Onko joku oikeasti saanut apua ssri lääkkeistä

Tuntuu että ei.

Mielestäni keskusteluapua pitäisi olla saatavilla aina, pitäisi olla paikkoja joihin voi mennä tai soittaa.Pitäisi saada kohdata ihminen.

Ahdistuneilla on muuten todettu olevan jopa liikaa serotoniinia pääkopassa, no mitä tapahtuu kun sitä keinotekoisesti vielä lisätään.

Ei ne ketään auta. Tälle ajalle tullaan tulevaisuudessa naureskelemaan ja ssri/snri-lääkkeitä tullaan kauhistelemaan kuin lobotomiaa nykyään.

Auttaa. Voi joutua kokeilemaan useampaa lääkettä ja vaikutus alkaa vasta viikkojen kuluessa.

Mulla paniikkikohtaukset loppui heti kun aloitin citalopramin.

En. Mulle on kokeiltu 90-luvun lopulta asti lähes kaikki tarjolla olevat masennuslääkkeet. En varsinaisesti ole ollut koskaan masentunut, mutta sosiaalisten tilanteiden pelko sekä paniikkikohtaukset ovat olleet päivittäisiä.

Se, minkä huomasin, on seksuaalisen halun räjähtäminen masennuslääkkeiden alasajon jälkeen, 43-vuotiaana ja jatkuu edelleen, 48-vuotiaana. Se on ilmeisesti ollut lääkkeellä tukahdutettuna vuosikymmenet.

Mulla duloksetiini aiheutti hypomanian.  Kiva, kun itsellä alkoi elämä maistua ja värit palasivat maailmaan!  Ympäristö alkoi olla ihmeissään touhuistani mutta mulla oli vihdoin mielen pidikkeet tiessään!  Kun monen kiipelin jälkeen tajusin syypään törttöilyihini, jätin lääkkeen.  Virheitäni olen yrittänyt korjata mutta kaikkea ei vaan saa tekemättömäksi.  Vaikka nytkin ahdistaa, en sitä paskaa halua/ uskalla enää aloittaa.

Minun elämäni paroksetiini aikanaan pelasti. Ennen lääkehoidon aloitusta kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja hankalasta sosiaalisten tilanteiden pelosta.

Joo kyllä se auttaa ainakin minua. Ilman sitä ajaudun ahdistuskierteisiin jotka johtaa romahdukseen. Päässä pyörii pelot lopulta 24/7. Lääkkeen kanssa pelot kyllä välillä nousee, mutta pystyn jotenkin järkeilemään niiden kanssa ja ne pysyy aisoissa. Tai oikeastaan niin päin, että ssri antaa sellaisen pienen suojaavan illuusion mikä terveillä ihmisillä on, että ei täysin käsitä elämän mielivaltaisuutta, vaan pystyy ikään kuin kieltämään sen.

Luulen, että ssri-lääkkeet ovat täysin tehottomia. Olen kokeillut kolmea, kutakin monta kuukautta. 

Kokeilin useamman ssri-lääkkeen ahdistukseen ja lamaavaan masennukseen, kunnes lääkäri ehdotti Voxraa (ndri?). Aluksi ahdisti vain enemmän, mutta sitten alkoi helpottaa. Nyt saan aikaiseksi eikä juuri masenna. Voxrasta en myöskään ole saanut seksuaalihaittoja kuten essitalopraamista, seronilistä jne.

Minulla Sertralin auttoi alkuun useamman vuoden ajan, mutta vaikutus tuntuu hiipuneen. Tarvisi varmaan kokeilla jotain toista saman ryhmän lääkettä.

Minulla auttoi Venlafaksiini ja tiedän monia muitakin joillakin lääkitys on auttanut. Kaikilla se ei toimi, osa ei kestä alkuoireita ja osa ei jaksa etsiä sopivaa. Ja toki siinä rinnalla pitää tehdä muutakin. 

Olen (ehkä) saanut apua. Mutta Kela-terapia sekä nukkumiseen Ketipinor minimiannoksella todennäköisesti auttaneet enemmän. Joten SSRI-lääkkeen apua vaikea erottaa kokonaisuudessa.
Tosin se terapia loppunut ajat sitten, mutta SSRI + Ketipinor toimivat edelleen hyvin ja elämä sujuu oikein hyvin, joten luultavasti jatkan näin vanhuuteen asti, nyt 51v.
Haittavaikutuksia en ole SSRI:stä saanut.

Se on tosi yksilöllistä miten lääkkeet auttaa. Mulla ei SSRI:t auttaneet masennukseen ja ahdistukseen. Tilanne vain paheni kun ei se mitään auta, että demppaa ne tunteet, jotka sen tilan aiheuttaa eikä käsittele asioita siellä taustalla. Masennukseni helpotti kun lopetin lääkkeet ja kävin läpi terapian. Toisia lääkkeet taas auttavat.

Hyvin toimii, eikä alun jälkeen ole ollut kummempia haittavaikutuksiakaan, ainoastaan ruokahalu on lisääntynyt vähän enemmän kuin tarttis. Toisaalta ahdistuneena se on ollut poikkeuksellisen huono, että ei sekään pelkästään pahasta ole.

Vierailija kirjoitti:

Se on tosi yksilöllistä miten lääkkeet auttaa. Mulla ei SSRI:t auttaneet masennukseen ja ahdistukseen. Tilanne vain paheni kun ei se mitään auta, että demppaa ne tunteet, jotka sen tilan aiheuttaa eikä käsittele asioita siellä taustalla. Masennukseni helpotti kun lopetin lääkkeet ja kävin läpi terapian. Toisia lääkkeet taas auttavat.

Tässäpä se, riippuu masennuksen aiheuttajasta. Jos ongelma on aivokemia, niin lääkitys korjaa sen. Jos ongelma on väärät ajatusmallit, traumat tai resilienssin puute niin sitten terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin useamman ssri-lääkkeen ahdistukseen ja lamaavaan masennukseen, kunnes lääkäri ehdotti Voxraa (ndri?). Aluksi ahdisti vain enemmän, mutta sitten alkoi helpottaa. Nyt saan aikaiseksi eikä juuri masenna. Voxrasta en myöskään ole saanut seksuaalihaittoja kuten essitalopraamista, seronilistä jne.

Mulla myös ahdistuneisuus, paniikki ja masennus mm. ADD epäily oli, mutta olin kuulema lapsena liian tunnollinen ja fiksu 🤦

Voxrassa meni monta kuukautta, se ei kai lisää paniikki ja ahdistus alttiutta mutta en halua siitä luopua. En sähellä niin paljoa, en hermostu omaan toheltamiseen, asunto siistimpi ja muistan kun ekaa kertaa kuin kirjaa, niin että muistan mitä siinä luki, ei tarvinnut kahlata viittä sivua taaksepäin et missäs mennään.

Aiemmin duloksetiini ja seronil. Duloksetiini teki alapään turraksi, en saanut painoa lähtemään ja törkeän kivulias ummetus ja jatkuva hikoilu. Paniikkipireisiin toimi. Sit vuosia Seronilia, johon myös tyytyväinen jonka lopetin kun aloitin Voxran, ilmeisesti yhteisvaikutuksissa sain jotain sätkyjä ja seronilin kanssa moni lääke vetää serotoniiniayndrooman oireita. Aina piti itse tarkistaa yhteisvaikutukset. Jouduin joskus ottamaan yskänlääkettä viikon verran ja olin koko ajan miedoissa halluissa on. Tästä varoitettiin pakkausselosteessa sekä netissä mutta eipä lekurit tai hoitajat mitään osanneet sanoa. Tuntuu vähän että libido on myös jäänyt paljon alemmalle tasolle. 

Silti kehoitan kokeilemaan, montaa nää myös auttaa.

Itsellä myös endometrioosi ja sen kanssa ei saanut kipulääkkeitä, koska seronilila pitkä puoleentumisaika ja Panacod/Tramal ei sen kanssa toimi.

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä se auttaa ainakin minua. Ilman sitä ajaudun ahdistuskierteisiin jotka johtaa romahdukseen. Päässä pyörii pelot lopulta 24/7. Lääkkeen kanssa pelot kyllä välillä nousee, mutta pystyn jotenkin järkeilemään niiden kanssa ja ne pysyy aisoissa. Tai oikeastaan niin päin, että ssri antaa sellaisen pienen suojaavan illuusion mikä terveillä ihmisillä on, että ei täysin käsitä elämän mielivaltaisuutta, vaan pystyy ikään kuin kieltämään sen.

Olen syönyt ssri-lääkkeitä yli 20 vuotta ja ne pitävät minut elossa. Minulla sama ongelma eli olin ahdistunut jatkuvasti ja ajatukset kiersivät kehää ilman taukoa. Tunne oli myös fyysinen ja se tuntui rintakehässä ja välillä oli vaikea hengittää. Lääkket rauhoittavat kehoni ja voin olla kuin normaali ihminen. Yksi ongelma jatkuu lääkkeestä riippumatta eli väsymys. Olen oikeastaan aina vähintään vähän väsynyt. Mietin aina mihin omat voimavarat riittävät. Kunpa joskus voisin tuntea oloni pirteäksi.