En tykkää parhaan ystäväni lapsesta

Varmasti on vikaa myös minussa ja miehessäni mutta sitä on turha kenenkään sanomaa etteikö pienikin lapsi osaisi olla ärsyttävä. Olen aina ajatellut lapsia ihmisinä. En minä kaikista aikuisistakaan pidä, miksi pitäisin kaikista lapsistakaan vain sen takia että ne ovat lapsia.

Siskon esikoisen ärsyttävin piirre on silkka ilkeys. Aina kiusaamassa ja tölvimässä muita ja pahinta on se, että naamasta näkee kuinka lapsi siitä oikein nauttii kun pääsee tönimään pienempiään. En pidä ilkeydestä ihmisessä, oli se piirre olemassa sitten aikuisessa tai lapsessa.

Lapsi on muutenkin yksi jääräpäisempiä lapsia mitä tiedän. Temperamenttia riittää ja raivo kiihtyy nollasta sataan hetkessä. Ilkeys, itsepäisyys ja jatkuvat raivokohtaukset tekevät kyllä lapsesta melko rasittavan.

Sen verran aikuisia olemme mieheni kanssa, että emme mitenkään osoita sitä että lapsi lähinnä ärsyttää meitä. En usko, että siskoni sitä on huomannut enkä usko, että lapsikaan sitä on huomannut.

Kuvailit juuri ystäväni toisen pojan. Hän myös hannaa vastaan kaikessa, lyö veljeään ja muita lapsia jatkuvasti, repii lelut toisten käsistä, rikkoo hiekkakakut ja nauraa päälle. Minua itseäni on kiusattu koulussa, ehkä olen siksi jotenkin yliherkkä, mutta näin vain on, etten pysty pitämään ilkeistä ihmisistä.

Täällä on nyt tehty minusta ihan hirviö kun en rakasta ihmistä joka tahallaan vahingoittaa toisia ja tekee perheensä elämästä vaikeaa. Olen heillä todella usein ja he meillä, ja vanhemmat tosiaan yrittävät kasvattaa poikaa pois huonoista tavoistaan. Mutta hän on ollut tuollainen koko elämänsä, uskon todella että se on luonnekysymys. Hänestä tulee varmaan joskus menestynyt yritysjohtaja tai jotain.

AP

joiden lapsilla on jokin kehityshäiriö!

Kyllä tunnen lapsia joilla on kehityshäiriöitä, heistä kukaan ei ole tahallaan ilkeä tai nauti esim. toisten hakkaamiseesta. Väitätkö sinä, että kehitysvammaiset olisivat jotenkin tahallaan ilkeitä tai vaikeita??? Mene tohtorille hyvä ihminen.

AP

Olisiko mitään millä voisit tietoisesti YRITTÄÄ lämmittää myös tunteitasi lasta kohtaan?



Tuli vaan yhtäkkiä mieleen?



yhteinen retki kivaan leikkipuistoon? Pyydä poikaa näyttämään vaikka kuin kovin osaa juosta, tai vastaavaa. Jotain yhteistä positiivista tekemistä= pointti.



Voihan olla et kemiat ei silti kohtaa ihan täysin, mut ehkä kiintyisit tunnetasolla kummilapseesi näin paremmin?

Luulen että hänkään ei pidä lapsestani ja se loukkaa tosi paljon. Heillä on hiljainen pelokas lapsi, meillä vilkas ja rohkea. Selvästi meidän lapsi on aina se pahantekijä kaikessa. Lasta kasvatetaan, väkivaltaa tms. ei suvaita jne. mutta lapsi on vilkas ja näkyy ja kuuluu eikä siitä selvästi pidetä. Ystävän vierailun jälkeen on aina paha olla, niin nytkin.

Kuten sanottu, en ole todellakaan koskaan kohdellut poikaa eri tavalla kuin muita. En vihaa tai inhoa häntä.

Hän hakkaa muita lapsia, rikkoo toisten pelejä, repii ja tuhoaa ja nauraa päälle. Pidän vilkkaista lapsista, en pidä ilkeistä kiusaajista. Näillä on suurensuuri ero. Omista lapsistani toinen on vilkas ja äänekäs, toinen sisäänpäin kääntyneempi. Heistä kumpikaan ei lyö, hauku, kiusaa, pilkkaa muita lapsia eivätkä he tee meidän perhe-elämästämme tahallaan vaikeaa, vaikka joskus ovatkin hyvinkin haastavia.

Veljeni esikko on villi ja vilkas poika ja saan olla aina suojelemassa tyttöäni siltä pojalta, tyttöni on rauhallinen ja ei osaa vielä kävellä. Poika läpsii, tökkii, tönii, käy karjumassa päin naamaa syyttä, jne.. Kylässä käydessä poika ramuaa joka paikan ja kohtelee huonosti leluja ja jopa meidän aikuisten tavaroita (mm. tietsikka, tv..). Osaksi varmasti vanhempien vika vaikka kyllä kieltävät mutta poika kun ei tottele niin ei. En isommin pidä pojasta mutta olen yrittänyt olla näyttämättä sitä ja odotan vain että kasvaa ja viisastuu.

Olisiko mitään millä voisit tietoisesti YRITTÄÄ lämmittää myös tunteitasi lasta kohtaan?

Tuli vaan yhtäkkiä mieleen?

yhteinen retki kivaan leikkipuistoon? Pyydä poikaa näyttämään vaikka kuin kovin osaa juosta, tai vastaavaa. Jotain yhteistä positiivista tekemistä= pointti.

Voihan olla et kemiat ei silti kohtaa ihan täysin, mut ehkä kiintyisit tunnetasolla kummilapseesi näin paremmin?

Kyllä, sitä olen itsekin miettinyt, että haluaisin yrittää jollain tavalla lähentyä hänen kanssaan. Olemme paljon olleetkin yhdessä puistossa hänen äitinsä kanssa. Minua vain pelottaa ajatus siitä, että olen jossain pojan kanssa ja hän lyö muita lapsia tai rikkoo jonkun toisen lelut. Eihän siinä muuta tarvitsisi tehdä kuin puhutella ja hoitaa tilanne (niin kuin hänen äitinsäkin tekee), mutta ahdistaa ajatus siitä, että joudun yksin hänen kanssaan tappelemaan jossain.

Mutta juu, ajattelin että voitaisi tehdä myös kolmistaan jotain ystäväni ja poikansa kanssa. Leffareissu tai uimahalli tms.

mutta muuten on iloinen, reipas ja seurallinen.

Noita raivareita tulee tosi paljon.

Silti tämä lapsi on se josta kaikki tykkää ja paljon tykkäävätkin.

Siis hankalampi voi olla myös se pidetympi.

Esikoista ei kukaan inhoa, mutta jää silti kuopuksen varjoon.

Kuopus on 8v. ja esikoinen 10v.

Ei se kiltimpi ole aina se pidetympi.

Ei pidä päästää kotiinsa ketään, joka sortaa omaa lasta.

itse en pidä erään tuttavaperheemme vanhimmasta lapsesta. Lapsi ei ole ilkeä tai häirikkö, mutta hänen luonteensa (koko ajan äänessä, puuttuu joka asiaan, on kärkäs) vaan käy minun hermooni. Onneksi ei nähdä usein.



Myös naapurissa asuu samanlainen lapsi, koko ajan suuna päänä ja joka paikassa kommentoimassa suureen ääneen. Ärsyttää! Minua kyllä ärsyttää myös hänen äitinsä, joka on ihan samanlainen päänaukoja.