Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka onnettomia parisuhteissaan?
15.05.2026 |
Itse en halua erota lasten vuoksi. Ja tiedän, että mieheni haluaisi lasten olevan yhtä paljon hänen luonaan ja en halua olla pienistä lapsista erossa esim. viikkoa.
En kaipaa mitään romanttisia treffejä tai ns poikkeavia asioita. Kaipaisin vain normaaliin arkeen tunnetta, että saan toiselta tukea ja asioista voi keskustella. Mieheni on täysin kykenemätön keskustelemaan mistään. Keskustelut onnistuu työkavereiden ja kavereiden kanssa, mikäli ne koskee työtä ja samaa harrastusta. Mistään muusta kykyä keskusteluun ei ole. Vastaus on yleensä ”en osaa sanoa tuohon mitään”
On myöskin hyvin passiivinen, ei mitään unelmia ja tavoitteita elämälle. Ei koskaan innostu mistään vaan aina tuo esiin asioiden huonot puolet tai uhkat. Suoraan sanoen hänen seurassaan omakin elämän ilo karisee. Ollaan kolmekymppisiä ja itse koen, että koska tilanne on vakaa voisi vihdoin myös miettiä unelmia ja niiden toteutusta.
Tähän on turha sanoa, että tee omia asioita ja hanki oma elämä. Näin teen ja olen tehnytkin. Pidän myös unelmistani kiinni. Olen vain huomannut, että vuosien puhumattomuus ja miehen passiivisuus on muuttanut omia tunteita. Tietenkin pitkän suhteen jälkeen mieheni on tärkeä. En vain halua häneltä enää läheisyyttä tai varsinaisesti seksiä, ainostaan kun tekee mieli.
En tiedä miten voisin omalta osalta parantaa parisuhdetta? Miehen mielestä kaikki on hyvin. Ja niinhän se varmasti on, jos en haluaisi yllämainittuja asioita ja minulle kävisi, että olemme vain hiljaa ja teemme omia juttujamme. On vain vaikea tarttua enää toimeen, koska omat romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut laskeneet koskien miestäni.
Kommentit (15)
Hyvin tutulta kuulostaa. Mahtaako mies olla autisti? Jotenkin tuntuu että näitä kommunikointikyvyttömiä ja tunnettaidoiltaan lapsenomaisia miehiä joille puoliso on äidin korvike on ihan pilvin pimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on melkein täsmälleen kuin meillä paitsi että olemme vähän vanhempia. Mies on käsittääkseni pidetty työ- ja harrastusporukoissaan ja osaa keskustella niistä asioista, kunhan kyse on jostain täysin konkreettisesta. Minulle ei sitten puhukaan paljon mitään, kaikki yhtään korkealentoisempi menee jotenkin yli hilseen tai ei ymmärrä, miksi kukaan edes miettisi sellaisia. Läheisyyttä ei juurikaan ole koska ei pidä seksistä (mitä ei kuitenkaan myönnä vaan vika on aina jossain sen hetkisessä tilanteessa). Ei kuitenkaan halua erota, koska ilmeisesti olen samalla tavalla kiva kuin äiti tai sisko tai lemmiki. Ja joo, on autisti, ei diagnosoitu mutta kaikki täsmää. Ja kun joku kuitenkin sanoo että lusikat jakoon niin totean jo että en tässä markkinatilanteessa laita omakotitaloa myyntiin. Sivusuhteen ehkä kyllä aloitan.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies muuttunut erilaiseksi kuin aiemmin? Vai mies ennallaan ja sinun kokemus muuttunut?
Jos teillä on aiemmin ollut hyvä yhdessä, eikö sitä voisi yrittää palauttaa? Kokeile käyttäytyä itse kuten käyttäydyit hyvinä aikoina.
Meidän kohdalla se on niin, että minä olen muuttunut ja toivon parisuhteelta aloituksessa mainitsemiani asioita. Mies tavatessa kykeni johonkin keskusteluun, mutta todennäköisesti siksi ettei ne olleet niin henkeviä jne.
Jos palataan ”hyviin” aikoihin, lakaisen maton alle toiveeni ja silloin keskityin täysillä taapero- vauva arjen pyöritykseen kun mies teki paljon töitä. Nyt nuorin lapsikin jo leikki-ikäinen ja erilailla energiaa taas muihinkin asioihin. Mies toivoisi enemmän seksiä, mutta en vaan enää halua häntä. Koska koen vaan, että seksiä saadessaan mies taas hiljenee ja etääntyy (huomioi siis välillä ohi mennessä tai sanoo illalla että rakastaa.) mutta silti koen yksinäisyyttä ja huomaan voivani paremmin, kun mies ei ole kotona. Ap
Minä olen aika varma että tulen hakemaan eroa 5 vuoden sisään. Vielä ei pysty kun lapsi on pieni ja asuntoa myydessä tulisi takkiin kymmeniä tuhansia. Mies on tuollainen tyypillinen puupää joka ei puhu eikä pussaa. Ja sitten aikanaan kun ero tulee niin se epäilemättä tulee hänelle aivan täysin puskista, kuinkas muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on melkein täsmälleen kuin meillä paitsi että olemme vähän vanhempia. Mies on käsittääkseni pidetty työ- ja harrastusporukoissaan ja osaa keskustella niistä asioista, kunhan kyse on jostain täysin konkreettisesta. Minulle ei sitten puhukaan paljon mitään, kaikki yhtään korkealentoisempi menee jotenkin yli hilseen tai ei ymmärrä, miksi kukaan edes miettisi sellaisia. Läheisyyttä ei juurikaan ole koska ei pidä seksistä (mitä ei kuitenkaan myönnä vaan vika on aina jossain sen hetkisessä tilanteessa). Ei kuitenkaan halua erota, koska ilmeisesti olen samalla tavalla kiva kuin äiti tai sisko tai lemmiki. Ja joo, on autisti, ei diagnosoitu mutta kaikki täsmää. Ja kun joku kuitenkin sanoo että lusikat jakoon niin totean jo että en tässä markkinatilanteessa laita omakotitaloa myyntiin. Sivusuhteen ehkä kyllä aloitan.
Surullista, että teilläkin sama tilanne. Meillä mies kyllä haluaa seksiä ja tykkää sohvalla katsoa tv yhdessä. Minä en itse enää osaa antaa ja ottaa vastaan. Lisäksi koen, että mies on mukava ja hellittelee seksin toivossa. Sen jälkeen kaikki palaa entiselleen ja katsomme TV tai hän katselee netistä harrastus juttujaan. Monesti sanoo seksin jälkeen, että hei huomenna sitten jutellaan ja aina se jää. Ap
Tuossa joku jo mainitsikin, että jos ero ei ole mahdollinen niin ei taida jäädä muuta kuin sivusuhde vaihtoehdoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli juuri samaa. Vain minä yritin keskustella, vain minä yritin nähdä vaivaa parisuhteen eteen, osoitin rakkautta, yritin hoitaa liittoa. Toiselta ei tullut juurikaan mitään vastakaikua. Valitti kaikesta, kaikesta löysi negatiivista, halusi vain olla öllöttää kotona ja sitten valitti siitä, kun "elämä on vain tällaista". Väsyin ja juurikin tuo ilo elämään alkoi mennä minullakin. Olen perustyytyväinen ihminen, minusta meillä oli elämässä kaikki palaset muutoin kohdallaan, mutta parisuhde ei antanut minulle mitään.
Kuten varmaan voi aikamuodosta päätellä, erosimme ihan vastikään. Olen erittäin vapautunut. Mies ei olisi halunnut erota, olen kuulema "korvaamaton". No, niin varmaan olinkin, jos mies halusi elää helppoa elämää, missä hänen ei tarvinut yrittää.
Lapsetkin ottivat asian hyvin alkujärkytyksen jälkeen ja ovat hekin sanoittaneet sitä, miten uudessa kodissa on rennompaa ja helpompaa olla, kun ankeuttaja ei ole paikalla. Toki käyvät isällään ja rakastavat häntäkin, mutta kyllä lapset aistii ihan samallailla kodin tunnelman, kuin aikuisetkin.
Yksin ei voi yrittää olla suhteessa. Yksin ei voi keskustella. Yksin ei jaksa nähdä vaivaa.
Pohdin juuri eroa samassa tilanteessa. Olen yksin hoitanut kaikki lapsen ulkoilut ja tapahtumat. Mies viihtyy vain kotona, ei ole ystäviä eikä harrastuksia. Siedin tätä parisuhteen yksinäisyyttä, kun ajattelin että itse sitten voin vapaasti harrastaa miehen ollessa aina kotona lapsen kanssa.
Vuosi vuodelta mies on kuitenkin vaatinut kerta toisensa jälkeen lisää omaa aikaa, siis ensin lopetimme sarjojen katselun, sitten samassa huoneessa oleilun, nyt uusin käänne on, etten saisi makuuhuoneessa tuottaa ääniä (televisio tai musiikki) koska tämä häiritsee miestä. Emme siis tee enää yhtään mitään yhdessä, koskaan. Nyt myös se on kuulemma huonosti, että joudun ajoittain työskentelemään lapsen päivähoitoaikojen yli, eli työaikani on se 8h ja tästä mies ei pidä kun joutuu sanojensa mukaan "hoitamaan" lasta.
En enää keksi montakaan asiaa mitä tämä suhde tarjoaa, suurin tietysti ydinperhe lapselle. Toisaalta uskon, että minulla olisi lapsenkin kanssa enemmän energiaa kun arkeni olisi palauttavaa eikä tarvitsisi omassa kotona olla aina mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nro 9 tässä. Juuri tuota oli meilläkin, että lasten kans piti yrittää olla hiljaa koko ajan. Mieheltä tuli huokailua ja ärtynyttä tuhahtelua, jos hulluttelimme ja "riehuimme" lasten kanssa. Nyt omassa kodissa saamme leikkiä, kuunnella musiikkia ja elää rauhassa. Minullakin on hermot ja kärsivällisyys lasten kanssa parantuneet, kun miehen varominen ei vie voimia.
Tsemppiä ja rohkeutta lähteä! Ydinperhe ei ole autuaaksi tekevä, jos se on jotenkin ahdistava tai emotionaalisesti turvaton.
Vierailija kirjoitti:
Pohdin juuri eroa samassa tilanteessa. Olen yksin hoitanut kaikki lapsen ulkoilut ja tapahtumat. Mies viihtyy vain kotona, ei ole ystäviä eikä harrastuksia. Siedin tätä parisuhteen yksinäisyyttä, kun ajattelin että itse sitten voin vapaasti harrastaa miehen ollessa aina kotona lapsen kanssa.
Vuosi vuodelta mies on kuitenkin vaatinut kerta toisensa jälkeen lisää omaa aikaa, siis ensin lopetimme sarjojen katselun, sitten samassa huoneessa oleilun, nyt uusin käänne on, etten saisi makuuhuoneessa tuottaa ääniä (televisio tai musiikki) koska tämä häiritsee miestä. Emme siis tee enää yhtään mitään yhdessä, koskaan. Nyt myös se on kuulemma huonosti, että joudun ajoittain työskentelemään lapsen päivähoitoaikojen yli, eli työaikani on se 8h ja tästä mies ei pidä kun joutuu sanojensa mukaan "hoitamaan" lasta.
En enää keksi montakaan asiaa mitä tämä suhde tarjoaa, suurin tietysti ydinperhe lapselle. Toisaalta uskon, että minulla olisi lapsenkin kanssa enemmän energiaa kun arkeni olisi palauttavaa eikä tarvitsisi omassa kotona olla aina mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton.
Toihan nyt on jo ihan pimeetä että omassa kodissaan pitäisi olla suunnilleen piilossa komerossa. Ja onko se ydinperhekään käytännössä olemassa jos mies on sitä mieltä että oman lapsen hoitaminen on ikään kuin jotain lapsenvahtina olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohdin juuri eroa samassa tilanteessa. Olen yksin hoitanut kaikki lapsen ulkoilut ja tapahtumat. Mies viihtyy vain kotona, ei ole ystäviä eikä harrastuksia. Siedin tätä parisuhteen yksinäisyyttä, kun ajattelin että itse sitten voin vapaasti harrastaa miehen ollessa aina kotona lapsen kanssa.
Vuosi vuodelta mies on kuitenkin vaatinut kerta toisensa jälkeen lisää omaa aikaa, siis ensin lopetimme sarjojen katselun, sitten samassa huoneessa oleilun, nyt uusin käänne on, etten saisi makuuhuoneessa tuottaa ääniä (televisio tai musiikki) koska tämä häiritsee miestä. Emme siis tee enää yhtään mitään yhdessä, koskaan. Nyt myös se on kuulemma huonosti, että joudun ajoittain työskentelemään lapsen päivähoitoaikojen yli, eli työaikani on se 8h ja tästä mies ei pidä kun joutuu sanojensa mukaan "hoitamaan" lasta.
En enää keksi montakaan asiaa mitä tämä suhde tarjoaa, suurin tietysti ydinperhe lapselle. Toisaalta uskon, että minulla olisi lapsenkin kanssa enemmän energiaa kun arkeni olisi palauttavaa eikä tarvitsisi omassa kotona olla aina mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton.
Toihan nyt on jo ihan pimeetä että omassa kodissaan pitäisi olla suunnilleen piilossa komerossa. Ja onko se ydinperhekään käytännössä olemassa jos mies on sitä mieltä että oman lapsen hoitaminen on ikään kuin jotain lapsenvahtina olemista.
No sitä juuri mietin, kun tuo miehen kotona oleskelu on ollut se ainoa oljenkorsi millä tätä on jaksanut, ja nyt sekin on lähtemässä pois, kun lasta ei sitten kuitenkaan voi "hoitaa".
Samaistun myös tuohon, että mies tarvitsee minua eniten äitinä, siis hän tuo jokaisen arjen ongelmansa minulle ja odottaa minun ratkaisevan ne, itse ratkon kaikki ongelmani itse. Hän myös kiukuttelee kuin lapsi ja velmuilee kotitöiden kanssa kuin lapsi, tekee nimellisesti hänen vastuullaan olevan asian mutta huonosti, ja kotona 6h loikoiltuaan (kun minä olen ollut lapsen kanssa tapahtumassa) hän valittaa kun meillä on sotkuista. Ei siis siivoa itse vaan valittaa "äidille" että minun pitää se asia hänelle hoitaa.
Tämä kuormittaa minua todella paljon, kun itse voin joustaa siisteydestä aktiivisen elämäntavan hyväksi. Meillä ei siis ole likaista, mutta siivoamme lapsen kanssa lelut ja pelit vain iltaisin, kun mies haluaisi että ne siivotaan joka välissä. Hän ei itse juuri leiki eikä pelaa lapsen kanssa, yllätys...
Miten haluatte seksiä tuollaisen otuksen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä miehiä vaivaa? Miksi miesten käytökseen ei puututa lainsäädännön tasolla, on miehenkin vastuulla huolehtia kodista ja perheestä.
Onko mies muuttunut erilaiseksi kuin aiemmin? Vai mies ennallaan ja sinun kokemus muuttunut?
Jos teillä on aiemmin ollut hyvä yhdessä, eikö sitä voisi yrittää palauttaa? Kokeile käyttäytyä itse kuten käyttäydyit hyvinä aikoina.