Lue keskustelun säännöt.
Miksi r aiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa kokeneille ei ole vertaistukiryhmiä?
26.04.2026 |
Varmaan yksi yleisimpiä hrnkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia suomessa, ja uhrit kokevat silti olevansa täysin yksin. Kaiken maailman tukia narsistien ja alkoholistien uhreille löytyy, mutta miksi ei yksinkertaisesti r aiskaus- ja seksuaaliväkivaltaryhmiä? Miksi aihetta hyssytellään ja käsitellään suljetuissa tiloissa vain kahden ihmisen kesken, kun se on niin yleistä?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertaistukiryhmät ovat saatanasta. Kukaan halua kuulla toisten kauhuista. Se vain synnyttää vertailua ja pahentaa omaa tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukiryhmät ovat saatanasta. Kukaan halua kuulla toisten kauhuista. Se vain synnyttää vertailua ja pahentaa omaa tuskaa.
Riippuu ryhmästä. On vertaistukiryhmiä, joissa kaikki ovat enempi vähempi niin hajalla, etteivät pysty varsinaisesti tukemaan ketään ja pääpaino on omien traumaattisten kokemusten kaatamisessa muiden niskaan. On ryhmiä, joissa ei ole tarkoituskaan jakaa vinkkejä, tukea ja ymmärrystä vaan kaikkien halutaan pysyvän tiukasti saman rapuämpärin pohjalla. On myös sellaisia vertaistukiryhmiä ja -yhteisöjä, joissa on tilaa sekä omien kokemusten käsittelylle että elämässä eteenpäin menemiselle ja muiden tukemiselle. Ongelma on siinä, ettei etukäteen voi oikein tietää, millainen ryhmä omalle kohdalle sattuu. Ryhmän dynamiikka ja ilmapiiri voivat myös vaihdella paljonkin, kun ajan myötä osa jäsenistä jättäytyy pois ja uusia tulee tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukiryhmät ovat saatanasta. Kukaan halua kuulla toisten kauhuista. Se vain synnyttää vertailua ja pahentaa omaa tuskaa.
Riippuu ryhmästä. On vertaistukiryhmiä, joissa kaikki ovat enempi vähempi niin hajalla, etteivät pysty varsinaisesti tukemaan ketään ja pääpaino on omien traumaattisten kokemusten kaatamisessa muiden niskaan. On ryhmiä, joissa ei ole tarkoituskaan jakaa vinkkejä, tukea ja ymmärrystä vaan kaikkien halutaan pysyvän tiukasti saman rapuämpärin pohjalla. On myös sellaisia vertaistukiryhmiä ja -yhteisöjä, joissa on tilaa sekä omien kokemusten käsittelylle että elämässä eteenpäin menemiselle ja muiden tukemiselle. Ongelma on siinä, ettei etukäteen voi oikein tietää, millainen ryhmä omalle kohdalle sattuu. Ryhmän dynamiikka ja ilmapiiri voivat myös vaihdella paljonkin, kun ajan myötä osa jäsenistä jättäytyy pois ja uusia tulee tilalle.
Oma lähipiirini ei suostunut edes kuuntelemaan mitä mies teki minulle vaan kutsuivat miehen luokseen hyläten minut. Kenelle kokemuksen voi jakaa ja kuka auttaa, jos oma lähipiiri on r aiskausmyönteistä?
Siksi että se oli niille k-päille ihan oikein...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voinut kuvitellakaan meneväni moiseen. Minut puska r aiskattiin väkivaltaisesti vuonna 2009. En olisi kestänyt kuunnella mitä muille on tehty, enkä olisi halunnut jakaa omaa kokemustani. Meni viisi vuotta että tunsin ensimmäistä kertaa aidon ilonpilkahduksen, ja tuon viiden vuoden aikana olin päättää elämäni monta kertaa. Mistään käymistäni terapioista tai lääkkeistä ei ollut apua, pysyin hengissä vain ja ainoastaan kissojeni avulla. Alkoholista tuli ystävä.
Ehkä nyt näin myöhemmin voisin harkita vertaistukiryhmää, mutta edelleen se tuntuu ajatuksenakin vaikealta. Ehkä en vaan ole ihmisenä sellainen, joka pystyy tukeutumaan toisiin ihmisiin.
On.