viikonloppuja isällään ja näkevät kavereitaan silloin. Vanhin pääsee junallakin moikkaamaan. Kesällä en voinut suostua tapaamisiin, kun isä ei meinannut tulla tapaamissopparia tekemään. Se oli kurjaa lapsille, mutta pelkäsin aiheesta, että mies vie lapset, uhkaili sillä avioliiton aikana, jos lähden, niin hän vie lapset.



Nuorin välillä puhuu, että voisi asua isin kanssa, mutta sanoo sitten perään - jos isi ei huutaisi. Olen kyllä selittänyt, että isi ei ole ollut ihan terve päästään, ja silloin ei voi pitää lapsistakaan huolta, kun on itsellä paha olla.



Tsemppiä, kyllä se siitä vielä ohi menee.

Sanoo että ikävöi isää. Välillä lisää perään että haluaisi asua isän luona. Lapsen isä asuu tällä hetkellä vanhempiensa kanssa, tästäkin syystä lapsi luultavasti ikävöi sinne kun isovanhemmat saman katon alla ja ei ymmärrä että tämä vain tilapäistä (toivottavasti miehen pää "selviää" sen verran että pystyy muuttamaan omaan asuntoon). Miehellä itsellä ei omasta mielestään ole mitää ongelmaa missään... :( tämä hankaloittaa asioita. Olisi kyllä kauheaa laittaa lapsi sinne jos isovanhemmat ei olisi niin tiiviisti kuvioissa mukana.



Lapsi saattaa puhua että kun asuisi isän luona niin saisi aina olla kotona eikä tarvitsisi olla pkodissa. Siis olettaa että ukki ja mummu hoitaisi silloin. Yritän sanoa että jos asuisi isällä niin ihan samalla tavalla pitäisi mennä hoitoon. Ei oikein tätä ymmärrä.

ainakin kyynel silmässä itki meille lapsille eron tultua, että voi voi minua raukkaa kun jään yksin jne. Lapsena säälimme isää ja siskoni muuttikin säälistä isän luo keskelle uuden vaimon kanssa aloitettua perhehelvettiä.



Luota vaistoosi. Älä tyrmää lapsen ikävää, mutta asiat ovat kuitenkin varmasti parhaiten juuri näin nyt. Onneksi miehellä on vanhemmat siellä kun lapsi menee sinne? Tulisi muuten huoli lapsen turvallisuudesta.