Kertokaa kokemuksia narsistin lapset? Millaista elämä narsistivanhemman kanssa on/oli?

Millaista elämä narsistivanhemman kanssa on/oli?



Oma äitini on luultavasti narsisti. Koko lapsuutemme oli jollain lailla outo. Äiti on todella hallitseva ja kaikki täytyy tehdä, kuten hän sanoo. Itseni hän ajoi kodista ulos kahdeksantoista vuotiaana, kun olin jostakin asiasta erimieltä. Sen jälkeen en ole hänen kanssaan asunut, ja olenkin helpottunut siitä. Koko lapsuus ja nuoruus oli varpaillaan olemista. Kokoajan pelotti, milloin äiti räjähtää. Osa läpsista ovat niitä, joita hän on aina haukkunut ja mitätöinyt. Oikeasti kiusannut. Isääni kohtaan hän on kaikkein pahin. Kaikki asiat, minkä tiedämme olevan äidin heikkouksia, äiti kääntää isän heikkouksiksi. Mikään ei ole koskaan hänen syytään, vaan kaikki syy on jossakin muussa. Jos hän on unohtanut jonkun tavaran jonnekin, on sekin jonkun muun syy. Hän rakastaa rahaa ja valtaa ja kuvittelee kaikkien olevan hänelle kateellisia. Hänellä ei ole koskaan ollut ystäviä, koska "hän ei tarvitse ketään". Tässä on vain murto-osa niistä asioista, mitä ko. henkilöön liittyy.



Koko elämäni olen miettinyt, miksi haen ihmisiltä hyväksyntää ja tunnen huonoa oloa sekä käsittämätöntä riittämättömyyden tunnetta. Toisen lapsen syntymän jälkeen uuvuin ja siitä on pikkuhiljaa lähtenyt elämä nousuun, kun olen alkanut käsittämään, että ongelmat, mitä elämässä on ollut, juontavat kai juurensa lapsuudesta ja hallitsevasta äidistä. Yritän ajatella, että äiti on minulle yhden tekevä, mutta aina vähän väliä koen taas syyllistyyttä, että edes ajattelen jotain niin kamalaa äidistäni. Vaikkei hän narsisti olisikaan, niin ei hän kyllä aivan normaali äitikään ole.



Tekstistä tuli aika pitkä, mutta tässä oma tarinani (ehkä) narsistisen ihmisen otteesta. Toivottavasti joku jaksoi lukea ja kertoa vielä omankin tarinansa.:)