Lue keskustelun säännöt.
Neuvoton uhmakkaan 2,5v:n kanssa, vinkkejä rangaistuksiin tms?
30.10.2011 |
Voiko noin pientä vielä rangaista huonosta käytöksestä? Jäähylle olen vienyt ja selittänyt miksi ja on päässyt pois pyytämällä anteeksi, nyt siitä on kuitenkin tullut leikki lapselle,jäähyltä ei halua lähteä pois ja kun otan pois niin narisee ja nauraa että haluaa jäähylle haluaa jäähylle ja menee itse istumaan jäähy jakkaralle. Huoneenseensa olen vienyt ja sanonut että menet nyt rauhoittumaan, ok,toimii rauhoittumiseen yleensä, lapsi alkaa leikkiä siellä omiaan. Ruokapöydässä pelleilee ruualla,viskoo lusikkaa ja ruokaa lattialle,, nykyisin teen niin että kerran kaksi kehoitan olla heittämättä "ei saa heittää" "nyt syödään" ja kertonut että joutuu pos pödästä jos heittelee,uhallakin sitten heittää. vaikka ruoka jäisi syömättä niin otan pois pöydästä,kiitti ja heippa. Läpsii meitä vanhempia ja yltyy vain joskus kun kieltää läpsimästä. Mitä näissä tilanteissa voisi tehdä? esim kun lapsi läpsii? kieltää vain vaikka jatkaisi ties kuinka kauan? "ei ei ei ja ottaa käsistä" riuhtoo irti ja jatkaa---väsynyt.
Kommentit (5)
Ei rangaistusten tie auta, sinun on oltava rauhallinen ja järkevä. Jos lusikka lentää, kun hän syö, ota lusikka omaan käteesi ja syötä. Älä "palkitse" tuskastumisella ja tulistumisella.
Läpsimisen tietysti kiellät, mutta jos se ei lopu, otat muksun syliin ja ohjaat ajatukset ja mielenkiinnon mukavampiin juttuihin "no niin, ollaanpa kiltisti nyt. Annetaan hyvä halia ja haetaan vaikka satukirja. Luetaan yhdessä"
Mieti millaista käytöstä vaadit, hermostutko turhista, korotatko ääntäsi.
Lapsi hakee turvallisia rajoja ja testaa rakastatko häntä sittenkin, jos voileivän liimaa ikkunaan. Sinun tehtäväsi on rakastaa, ihan joka tempun jälkeen. Mutta opettaa myös mikä ei sovi ja kertoa miksi. "Katoppa, nyt meni äidin kukka rikki, eihän olekaan enää nätti. Meidän pitää hoitaa kukkia niin niihin tulee hienoja lehtiä ja nättejä kukkia. Haetaanko kastelukannu?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika lailla välillä..lapsi on niin itsepäinen,kaikki pitäisi saada tehdä itse joten esim syöttäminen ei onnistu eikä myöskään läpsimisen jälkeen sylissä pito..testattu on, mutta tuo oli hyvä vinkki että siirtää huomion muualle torumisen jälkeen ja pysyy itse rauhallisena..joskus olen vain niiiiiin vihainen ja kyllästynyt JATKUVAAN natinaan ja kitinään ja raivoamiseen..Ap
kolmen muksun ollessa pieniä: pysy aikuisena, älä laskeudu lapsen tasolle riehumaan ja huutamaan.
Eli on vaan ihan pakko jaksaa olla aina rauhallinen, turvallinen, viisas. Olla menettämättä malttia. Asiat on kerrottava yhä uudelleen, lapsi on haettava pois pahanteosta, ääni on pidettävä kurissa. Jos karjut kaksivuotiaalta korvat lukkoon, olet pulassa jo 6-vuotiaan saati 12-vuotiaan kanssa.
Se raivostuttaa, ihan oikeasti joskus pitää käydä salaa puremassa tyynyä tai karjumassa peittomyttyyn, mutta et saa hajoilla lapsen silmille.
Ja ihan oikeasti nämä neuvot toimivat. Kun jaksat vetää tyyntä linjaa 4-vuotiaaksi asti, olet voittanut haasteen. Lapsi luottaa sinuun ja kunnioittaa vahvuuttasi. Tottelee normaalia puhetta ja käyttäytyy sievästi kotona ja kaupungilla.
Tiedän tämän, olen kasvattanut niin 5 lasta.
Itsellä saman ikäinen. Jos ei usko kieltoa, niin kannan viereiseen huoneeseen, sanon lyhyesti syyn ("äitiä ei saa lyödä"), ja poistun. Yritän olla huutamatta, mutta sanoa jämäkästi (ei siis mitenkään leperrellen). Toistaiseksi tämä on toiminut, mutta saa nähdä kuinka kauan...
Yritä vaan säilyttää oma malttisi ja ota asenne, taaperomme harjoittelee elämää ja tässä vaiheessa on menossa sen kokeileminen, mitä kaikkea saa tehdä ja mitä kaikkea voikaan tapahtua, kun viskon ruuat pitkin seiniä. Pysyykö äiti, onko siitä ihmisestä pitämään minusta huolta, saanko tehdä mitä haluan, missä tulee raja vastaan???
Eli jos voit, sano kerran lyhyesti mitä ei saa tehdä kiinnitä enemmän huomiota aian siihen, mitä pitää tehdä ja mikä meni hyvin ja oikein. Jos taapero ei osaa yksin toimia hyväksytyllä tavalla, tehkää yhdessä. Kun taaperoa harmittaa, ota hänet kylkisyliin ja tee ihan rauhassa omia hommiasi ja hyräilet vaan "eipä ruokia saanutkaan lattialle viskoaa da da daaa, nyt me astioita tiskataan da daa daa daaa.." älä anna taaperon luulla, että ruuan viskominen on mikään juttu elämässänne sillä tai millään hetkellä. Se on vaan pikkupikku sivujuoni tässä aikuisten suunnittelemassa kokonaisuudessa ruokalu. Toivottavasi sait yhtään ajatuksen päästä kiinni. Tsemppiä!!