En tykkää parhaan ystäväni lapsesta

Sisko on erittäin rakas ja läheinen ja siskon nuorempi lapsi on ihana mutta tämä heidän esikoispoikansa ei herätä minussa ollenkaan lämpimiä tunteita. Miehenikään ei pidä tästä pojasta ja kaiken lisäksi poika on meidän kummipoikamme. Miten joku lapsi voikin olla niin ärsyttävä?!

että mikä siinä lapsessa onkaan niin ärsyttävää...että olisko vika peilissä eikä siinä lapsessa.

Ap voisi mennä itseensä ja miettiä että mikä siinä lapsessa onkaan niin ärsyttävää...että olisko vika peilissä eikä siinä lapsessa.

Tässä tapauksessa vika voi oikeasti olla myös siinä lapsessa.

olla inhottava. Vika löytyy kyllä lähes poikkeuksetta siitä aikuisesta joka tuntee tuolla tavalla. Ehkä syynä lapsen tietty luonteenpiirre esim iloisuus, vilkkaus tai jopa se että poika on jossain parempi kuin inhoajan oma lapsi. Aikuiset ovat tunteineen joskus todella raadollisia...

Kyse kuitenkin ihan pienestä lapsesta...ap voisit todella mennä itseesi ja katsoa peiliin. mieti miten itse voisit muuttua.

olla inhottava. Vika löytyy kyllä lähes poikkeuksetta siitä aikuisesta joka tuntee tuolla tavalla. Ehkä syynä lapsen tietty luonteenpiirre esim iloisuus, vilkkaus tai jopa se että poika on jossain parempi kuin inhoajan oma lapsi. Aikuiset ovat tunteineen joskus todella raadollisia...

Ei mitään rajoja, lyö, potkii, raapii, puree. Luulee olevansa maailman napa. Käyttäytyy kuin porsas ruokapöydäsä. Ei kiitä lahjoista, haluaa kaiken ja kiljuu jos ei saa.

No toisaalta isänäs on vielä kamalampi...

Oikeasti 5v osaa jo olla halutessaan todella ilkeä jopa julma.

ei voi sietää esikoistamme eikä myöskään kykene pitämään sitä piilossa (tai itse asiassa tuntuu ettei haluakaan pitää sitä piilossa, hän kohtelee sen verran vihamielisesti lastamme). Emme ole juurikaan tekemisissä enää.



Itsekin olen huomannut, että joidenkin lasten käytös ärsyttää enemmän kuin toisten, mutta koen aikuisuuden edellyttävän sen, että asetun itse ärtymyksen yläpuolelle ja kohtelen jokaista lasta niin kuin toivoin itse lapsena tulevani kohdelluksi ja ymmärretyksi.

joten tuskin on kyse mistään aggressiivisesta lapsesta...valitettava tosiasia ap että sulla itselläs on asennevamma.

Kyse kuitenkin ihan pienestä lapsesta...ap voisit todella mennä itseesi ja katsoa peiliin. mieti miten itse voisit muuttua.

No en kyllä missään vaiheessa ole sanonut että vihaan tai inhoan häntä. En vain pysty pitämään hänestä. Miksi tähän pitäisi olla joku syyllinen? Ei kaikki ihmiset voi pitää toisistaan. Minusta se poika on ilkeä ja tahallaan hankala, vaikeuttaa arkea jne. Heidän toinen poikansa on minusta ihana. On lapsillakin erilaisia luonteita. Pidätkö itse aivan jokaisesta ihmisestä maailmassa, poikkeuksetta?

Kyllä aikuisen pitää osata olla aikuinen eikä asettua lapsen tasolle. Tosin moni aikuinen on jäänyt sille lapsen tasolle se on huomattu. Minunkin siskoni on aina karsastanut poikaani mutta tyttöjäni hellii ja lellii. Olen myös ottanut etäisyyttä koska näin miten suoranaisesti loukkasi mun lastani joka oli silloin sen 5v, muutenkin ujo poika :( en vaan tajua miten aikuinen voi olla tahallisesti lasta kohtaan niin julma.

Ja mikähän vika siinä lapsessa voisi olla että ansaitsee moisen inhoamisen? Kyse kuitenkin ihan pienestä lapsesta...ap voisit todella mennä itseesi ja katsoa peiliin. mieti miten itse voisit muuttua.

Ei kaikki lapset ole sellaisia kultamussuja kuin omasi.

mutta kyllä sun silti pitäis miettiä että miksi et hänestä voi pitää. Mieti tarkkaan onko syy sinussa sillä lapsessa se tuskin on! Pysy etäällä ellet osaa olla näyttämättä näitä tunteitasi. Varsinkin äidit ovat hyvin herkkiä huomaamaan tällaisen enkä minä ainakaan haluaisi kaveerata sellaisen kanssa joka ei kykenisi kohtelemaan lastani kuten ihminen ansaitsee.

todellakin kohtelen tuota lasta ihan samalla tavalla kuin heidän toista poikaansakin, joka on luonteeltaan hyvin erilainen, ei kiusaa tai töni, ei hankaloita jokaista arjen hetkeä niin kuin veljensä. Vaikkei poika ole minun lempi-ihmisiäni, suhtaudun häneen ihan samalla suojelevalla asenteella kuin keneen hyvänsä muuhunkin lapseen. Täällä moni on syöksynyt johonkin jphtopäätöksiin että vihaan ja inhoan tätä poikaa ja että sunnilleen kiusaan häntä. En ylmmärrä mistä tuollainen katkeruus kumpuaa. Eihän kukaan voi pitää kaikista maailman ihmisistä. Minusta poika on ilkeä ja vaikea enkä siksi osaa häntä rakastaa samalla tavalla kuin kilttiä veljeään ja vanhempiaan. Olen vain ihminen.



AP

eikä niin helppo niin hänestä voi olla pitämättä ja ja korostaa miten velipoika onkin niin ihana? YÖK ap hanki uusia lapsettomia kavereita!Ja opettele ottamaan ihmiset omina itsenään tekis sullekin ihan hyvää!

Varmasti on vikaa myös minussa ja miehessäni mutta sitä on turha kenenkään sanomaa etteikö pienikin lapsi osaisi olla ärsyttävä. Olen aina ajatellut lapsia ihmisinä. En minä kaikista aikuisistakaan pidä, miksi pitäisin kaikista lapsistakaan vain sen takia että ne ovat lapsia.



Siskon esikoisen ärsyttävin piirre on silkka ilkeys. Aina kiusaamassa ja tölvimässä muita ja pahinta on se, että naamasta näkee kuinka lapsi siitä oikein nauttii kun pääsee tönimään pienempiään. En pidä ilkeydestä ihmisessä, oli se piirre olemassa sitten aikuisessa tai lapsessa.



Lapsi on muutenkin yksi jääräpäisempiä lapsia mitä tiedän. Temperamenttia riittää ja raivo kiihtyy nollasta sataan hetkessä. Ilkeys, itsepäisyys ja jatkuvat raivokohtaukset tekevät kyllä lapsesta melko rasittavan.



Sen verran aikuisia olemme mieheni kanssa, että emme mitenkään osoita sitä että lapsi lähinnä ärsyttää meitä. En usko, että siskoni sitä on huomannut enkä usko, että lapsikaan sitä on huomannut.

joiden lapsilla on jokin kehityshäiriö!

mutta kyllä sun silti pitäis miettiä että miksi et hänestä voi pitää. Mieti tarkkaan onko syy sinussa sillä lapsessa se tuskin on! Pysy etäällä ellet osaa olla näyttämättä näitä tunteitasi. Varsinkin äidit ovat hyvin herkkiä huomaamaan tällaisen enkä minä ainakaan haluaisi kaveerata sellaisen kanssa joka ei kykenisi kohtelemaan lastani kuten ihminen ansaitsee.

Hei etkö osaa lukea?? Justhan tuolla ap kertoi että poika on ilkeä ja vaikea. En minäkään tykkää ilkeistä ja vaikeista lapsista. Mä kyllä tajuan ihan hyvin mistä ap puhuu, onhan se nyt ihan helvettiä jos parhaan kaverin lapsi on kakara. Ja miksi luulet että ap olis jotenkin inhottava sille kakaralle? Lue nyt ensin vastaukset ennen kuin alat ampua.

Luulen että hänkään ei pidä lapsestani ja se loukkaa tosi paljon. Heillä on hiljainen pelokas lapsi, meillä vilkas ja rohkea. Selvästi meidän lapsi on aina se pahantekijä kaikessa. Lasta kasvatetaan, väkivaltaa tms. ei suvaita jne. mutta lapsi on vilkas ja näkyy ja kuuluu eikä siitä selvästi pidetä. Ystävän vierailun jälkeen on aina paha olla, niin nytkin.

mulla on poika 7v joka ollut ihan pienenä arka ja ujo. Siskolle tämä ei sopinut koska itse on luonteeltaan rohkea ja joskus jopa moukkamaisen suorasukainen. Siskoa kai vaan ärsytti mun poikani ujous mitään muuta syytä en ole keksinyt. Aina kun tuli meille otti mun toisia lapsia syliin ja jutteli heille mutta mun pojalleni ai sanonut sanaakaan vaikka poika yritti itse ottaa kontaktia. Toi tuliaisia toisille mutta ei pojalle jne.Lukuisia kertoja siskon kyläillessä löysin 5v pojan huoneestaan itkemästä.



Yritin asiasta puhua monta kertaa tuloksetta. Kerran sitten taas tuli meille ja toi tuliaisia matkaltaan paitsi pojalle. Mulla paloi käämit ja ilmoitin että lapsi mulle paljon tärkeämpi joten jos ei kykene lopettamaan suoranaista ilkeilyä ei tarvi tulla...ei ole sisko juuri enää käynyt mutta mun lapseni on nyt rohkea reipas 7v joka pärjää elämässä :)

Aluksi hän ei osoittanut sitä mitenkään, mutta nyt on tullut lukuisia seikkoja, joista olen huomannut, että poika ärsyttää häntä.



Poikani on kovaääninen ja innokas puhuja. Hän kertoo mielellään päivän kulusta ja keksii juttelunaihetta. Miehen sisko ei kestä kuunnella yhtään. Hän tiuskii lapselle, että pitäisi puhua hiljempaa, keskeyttää pojan jutut ja käskee olla hiljaa ja käyttää auktoriteettiaan poikaan koko ajan. Minua se ärsyttää. Jos pojan puhetulva ärsyttää, pyydetään lasta kauniisti olemaan hiljaa tai antamaan puheenvuoro muillekin. Jos ääni on liian kova, sama juttu. Omia lapsiaan ei komenna yhtään, vaikka nämä valittavat, itkevät ja kitisevät vierailut läpeensä.



Mekin olemme alkaneet ottaa etäisyyttä. Lasta saa ja pitää ojentaa, mutta jatkuva tiuskiminen, lapsen tahallinen huomiotta jättäminen ja suoranainen epäreiluus (kuuntelee vain muiden puheita, ei lainkaan lapseni) tekevät kyllä mahdottomaksi sen, että kovin usein viitsii lastaan altistaa tuolle.