Argh! Siskolle ei kelpaa mikään!

oman elämäsi asioissa? Niin kauan kun et tee mitään pahaa (kuten vaikka väkivalta) johon siskosi pitääkin puuttua, ei sinun tarvitse hyväksyttää omia päätöksiä hänellä eikä kellään muullakaan aikuisella. Olet valinnut koulun oman viisautesi perusteella.



Tietenkään ei ole kivaa kielenkäyttöä häneltä, mutta jos ja kun et hänen asennettaan voi muuttaa, älä myöskään suostu kuuntelemaan asiatonta arvostlua. Sanot vain ystävällisen napakasti että meidän mieelstä näin on parasta ja siirryt sitten kuuntelemaan hänen kuulumisiaan.



Näin tänään tästä aiheesta mulle tuli mieleen





diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta'Vantaan seurakunn

että jotenkin kaipaisin siskoni hyväksyntää?

Meillä lapsi vasta vauvaikäinen, mutta siskoni mielestä teen kaikki väärin. Tätä on ollut jo ennen vauva-aikaa, mutta nyt se tuntuu korostuvan.



Ja niin, en hae "sisareni hyväksyntää", vaan ottaa päähän ne jatkuvat kommentit aina kun kerron jotain meidän juttuja. Jokainen hoitaa lapsensa tavallaan! Jotta sopu säilyisi, en sano vastaan, yritän vaan kestää.



Ymmärrän sinua hyvin, ap.

mutta silti tulee kommenttia. Ja juuri vielä tuollaista soopaa, kuinka nykyään muka päiväkodissa olisi jotain enkelimäisiä superhoitajia, joiden "huomassa" lapset saavat "hoivaa".



Koulusta hän kommentoi joka helvetin kerta kun meillä käy, koska kulkee sen lakkautettavan koulun ohi. Joka kerta huokailee, kuinka lapseni on "raastettu" kavereidensa luota... Vaikka olen viisi vuotta selittänyt, että ko. koulurakennus menee kiinni tämän vuoden jälkeen niin, ettei kuopukseni ikinä edes sinne ehtisi (on nyt eskarissa) ja että koska täältä meidän alueelta joka tapauksessa iso osa jo nyt käy muualla koulussa, ei täällä ole mitään kavereita edes! Jo ihan lähinaapureista käy lapsia 8 eri koulussa,

joten ei täällä ole mitään asetelmaa "kaikki lähikoulua käyvät" ja "muissa kaukaisissa kouluissa äidin sokean kunnianhimon takia raatavat".



Argh.



ap