Tiedättekö nämä valittajatyypit?

Siis tämän ihmistyypin edustajat, jotka valittavat kaikesta, mutta eivät kuitenkaan suostu tekemään muutosta? Itketään esim. huonoa asuinpaikkaa, ammattia, työpaikkaa, puolisoa, ystäviä jnejne. Minulla on sukulainen, joka on vänissyt ainakin 80-luvulta asti, että inhoaa asua ahdistavalla paikkakunnallaan, inhoaa työtään ja puolisokin on kuulemma koko yhdessäoloajan ollut laiska. Erota ei kuulemma voi lasten ja lastenlasten takia. Ja aina on yksinäinen. Todellisuudessa ei lähde ihmisten ilmoille eikä harrasta mitään. Töissä kun vielä oli, niin ainoat kodin ulkopuoliset kontaktit olivat työpaikalla. Ja kuulemma työkaveritkin olivat perCstä.

Mistä tämä johtuu? Itse olen jo nuoresta asti tehnyt määrätietoisesti työtä sen eteen, että voisin elää oman näköistä elämää. Siihen kuuluivat muutto pois ahdistavasta uskonnollisesta pikkukaupungista, opiskelu hyvään ja kivaan ammattiin, mielekkään harrastuksen löytäminen sekä sinkuksi ja lapsettomaksi jättäytyminen. Tunnen surua mutta toisaalta vihaa, että sukulaiseni jäi vellomaan tuollaiseen mutaan.