Onko täällä sellaista johon ei ole koskaan ihastuttu? Kerro mitä ajattelet syyksi

Toivon asiallista keskustelua

hep tai on yks

Ruma naama. Ihon kunto.

Varmaksi en tietenkään voi tietää, mutta ainakaan sitä ei ole minulle kerrottu eikä edes kautta rantain vihjattu jos joku olisi ollut muhun ihastunut.

Enkä tiedä syytäkään vaan voin vain arvailla. En ole mitenkään valovoimainen enkä puoleensavetävä ihminen vaikka en varsinaisesti ole mitenkään syrjäänvetäytyvä. Näkymätön kuitenkin monesti ja sellainen joka ei vaan ole laskuissa mukana jos vaikka palaveriin on tilattu kahvia ja sämpylää. Läsnäoloni ja usein tuntuu, että koko olemassaoloni on yllätys eikä yleensä mitenkään positiivisessa mielessä. Näin oli jo lapsena ja sama on jatkunut koko aikuisiän.

KOSKA OLEN KÖYHÄ

Olen isokokoinen nainen. Olen pidempi kuin keskimittainen mies ja romuluinen: leveät hartiat, isot kämmenet ja jalkaterät jne . Minuun ei ole ikinä kukaan ihastunut, rakastunut tai edes tykästynyt. Itse voisin ihastua hintelään, pienikokoiseen mieheen, mutta luulen että sellaiset pelkäisi minua. Hassuinta on, että en persoonallisuudeltani vastaa ulkonäköäni lainkaan. Olen herkkis runotyttö, joka joskus lapsena lopetti koriksenkin pelaamisenkin siksi, että muut joukkueen tytöt tuntui niin koviksilta.

Ruma ulkonäkö. (olen keski-ikäinen nainen johon ei ole ikinä ihastutti, edes nuorena ja laihana) 

Suhtaudun ihmisiin varauksella, en päästä lähelleni.  Olin nuorempana seksikkäännäköinen, silloinkin minussa herätti vain ärtymystä  jos joku hakeutui kontaktiin.  Kaikki eivät ole sosiaalisia luonteita. 

Ap et sä pääse pilden päälle koskaan.

Niperrä edelleenkin sitä pikkunyppylää.

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun ihmisiin varauksella, en päästä lähelleni.  Olin nuorempana seksikkäännäköinen, silloinkin minussa herätti vain ärtymystä  jos joku hakeutui kontaktiin.  Kaikki eivät ole sosiaalisia luonteita. 

Luulisi, ettet viihtyisi tällä palstallakaan, jos et ole sosiaalinen ja halua keskustella muiden kanssa. 

Luulen, että olen liian hiljainen. Harvan ihmisen kanssa syntyy heti luontevaa keskustelua. 

Naiset ei uskalla osoittaa kiinnostustaan. koen sen ikävänä asiana.

Nuorena ja aina reilu 3-kymppiseksi mulla oli ruma ihosairaus kasvoissa. Eipä ollut kiinnostuneita poikia, ei miehiä. Iho alkoi paranemaan pikku hiljaa, mutta silti ei ole ollut poika-, eikä miesystävää, ei edes kaveria. Olen näkymätön. 60+

Olen ruma, nuorena oli  liian laiha, muodoton ja olen myös yksinkertainen, huono puhumaan, oikea virhekertymäpaketti.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ja aina reilu 3-kymppiseksi mulla oli ruma ihosairaus kasvoissa. Eipä ollut kiinnostuneita poikia, ei miehiä. Iho alkoi paranemaan pikku hiljaa, mutta silti ei ole ollut poika-, eikä miesystävää, ei edes kaveria. Olen näkymätön. 60+

Miehet ei välitä ihosta. Olen ihastunut monesti naiseen jolla paha akne. ei haittaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ja aina reilu 3-kymppiseksi mulla oli ruma ihosairaus kasvoissa. Eipä ollut kiinnostuneita poikia, ei miehiä. Iho alkoi paranemaan pikku hiljaa, mutta silti ei ole ollut poika-, eikä miesystävää, ei edes kaveria. Olen näkymätön. 60+

Miehet ei välitä ihosta. Olen ihastunut monesti naiseen jolla paha akne. ei haittaa mitään.

Ei välitä naisetkaan.

Mä olen jotenkin maskuliininen vaikken mitenkään isokokoinen olekaan. En ole pitkä mutta jotenkin skrode ja olemuksessani ei valitettavasti ole sellaista viehkeyttä tai naisellisuutta, eikä lapsena tyttömäisyyttäkään, vaikken koskaan ollut poikamainen tai mikään rämäpää. Pikemminkin olin ja olen sellainen herkkä ja ujo tyttö edelleen, joka tietenkin on melkoinen kontrasti ulkoisen olemuksen kanssa. Mieluiten pukeutuisin kaikkiin ihaniin, hempeisiin mekkoihin ja sellaisella romanttisella tyylillä mutta parhaimmillaankin olen sitten kuin joku pekkapuupään justiina tai ihan vaan setä jolla on mekko. Tätä tietenkin vielä korostaa se, että yksinäisenä (ja ikisinkkuna) sitä on aika pitkälti pitänyt oppia tekemään kaikki itse eli tavallaan olen vähän sellainen yleismies-jantunen joka osaa ja vaan tekee muiden apua odottamatta.

Eipä ole ollut kuin vihaajia koko elämän. Syrjitty ja vihattu, halveksittu, ja mitään pahaa en ole koskaan kenellekään tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ja aina reilu 3-kymppiseksi mulla oli ruma ihosairaus kasvoissa. Eipä ollut kiinnostuneita poikia, ei miehiä. Iho alkoi paranemaan pikku hiljaa, mutta silti ei ole ollut poika-, eikä miesystävää, ei edes kaveria. Olen näkymätön. 60+

Miehet ei välitä ihosta. Olen ihastunut monesti naiseen jolla paha akne. ei haittaa mitään.

Eipä ole akne kyseessä. Joka tapauksessa, kyllä se oli kasvojeni iho joka vaikutti, ja vaikutti myös tyttöihin kun mulla oli vain yksi ystävä joka ilkesi liikkua kanssani. Nuoruuden seikkailut jäi kun minua ei huolittu mukaan, vaikka kyllä minä olin mukava, ystävällinen ja kaipasin seuraa. Nyt vanhemmiten olen oppinut olemaan ilman ystäviä, miehiä ja naisia. Matkustelen, käyn ravintolassa, mökkeilen jne. yksin, mutta en enää ole yksinäinen. Onneksi on pari koiraa kavereinani. 

Kukaan ei ole tullut suoraan sanomaan että olisi ihastunut mutta voi olla että heitä on ollut paljonkin. Jollekin olen just sellainen minkälainen naisen pitää olla ja toiselle olen maailman paras nainen, mutta että olisi joku ihastunut sitä en tiedä. Nyt olen eläkeikäinen mummeli ja jäänyt ypöyksin. Siinä myös syy miksi palstailen. Olen todella lyhyt joten normaalimittaiselle miehelle en ole kiinnostava, pitää olla ainakin 180 senttinen alfauros että uskaltaa lähestyä.