Kahden koiran omistajat

Suurin plussa on ollut ehdottomasti se, että koiralle on oma lajitoveri seurana. Tutkimukset osoittavat, että ilman lajitoverin seuraa elävät koirat kärsivät kroonisesta dopamiininpuutteesta. Koirien keskinäistä vuorovaikutusta on myös kiinnostava seurata.

Miinuksena on se, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Kun toinen koira saapuu talouteen, on varauduttava siihen, että aiempi koira ainakin hetkellisesti saattaa unohtaa opitut taidot. Kaverin kanssa äidytään herkemmin haukkumaan, koheltamaan hihnassa jne. Uuden koiran kanssa täytyy treenailla perustaitoja itsenäisesti, mutta vanhalle koiralle pitää myös kertausharjoituksia ja sitten tietenkin opetella vielä samat asiat  yhdessä.

Vaivannäön kannalta sanoisin, että kaksi menee siinä missä yksikin (ellei siis koirille tule keskinäisiä haasteita tai uudella koiralla jotain ratkottavia ongelmia). Kolmannen kohdalla arki muuttuu sitten ihan radikaalisti jo, mutta eipä sekään minua estänyt ottamasta myös neljättä koiraa. Kaikki koirat sekarotuisia.

Itselläni on jo parikymmentä vuotta ollut aina 2 koiraa. Se on minusta PALJON helpompaa kuin yhden omistaminen vaan. Koirista on toisilleen seuraa, ne leikkivät keskenään, ja ihan pelkkä se että kun lähtee töihin eikä tarvi jättää koiraa yksin vaan sillä on edes osa omaa laumaa mukana, on mukavaa. 

Mitään muuta miinusta en ole 2:ssa koirassa huomannut, kuin että toki ruokakulut ja eläinlääkärilaskut tuplaantuu.

Tuplatyöt

Tuplakulut

Tuplasurut