Lue keskustelun säännöt.
Ahkera yrittäjä – ja mitä sitten tapahtui?
23.04.2026 |
Tässä vähän erilainen tarina, kun täällä usein kysellään “miten pärjätä” tai “voiko tästä vielä nousta”.
Yksi tuttu (sanotaan vaikka Markoksi) painoi duunia käytännössä koko aikuisikänsä. Aloitti pienestä, teki pitkää päivää, otti riskejä silloin kun muut epäröi. Ei mitään pikavoittoja – ennemmin sellaista tasaista raatamista, välillä stressiä ja unettomia öitä, mutta myös onnistumisia.
Elämä ei ollut mitään luksusta silloin. Vanha auto, maltillinen talo, lomat Suomessa. Mutta yksi asia oli selkeä: kaikki ylimääräinen meni yritykseen tai säästöön.
Sitten kun mittariin tuli 50, tapahtui se mitä moni haaveilee mutta harva saavuttaa – yritys myytiin. Ei mitään lehtijuttujen jättisummaa, mutta sen verran hyvin, että velat maksettiin pois ja tilille jäi summa, jolla pystyy oikeasti elämään ilman palkkatuloa.
Ja tässä kohtaa tulee se mielenkiintoinen osa.
Ei se elämä muuttunutkaan miksikään ökyilyksi. Päinvastoin. Sama talo, samat tavat – mutta kiire katosi. Aamut ilman herätyskelloa, enemmän aikaa luonnossa, omasta pihasta ruokaa, kalastusta, metsätöitä. Kulut pysyi pieninä, mutta elämänlaatu nousi ihan eri tasolle.
Hän sanoi joskus aika osuvasti: “En mä rikastunut rahasta – vaan siitä, että sain ajan takaisin.”
Moni ajattelee että pitää tienata isoja summia elääkseen hyvin, mutta tässä tapauksessa tärkeämpää oli se yhdistelmä: – velaton elämä
– maltilliset menot
– vähän omaa tuotantoa (ruoka, polttopuut jne.)
– ja se, ettei ole pakko mennä töihin
Ei tämä tietenkään ole kaikille realistinen polku, eikä pelkkää ruusuilla tanssimista ollut matkalla. Mutta ehkä tässä on joku ajatus: joskus se “riittävä” on paljon lähempänä kuin luullaan.
Onko täällä muita, jotka tähtää siihen että voisi hypätä oravanpyörästä vähän aikaisemmin pois?
Kommentit (8)
Kyllä se juuri näin on. Ja samaan olen pyrkinyt. Näyttää että olen noin 55v että onnistuu.
Minä todennäköisesti jatkan vielä töitäkin, mutta omilla ehdoillani ja puolet pienemmällä työmäärällä.
M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa tässä yritetään. Tähän asti palkkatöissä, mutta siinä sitä työtä saa painaa hamaan tappiin. Nyt olen perustamassa omaa firmaa, siinä ainakin on mahdollista tehdä itselle sopivaa työtä sopivassa määrin. Tietty homma pitää saada rullaamaan ja ihan kaikki ei ole omissa käsissä, mutta saattaa se onnistuakin. Kiinteällä kuukausipalkalla ei tuloja nostella, vaikka kuinka painaisi duunia. Sain burnoutin ja tässä ollaan, etsimässä sitä omaa tapaa elää (eikä vain tehdä työtä). Parhaassa tapauksessa firman pyörittäminen ei tunnu työltä, ennemminkin mielenkiinnon kohde josta joku vielä maksaa.
Minä sain yrittämisestä burnoutin, elelen tuilla ja ihan hyvin menee.
Hyppäsin oravanpyörästä jo reilu kymmenen vuotta sitten. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma exit ni tapahtui viitesen vuotta sitten. Suurin osa yrittäjistä on yli 55 vuotiaita ja seuraavan kymmenen vuoden aikana tulee myyntiin kymmeniätuhansia yrityksiä, joille pitäisi löytää tässä maailman tilanteessa ostaja. Onnea ja menestystä heille.
Vierailija kirjoitti:
Oma exit ni tapahtui viitesen vuotta sitten. Suurin osa yrittäjistä on yli 55 vuotiaita ja seuraavan kymmenen vuoden aikana tulee myyntiin kymmeniätuhansia yrityksiä, joille pitäisi löytää tässä maailman tilanteessa ostaja. Onnea ja menestystä heille.
Suomessa puhutaan jatkuvasti työvoimapulasta ja rekrytointien haasteesta, mutta harvemmin puhuttu aihe on kuitenkin yrittäjien riittävyys ja suoraan tästä johdettuna yritysten tuottamien tuottamien saatavuus tulevaisuudessa. Kuten sanoit kymmeniätuhansia yritystä uhkaa lopettaminen, joista melkoinen määrä täysin terveitä valmiine asiakkuuksineen.
Sama haave ollut jo 25 vuotta, enää 5 vuotta jäljellä.