Mitä eroa on rakkaudella ja riippuvudella toisesta?

rakkauden kohde ei niin helposti vaihdu. Jos on vaikka riippuvainen toisen rahoista ja tulee rahakkaampi vastaan niin saattaa tulla mieleen kipaista sen rahakkaamman kainaloon. Riippuvainen haluaa vain ottaa, rakkaudessa voi myös antaa.

eli että mitä yhteistä rakkaudella ja riippuvuudella on? Minusta ei mitään.

Rakkaudessa haluaa nimenomaan antaa, tehdä sen rakkaan olon hyväksi vaikka omalla kustannuksella.

Riippuvainen ei halua luopua ja pelkää elämää ilman riippuvuuden kohdetta.



Aloittaja ei ole vissiin koskaan rakastunut, jos ei ymmärrä eroa.

Onhan niillä yhteistä, subjektiivisesti. Rakastan jotakuta: hänen olemassaolonsa on minulle ilo, nautin hänen seurastaan, ahdistun ajatuksesta että häntä ei olisi.



Aivan samanlaisia tuntemuksia herättää riippuvaisuuden kohde.



Mielestäni eroa voi testata ajatuksella, että entäpä jos olisi selvää että tuolle toiselle ihmiselle olisi hyväksi lähteä pois luotani. Esimerkiksi lapsi lähtisi ulkomaille opiskelemaan. Tai tietäisin puolisostani, ettei hän enää rakasta minua vaan jotakuta toista. Olisinko valmis "päästämään" rakkauteni/riippuvaisuuteni kohteen lähtemään?



Jos rakastan, olisin. Jos olen riippuvainen, en olisi.



Tietenkään eron teko ei ole näin helppoa. Useimmiten me olemme hiukan riippuvaisia niistä joita rakastamme, kukapa meistä olisi niin terve ettei olisi tunnepuolella vauvamaista tarvitsevuutta ja halua omistaa toisia (edes vähän). Ja vaikka voin rehellisesti sanoa, etten ole riippuvainen lapsestani, niin hänen läheisyytensä tuottaa minulle NIIN suurta iloa, että yrittäisin kovasti löytää jonkin muun ratkaisun joka olisi hyväksi myös hänelle kuin että hän muuttaa toiselle puolelle maapalloa.