Lue keskustelun säännöt.
Miten olette päässeet jaloillanne kun pitkäaikainen kumppani vaan hylkää?
21.05.2026 |
Ymmärrän, että ex teki eroa jo paljon aiemmin mielessään, mutta omalla kohdalla se että ero tuli puskista ja ex halusi minut pois elämästään niin pian kuin mahdollista teki todella kipeää. Ei siksi että haluaisin pitkittää eroa, vaan ihan käytännön asioiden järjestely ottaa hieman aikaa eikä sopivaa asuntoa löydy yhdessä päivässä, puhumattakaan tavaroiden pakkaamisesta ja muuton järjestelystä. Menin suosiolla muutamaksi yöksi hotelliin aluksi mutta se ei luontaisesti ole mikään pidempiaikainen ratkaisu. Minulla ei ole perhettä tai ystäviä paikkakunnalla.
Nyttemmin olen jo muuttanut, mutta exän kylmä asenne eron jälkeen tuntui todella pahalta. Olisin halunnut edes halin, mutta ex käski lopettaa itkemisen ja merkkaamaan Exceliin mitä tavaroita haluan pitää. Mikä on hyvä systeemi, mutta hän tuntui puskevan ja pakottavan päättämään samantien kun olin shokkitilassa eikä antanut yhtään saumaa koota itseni ja miettiä hetken, sen sijaan että ennustan 2min erosta että asunko seuraavaksi yksiössä vai isommassa asunnossa johon esim. sohva mahtuu.
Vielä pahemmalta tuntuu emotionaalisesti, koska koin ja ex myönsi myös että asioiden ollessa hyvin olimme todella onnellisia ja yhteensopivia. Vielä eron julistettuaankin hän välillä sanoi ettei halua ikinä palata yhteen, ja välillä itki miten toivoo että saisimme asiat korjattua. Sanoi välillä ettei enää rakasta, toisella hetkellä itki miten ikävöi ja rakastaa. Tuntui pahalta, sillä mielestäni meidän ongelmat oli lopulta melko pieniä ja jos mies olisi muuttunut hieman, olisi suhde ollut paljon tasapainoisempi ja emotionaalisesti turvallisempi. Lopulta tuntui, että viestin 5 vuotta miehen kanssa joka oli lopulta ihan erilainen ihminen kuin jonka tunsin monta vuotta. Esitti eron jälkeen yhteistyökykyistä ja avuliasta kun siitä oli hänelle hyötyä, ja toisaalta raivostui, haukkui ja oli puhumatta vaikka kysyin käytännön järjestettävistä asioista. Ja suuttui kun sai tietää että olin käynyt treffeillä.
Kommentit (18)
Ei jaloilleen pääse vuosissakaan ja toisen muutos on hyytävä. Jos teillä ei ole lapsia tai ainakaan pieniä lapsia joiden asumisesta on sovittava tuossa tilanteessa, voit pitää itseäsi edes hieman onnekkaana. Älä jatka yhteydenpitoa kun eksään olet muuttanut. Älä edes somessa seuraa. Hänellä on jo uusi, ja jokainen tulossa oleva uutinen rikkoo sydämesi pienempiin ja pienempiin paloihin. Muuta sinne missä sinulla on perhettä ja turvaverkkoa, vaikka joutuisit vaihtamaan työpaikkaa. Paluuta vanhaan ei ole, vie itsesi turvaan. Älä kuuntele kun eksäsi vähättelee arvoasi tai tuskaasi. Välit poikki vain ripeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta meni noin 2 vuotta selvitä vastaavasta tilanteesta. Olen nyt yrittänyt pitää ohjenuoranani, että yksikään maailman mies ei ole luottamuksen arvoinen. Mies on todella heikko sukupuoli todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Minulta meni noin 2 vuotta selvitä vastaavasta tilanteesta. Olen nyt yrittänyt pitää ohjenuoranani, että yksikään maailman mies ei ole luottamuksen arvoinen. Mies on todella heikko sukupuoli todellisuudessa.
Karua
Hoitaa käytännön asioita ja antaa surun tulla kun on oikea hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kokeilla sellaista, että joka kerta kun itkettää exän takia niin vetäiset itsellesi kipakan litsarin ja jos tekee mieli soittaa puret kättä kunnes ei enää tee. Paskapäitten takia ei kannata itkeskellä eikä anella vaan todeta ykskantaan, että jos tämä on parasta mitä saan parisuhdemarkkinoilta niin sitten mielummin vaikka yksin. Avainsana: itsekunnioitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee asioita, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle. Exäsi ei kuulu niihin.
Yritä löytää itsestäsi viha. Kuinka kehtaa kohdella minua näin! Se auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän tuskasi, mutta tekstistäsi paistaa myös että mies ei ollut kovin hyvä lopulta. Pärjäät kyllä
Itsellä tulee pian kolme vuotta siitä, kun exä jätti avioerohakemuksen kertomatta mulle. Ei ollut miehellä sen verran munaa, että olisi kertonut kasvotusten. Sain tietää silloin, kun sain sähköisesti avioerohakemuksen. Mies eli mun kanssa normaalisti siihen asti.
Multa meni täysin matto pois jalkojen alta. Elämä romahti aivan täysin. En usko enää rakkauteen ja parisuhteeseen. En usko, että mua voi kukaan rakastaa. Exää en ole rakastanut enää ensimmäisen eron jälkeisen kesän jälkeen, mutta kyllä tuolla tavalla tehty ero jätti syvät arvet.
Eikä tarvitse tulla sanomaan, että olen niin kamala ihminen ettei mulle voi puhua. En ole. Mä olin sen joka yritti rauhallisesti keskustella, kun huomasin toisen pitävän mykkäkoulua. Vaikea on selvittää kuitenkin asioita, jos toinen ei puhu.
Ap, aika auttaa. Haavat paranee ajan myötä, mutta kyllä arvet jää. Itsellä mennyt aivan täysin luotto miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti. Se oli itseasiassa helpotus, kun meillä meni vuosia huonosti ja itte en halunnut olla luuseri, joka eroaa toistamiseen. Sitäpaitsi hän joutui maksamaan kaikki käsittelymaksut, useamman satasen.
Hyvin. Paskasta eroon pääseminen helpottaa ensikivun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä ripustautua puolisoon taloudellisesti ja on pidettävä myös omaa elämää, harrastuksia, ystäviä. Toki silti täysin puskista tuleva ero on shokki ja toipuminen vie aikaa. Mäntti, itsekeskeinen ja epäempaattinen kakara tuo ap:n ex.
Itse totesin, että varminta on elää yksin.
Koskaan en enää järjestäisi asumista ja elämää toisen varaan, siis että olisi yhteinen koti ja kaikkea, jossa sitten menetät koko elämäsi jos toinen toteaa löytäneensä nyt kivemman kumppanin.
Jos jollain ihmeellä aloittaisin parisuhteen, niin missään nimessä en muuttaisi yhteen, ja ylipäätään elämät pidettäisiin erillään. Jos toisen pitäisi töiden takia muuttaa toiselle paikkakunnalle kauas, niin suhde päättyisi siihen. En todellakaan muuttaisi mukana, enkä luota etäsuhteisiin.
Minulla on mennyt 20v enkä usko,, että toivun koskaan. Olen elänyt, kasvattanut lapset, kouluttautunut uudelleen, tehnyt työtä, hoitanut vanhempani hautaan, matkustellut, juhlinut, harrastanut.
Mutta niinkuin tuossa aiemmin joku kirjoitti, koskaan en luota enää. Ne harvat ystävät, jotka olivat tukena eron aikaan ovat ainoat, joihin luotan, mutta enhän minä heidän kanssaan parisuhdetta elä.
Ja se ex, hän ei aiheuta mitään tunteita kun lastenlasten syntymäpäivillä tapaa, lähinnä ihmetystä miten olen tuon kanssa elänyt puolet aikuisiästäni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mennyt 20v enkä usko,, että toivun koskaan. Olen elänyt, kasvattanut lapset, kouluttautunut uudelleen, tehnyt työtä, hoitanut vanhempani hautaan, matkustellut, juhlinut, harrastanut.
Mutta niinkuin tuossa aiemmin joku kirjoitti, koskaan en luota enää. Ne harvat ystävät, jotka olivat tukena eron aikaan ovat ainoat, joihin luotan, mutta enhän minä heidän kanssaan parisuhdetta elä.
Ja se ex, hän ei aiheuta mitään tunteita kun lastenlasten syntymäpäivillä tapaa, lähinnä ihmetystä miten olen tuon kanssa elänyt puolet aikuisiästäni.
Otan osaa
Olen pahoillani. Juuri kokenut samantapaista. Päivä kerrallaan selvittävä.