Olenko mulkku? Äitienpäivä eronneilla..

Eikö sinulla ollut tuossa iässä oma elämä?

Minusta on kiva, kun muistavat vaikka viestillä. Ei äitienpäivä ole koskaan ollut minulle mikään erityinen päivä. Olen äiti omasta halustani eikä se tarkoita, että lapsilla on sen vuoksi velvollisuuksia. 

Itse tein kakut, kun yksi lapsista kysyi teenkö kakkua, jos tulen. Tein tietysti. 

Kerro lapselle, että sulle on tärkeöö, että hän jotenkin vuettäisi juhlaa kanssasi. Jos ette ole häntä ihan mulkuksi kasvattaneet, ottaa pyyntösi varmasti huomioon.

Olet.

No näin se on monilla muillakin eronneilla. Lahjat on niitä, mitä lapset pieninä tuo päiväkodista/koulusta. Jos haluaa opettaa lapsestaan sellaisen, että muistaminen tulee luonnostaan, lapsen on pitänyt nähdä sitä pienestä asti.

Mä olen just eronnut, enkä aio tehdä tästä ongelmaa. Sä voit ostaa keittiön pöydälle edellisenä päivänä kukkakimpun valmiiksi.. jne. Aamupalaksi joku luxus-versio sulle ja lapsellesi.

Rajansa kaikella, ei ole ex-puolison asia enää muistutella aikuista 18-vuotiasta. Suunnitelkaa yhdessä jotain kivaa. Tokihan exä saisi joustaa, että äitienpäivän voisi viettää äidillä ja isänpäivä isällä.

Kuullostaa että itse olet opettanut lapselle että sinä itse teet tarjoilut sun muut. Voi olla että vanhempana on sitten oma-aloitteinen.

Minä en ole ikinä äitienpäivästä pitänyt isompaa mölyä. Kun lapsi oli pieni niin koulussa teki lahjoja. Yläasteella se taisi loppua. Lapsi nyt jo 25v ja laittelee viestiä kunhan heräilee. Se riittää. Omaa äitiä en onnittele kun ei olla ollut vuosiin missään tekemisissä. 

Miksi et lähde vaikka äitienpäiväbrunssille sen lapsesi kanssa? Ylös sohvalta nyt ja sanot sille, että lähdetään tunnin päästä? Äitienpäivä muuttuu sen mukaa, kun lapset kasvaa/millainen lapsi on aikuisena. 

On Suomessakin paljon naisia, jotka kaipaa isoa.. joten kysyntää on!

Vierailija kirjoitti:

Rajansa kaikella, ei ole ex-puolison asia enää muistutella aikuista 18-vuotiasta. Suunnitelkaa yhdessä jotain kivaa. Tokihan exä saisi joustaa, että äitienpäivän voisi viettää äidillä ja isänpäivä isällä.

Ei vaan,kun ei aikanaan ole opettanut mitään huomioimaan niin ei 18 vuotiaanakaan osaa. Harmittaa, kun huomas, että olen vähän allapäin. No, ehkä nyt tajus, että on tärkeä päivä ja olen äitiyden lisäksi myös ihminen.

Olen sillä tavalla outo äiti, että puhun lapsilleni. Kerron heille, millaisia toiveita minulla on vaikka mökkiviikonlopun tai äitienpäivän suhteen, asioista keskustellaan ja kas, mökillä kunnostetaan yhdessä terassia ja äitienpäivänä en saa kakkua tai korttia tai lounasta vaan saan sen, mitä toivoin eli äitienpäivätoivotuksen.

Vastaavasti lapseni voivat kertoa minulle, haluavatko synttärilahjaksi rahaa vai tavaraa, suunnttelevatko reissua mummolaan (jolloin voin laittaa mukaan viemiset ex-anopille, olemme hyvissä väleissä) jne. ja me kaikki olemme vallan tyytyväisiä, kun ei tarvitse olettaa, toivoa, kuvitella, epäillä ja valittaa, kun kaikki meni huonosti.

Puhumalla ja kysymällä selviää uskomattoman moni asia!

Oletko ap itse kasvattanut lasta äitienpäivän viettoon japitänyt päivää juhlaivänä? Laita nyt vaikka viesti lapselle, jossa kerrot, että juhlitaan. Soittokierros ravintoloihin mihin mahtuisi kaksi syöjää. Ota puheeksi, että teet tästä perinteen, että juhlit rravaintolassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kerro lapselle, että sulle on tärkeöö, että hän jotenkin vuettäisi juhlaa kanssasi. Jos ette ole häntä ihan mulkuksi kasvattaneet, ottaa pyyntösi varmasti huomioon.

Kyllä vietetäänkin ja mielellään tekee juttuja mihin pyydän mutta olisi kiva edes yksi juhlapäivä, kun ei itse tarvitsisi kaikkea järjestää.

Mies ei ole lapsen isä ja aikuinen lapsi muistaa mua viestillä.

Mulla lapset teinejä ja vaihtelevasti muistavat. Tänä viikonloppuna heillä oli omia menoja ja päivä taisi unohtua. Ostin itse aamupalalle kukkia ja leivokset, mukava tunnelma oli ja sain onnittelut ja pitkät halaukset. Oli just hyvä näin.

Musta tylsää katkeroitua ja sääliä itseään. Toki voi toivoa että muistetaan  ja isälle kyllä häpeäksi jos on törppö eikä huomioi. Mutta ei sen takia kannata omaa päiväänsä pilata.

"Itse saan ja olen aina saanut järjestää jotain jos lapsi sattuu edes olemaan luonani äitienpäivänä (viikko/viikko)."

Vuoroviikkoasuminen, ilman edes joustoa, aikuisella ihmisellä? 

Ei meillä äitienpäiviä tai muitakaan ns. juhlapyhiä juuri noteerattu. Ehkä alakoulussa värkättiin joku kortti. Faija saattoi hakea tilatun täytekakun ja kukkia samalla reissulla alkossa käydessään lauantaina. Että aika tavallinen rauhallinen sunnuntai.

Elämä on valintoja.

Et oo sen exän äiti.