Naisystävän kahvila
Naisystäväni perusti kahvilan vuonna 2019 ja on pitänyt sitä tähän päivään asti. Arvostan sitä mutta rehellisesti sanottuna se ei ole kultakaivos. Hän on siellä yleensä yksin 12 tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa ja nauttii lähinnä duunarin elintasosta. Ulkomaanmatkoista, omistusasunnosta ja uudesra autosta voi lähinnä haaveilla vaikka yritys onkin vakaalla pohjalla siinä mielessä että hän pyörittää sitä liiketoiminnalla eikä lainarahalla. Kuuluuko pienyrittäjällä olla tuollaista?
Kommentit (7)
Perustiko hän kahvilan siinä toivossa että rikastuu nopeasti? Pitäisikö kahvilanpito olla kultakaivos?
Vierailija kirjoitti:
Perustiko hän kahvilan siinä toivossa että rikastuu nopeasti? Pitäisikö kahvilanpito olla kultakaivos?
Ei mutta yllätyin vähän siitä mille tasolle elintaso on jäänyt. Kesä on usein vilkkaampaa aikaa ja hän säästää rahaa talveksi. Parempia aikoja on ollut. Nyt taustalla on myös yleinen taloudellinen tilanne eikä ihmiset enää halua tai voi maksaa kahvista ja pullasta.
Vierailija kirjoitti:
Perustiko hän kahvilan siinä toivossa että rikastuu nopeasti? Pitäisikö kahvilanpito olla kultakaivos?
Ap:lle näköjään pitäisi.
Toivottavasti hän nauttii kahvilan pyörittämisestä, jos se vie noin paljon hänen aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustiko hän kahvilan siinä toivossa että rikastuu nopeasti? Pitäisikö kahvilanpito olla kultakaivos?
Ap:lle näköjään pitäisi.
Sitten siinä on se että ei tiedetä jos hän pelaa kuollutta kättä. Jos kesä ei mene odotetusti ja talous ei lähde nousuun niin voi olla että hän joutuu lopettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti hän nauttii kahvilan pyörittämisestä, jos se vie noin paljon hänen aikaansa.
Kyllä nauttii.
Tervetuloa pienyrittäjän maailmaan.