Mies ei muistanut syntymäpäivääni mitenkään.
Aamulla onnitteli ja ei mitään muuta. Itse tein hänelle kakun ja ostin useita lahjoja, joiden arvo oli satoja euroja. Illalla aanoin, että olen vähän vaisu, koska olin ajatellut, että jotenkin muistaisi, kun ei minulla ole sukulaisia. Mies vaan totesi, ettei tiennyt, mitä hankkisi. Kerroin, että olisi voinut myös kysyä mitä toivon. En udko, että nämä asiat muuttuu eli ehkä vaan lakkaan itsekin panostamasta.
Kommentit (16)
Mitäpä iloa liitosta, jossa kumpikaan ei panosta tai vain toinen panostaa? Eroa.
Kuulostaa tutulta. Parasta ostaa itse itselleen syntymäpäivä, joulu ja äitienpäivälahjat, muuten ei saa mitään. Itse poimin itselleni äitienpäiväkimpunkin metsästä, ei muistanut mies eikä lapset että on joku päivä. Juhlat on lapsia varten.
No niin itsekin tavallaan ajattelen, että juhlat on lapsia varten. Pitää itse vaan mennä tuohon samaan, että vaan iloisesti onnittelee. Nämä asiat on tosi tärkeä puhua parisuhteessa läpi, että ei tule pettymystä.
Lopettakaa tuo pas*a että juhlat lapsia varten mistä ihmeestä tuo tulee. Järkevä ja kunnollinen mies kyllä muistaa vaimoaan eihän sitä tarvitse selitellä typerästi että en keksi mitään, kun voi vaikka viedä syömään jne jne satoja vaihtoehtoja riittää. M 44v
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Parasta ostaa itse itselleen syntymäpäivä, joulu ja äitienpäivälahjat, muuten ei saa mitään. Itse poimin itselleni äitienpäiväkimpunkin metsästä, ei muistanut mies eikä lapset että on joku päivä. Juhlat on lapsia varten.
Surullista.
Aika mitäänsanomaton lapanen sinulla miehenä, jos ei edes kakkukahvien ja kukkien muodossa tajua juhlistaa syntymäpäiviäsi. M50
On kyllä paska mies.
”en ostanut/suunnitellut mitään kun en tiedä mitä haluat” = en viitsinyt nähdä vaivaa tai edes miettiä koko asiaa.
Kyllä nyt sen verran puolisostaan tietää, että tietää mistä toinen tykkää. Eikä tarvitse olla tavaraa. Toisen voi viedä ulos syömään, leffaan, lätkämatsiin tai lähikalliolle/laavulle kivalle piknikille.
Kamala mies ettei antanut edes munaa.
Tuommonen ukko kiertoon, kun ei edes kukkapuskaa ymmärtänyt tuoda!
Meillä mies on myös henkinen. hän ei ole materialisti.
Jos ei edes kukkakimppua tule mieheltä merkkipäivänä, niin mitä ihmeen iloa tuollaisesta ikävästä ihmisestä on?
Onnea! Ja voimia. Jos teillä on tuore suhde, niin se tuosta parane. Päinvastoin.
Mieheni aikoinaan kyllä muisti mua synttäreinä. Teki hyvät sapuskat ja antoi jonkun lahjan. Tai käytiin syömässä, leffassa... Jotain edes.
Sitten vuosien saatossa se vaan pikku hiljaa "unohti" mut. Tai ei se onnittele enää, eikä osta lahjoja, mutta kyllä se vielä sapuskat loihtii ja suursiivouksen. Eli on koko päivän mun tavoittamattomissa.
Hän ei itse välitä synttäreitään tai esim isänpäivää viettää. Silti teen jotain spessumpaa ruokaa, tasakympein on käyty reissussa. Ehkä jotain sukkia ja kalsareita tylsästi ostan lahjaksi ja hän on tyytyväinen.
Itse haluan olla parina päivänä vuodessa hänen huomionsa keskipiste, edes pienen huomion. Ennen sen sain, mutta nykyään tuo touhuaminen riipii. Voitaisko lähteä kävelylle tai kattoa joku leffa. Mee vaan kato vaan... mulla on nyt tää imurointi kesken!
32 vuotta yhdessä.
Miten niin ei muistanut? Hänhän onnitteli. Omakin avovaimo muisti aamulla onnitella, lounaaksi keitti hernekeittoa. Ei kahvia tai kakkua. Lahjaa en toki odottanut kun ei ole koskaan ostanut. Veljeni ja siskoni eivät edes muistaneet onnitella.
Meillä ukko on hoitanut aina velvollisuutensa säntillisesti eli lahja ns. luonnossa, pihi kun on. Hyvin riittää elämykseksi.
No, onnittelihan hän. Mutta aina voit ostaa itsellesi lahjaksi jotain ihanaa (kai tiedät mitä haluat?) ja mennä yksin kakkukahveille tai syömään tai matkoille, jos miehesi ei sen vertaa ymmärrä että ostaisi leivokset veisi sinut ulos. Hän on tollo. Lopeta sinäkin vastavuoroisesti hänen syntymäpäivänsä muistaminen.
En viitsi kysyä saitko edes hyvää seksiä.
Entä joulu? Vietetäänkö sitä teillä? Annatko ja saatko lahjoja?
Lapsia teillä ei ilmeisesti ole, mutta jos olisi, luultavasti heidän syntymäpäivänsä olisivat kokonaan sinun vastuullasi.