Lue keskustelun säännöt.
Kuinka jotkut uskaltavat tehdä vain yhden lapsen?
20.05.2026 |
Entä jos siitä tulee joku väkivaltainen ääliö, murhaaja, täysi tyhjäpää, joka fanittaa parikymppisenäkin vain jotain söpöjuttuja, eikä edes yritä tehdä elämälleen mitään, jotakin sellaista, että kokisi vanhempana tuottaneensa pelkän virheen. Äh, en osaa selittää, mutta saako joku tästä irti jotakin. Itselläni ei siis vielä ole yhtään lasta.
Kommentit (11)
Sinun vanhempasi varmasti katuvat sitä päivää kun sinä sait alkusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka jotkut uskaltavat tehdä edes yhdenkin lapsen?
Minua ihmetyttää kuinka kukaan uskaltaa tehdä sitä ensimmäistäkään. Entä jos häntä ei olekaan varaa ruokkia ja kasvattaa. Toimeentulo on nykyään melko tiukilla kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Sinun vanhempasi varmasti katuvat sitä päivää kun sinä sait alkusi.
Miksi katuisi, miksi näin rage kommentti ? En ole ap, sivusta vaan ihmettelen.
Tai jos se yksi lapsi kuolee, ei jää yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein kaksi lasta, en halunnut jättää kaikkea yhden varaan. Lapsi voi kuolla, muuttaa isona kauas, jättää lapsenlapset tekemättä. Toki toinenkin voi, mutta todennäköisyys on pienempi.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka jotkut uskaltavat tehdä edes yhdenkin lapsen?
Elämässä ei kannata pelätä kaikkea. Yleensä sitä katuu mitä jättää tekemättä, eikä niinkään sitä mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka jotkut uskaltavat tehdä edes yhdenkin lapsen?
Elämässä ei kannata pelätä kaikkea. Yleensä sitä katuu mitä jättää tekemättä, eikä niinkään sitä mitä tekee.
Onneksi kondomi oli olemassa jo aikoinaan. Kiitos! \o/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoana lapsena sanoisin, että tehkää useampi lapsi. Yksin on aika lailla vanhempien kaikkien odotusten ainoa mahdollinen täyttäjä ja kun vanhemmat vanhenee, niin on yksin vastuussa heidän asioistaan. Kukaan ei jaa yhteisiä lapsuusmuistoja.
Lapsuudenystävätkin itsellä muuttojen myötä etääntyneet, enemmän heidän toiveestaan, kun heillä on omat sisarukset ja sukua, niin se vähä aika mikä lapsilta ja kiireiseltä arjelta jää, menee heidän ja samalla paikkakunnalla asuvien ystävien kanssa. Ymmärrän tämän, mutta kyllä se aika ykisnöiseltä tuntuu.
Kadehdin isoja perheitä, vaikka ei jonkun sisaruksen kanssa edes niin synkkaisikaan, on silti monta ihmistä joiden kanssa yhteinen lapsuus ja yhteiset muistot.
Ai että se toinen lapsi muka jotenkin pyyhkisi pois sen väkivaltaisen murhaajaääliö-tyhjäpään?!
Miksi sinä olet noin tyhjäpää?