Lapin epätoivo
Aina kun saa lukea uutisista Lappia koskevia päätöksiä niin iskee epätoivo. Kukaan ei kuuntele meidän toiveita tai kun yritetään kertoa miksi jokin päätös ei toimi, meitä ei joko uskota tai sitten ei vain välitetä.
Sanotaan ettei menneisiin saisi haikailla liikaa, mutta kyllä on Esko-Juhani Tennilää ikävä.
Kommentit (4)
Täälläkin Lapista. Joskus tuntuu, että Suomi loppuu kun Lappi alkaa.
Ikään kuin Lappi olisi reservaatti, josta halutaan hyödyt irti, mutta muuten ei kiinnosta. Turismi ja kaivosala saavat jyllätä miten mielivät, mutta muuten ei mitään väliä.
Saamelaisille tämä on vielä suurempi katastrofi kuin suomalaisille lappilaisille.
Ihan järkyttäväähän se on. Kävin syntymässä Rovaniemellä, josta muutettiin köyhään Kuusamoon (ei lappia). Sieltä töiden perässä Etelä-Suomeen. Minun sielunmaisema on kuitenkin pohjoisessa ja meillä on loma-asunto Saariselällä. Tunnemme paljon ihmisiä Inarista, vuosien varrella tulleet tutuiksi. Mikä palveluiden alasajo! Esimerkiksi hyvinvointialueet oli iso virhe. Synnytysmatkat pitkään olleet jopa 300-500 km, Rovaniemelle. Mutta kaikista muistakin palveluista on säästetty. Ikääntyneiden palvelut esimerkiksi alkaa olla kriisitilassa, näin olen kuullut. Kotiin tuotavia palveluita liian vähän. Jos sattuu saamaan hoivapaikan, sekin on osalla satojen kilometrien päässä, ja kun julkista liikennettä on vähennetty, vanhemmat sukulaiset ei pääse edes katsomaan. Ivalossa tuttavani kertoi kesällä, että äitinsä sisko sai hoivapaikan, mutta jos äitinsä lähtee katsomaan, joutuu yöpymään, kun samana päivänä ei bussi tule takaisin. Ja nimenomaan nyt olisi se tärkeä hetki, että sisarukset vielä voi pitää yhteyttä ja tavata, kun ei tiedä, milloin on viimeinen päivä. Ei sitä täältä etelästä käsin osaa edes kuvitella, että joku läheinen viedään satojen kilometrien päähän hoitoon, eikä sitä käytännössä pysty käymään katsomassakaan edes joka kuukausi. Ja nämä lapin digi-lääkärit ja muut. Jos ei lääkäri voi tavata potilaitaan, niin ne potilaat saa arvaushoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttäväähän se on. Kävin syntymässä Rovaniemellä, josta muutettiin köyhään Kuusamoon (ei lappia). Sieltä töiden perässä Etelä-Suomeen. Minun sielunmaisema on kuitenkin pohjoisessa ja meillä on loma-asunto Saariselällä. Tunnemme paljon ihmisiä Inarista, vuosien varrella tulleet tutuiksi. Mikä palveluiden alasajo! Esimerkiksi hyvinvointialueet oli iso virhe. Synnytysmatkat pitkään olleet jopa 300-500 km, Rovaniemelle. Mutta kaikista muistakin palveluista on säästetty. Ikääntyneiden palvelut esimerkiksi alkaa olla kriisitilassa, näin olen kuullut. Kotiin tuotavia palveluita liian vähän. Jos sattuu saamaan hoivapaikan, sekin on osalla satojen kilometrien päässä, ja kun julkista liikennettä on vähennetty, vanhemmat sukulaiset ei pääse edes katsomaan. Ivalossa tuttavani kertoi kesällä, että äitinsä sisko sai hoivapaikan, mutta jos äitinsä lähtee katsomaan, joutuu yöpymään, kun samana päivänä ei bussi tule takaisin. Ja nimenomaan nyt olisi se tärkeä hetki, että sisarukset vielä voi pitää yhteyttä ja tavata, kun ei tiedä, milloin on viimeinen päivä. Ei sitä täältä etelästä käsin osaa edes kuvitella, että joku läheinen viedään satojen kilometrien päähän hoitoon, eikä sitä käytännössä pysty käymään katsomassakaan edes joka kuukausi. Ja nämä lapin digi-lääkärit ja muut. Jos ei lääkäri voi tavata potilaitaan, niin ne potilaat saa arvaushoitoa.
Asiat on juuri näin. Palveluita viedään, joten niiden äärelle on monilla ERITTÄIN vaikea päästä, puhumattakaan hengen hädässä.
Ja Kekkosta. Siihen aikaan sentään saatiin teitä.