Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan miehen keskustelukykyä.
08.05.2026 |
Muutama viikko ehdittiin juttelemaan pääasiassa töistä ja oli todella intensiivistä. Ihan oikeasti tykkäsin miehen seurasta ja viihdyin hänen kanssaan. Hyvin älykäs ja mukava henkilö ja aivan oman osaamisalueensa ykkösiä firmassamme. Hän on naimisissa ja lapsen vanhempi eli ei tokikaan ollut tarkoitus alkaa mitään säätämään. Eilen sovimme, että laitamme alustavalle ystävyydelle stopin, koska myönsin, että hän on jonkin verran mielessäni myös vapaalla.
Nyt huomaan ajattelevani häntä taas ja kaipaan keskusteluitamme. Ihan oikeasti kaipaan sitä tajunnanvirtausta, mikä hänestä lähti. Tuo intensiivisyys oli yksi asia, joka luultavasti triggeröi itselläni mielenkiinnon. Intensiivisillä keskusteluilla jotenkin eristin itseni muusta maailmasta ja ihailin ja ihailen hänen älykkyyttään ja sosiaalisia taitojaan. Itse kun olen pökkelö diplomi-insinööri ja hän lahjakas konsultti.
Kai tämä joskus menee ohi, harmittaa vain kun harvoin kukaan saa minua kiinnostuneeksi. Toki ymmärrän, ettei naisen ja miehen intensiivistä suhdetta katsota kauhean hyvällä ja olen onnellinen hänen vaimonsa puolesta kun saa käydä antoisia keskusteluita miehen kanssa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin hän on kiinnostava siksi että häneen vaikuttaa nainen ja lapset. Mies itsessään on äärimmäisen harvoin kiinnostava. Mutta jos hänen elämässään on paljon terveitä vaikuttajia kuten naisia ja lapsia niin voi olla ihan ok.
Tänään hyvä esimerkki kahvilasta. Menin sohvaryhmään, missä oli jo nainen. Protokollan mukaisesti hain katsekontaktin ja kysyin saanko istuutua ryhmään. Nainen antoi luvan tietysti. Näin tehdään minullekin aina. Se on tapa.
Mies istui omassa pöydässään jo ennen kun tulin kahvilaan. Hän ryntäsi naisen paikalle kun tämä lähti. Ei kysynyt saako tulla tilaan, ei ottanut katsekontaktia. Useampi mies on toiminut näin. Mikähän pällivika heillä on, kun eivät normaalit käytöstavat suju? Ja miksei hän istunut ryhmään jo aiemmin, kun siinä oli vain tämä yksi nainen, vaan vasta sitten kun tämä lähti.
Välillä tuntuu, että miehet ovat jotenkin perustavanlaatuisesti rikki. Mistään ei tule heidän kanssaan mitään. Edes perus elämästä. Joskus työpaikalla kun olin ystävällinen TIETYSTI kaikille kollegoille, alkoi ihmeellinen vaimoista jauhaminen, ihan kuin tiedottaakseen että ovat varattuja. Mitään oikeaa asiasisältöä ei ollut.
Miksei voi käyttäytyä kuin ihminen, vaan pitää olla joko tatti tanassa tai absoluuttinen törttö ja törkimys.
Epäilen, että miehet eivät ole ihmisiä ollenkaan, vaan jotain monstereita ihmisiksi soluttautuneina.