Meneekö suunnilleen kaikki katsomaan kuolleita sukulaisiaan vai onko tämä vain tiettyjen sukujen juttu?

En ole koskaan käynyt katsomassa kuolleita sukulaisiani, mutta lähellä kuolemaa olevia tietysti olen käynyt hyvästelemässä.

Veikkaan, että enemmän alueellisia eroja kuin suvusta riippuvia. 

Minä menin, koska ei ole kiva, jos arkkuun päätyy väärä henkilö. Ei ole kuitenkaan pakollista.

No en kyllä mene, on ne sen verran maatuneitakin jo. 

Minä olen nähnyt useampia ei-sukulaisiakin, koska meillä päin on tapana "ulosveisuu", jossa vainajaa käytetään kotona viimeisen kerran. Silloin yleensä poistetaan myös arkun kansi.

Vainajan oletetut perilliset ainakin käyvät varmistamassa perittävän kääkähtäneeksi.

Pappa kuoli kun olin 6-vuotias, äidin mukana olin ruumishuoneella hyvästelemässä. Hyvä muisto jäi. Karjalan evakkoja olivat.

No en ole käynyt katsomassa. 

Romanien juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nähnyt useampia ei-sukulaisiakin, koska meillä päin on tapana "ulosveisuu", jossa vainajaa käytetään kotona viimeisen kerran. Silloin yleensä poistetaan myös arkun kansi.

Kaunis tapa. Missä päin Suomea tällaista?

Minulle riittää se, että olen heidät elävinä nähnyt. Kuolleen kasvoja....

Ortodokseilla on vainajan arkun kansi auki hautajaisten aikana.

Missä näkee kuolleita?

Ei varmaan läheskään kaikki. Mä kävin äitiäni katsomassa, kun äiti sai nukkua ikiuneen kotonaan ja kun isä aamulla varhains oitti mulle, että äiti oli just hetki sitten kuollut, laitoin kengät jalkaani ja menin pihan poikki sinne. En nyt varsinaisesti äitiä katsomaan vaan isäni tueksi. Toisen kerran olen käynyt vainajaa katsomassa yli 30 vuotta sitten. Siskoni tuolloin 6v poika oli mulla hoidossa, kun pojan isä kuoli. Siskoni oli miehensä kanssa kauppareissulta just lähdössä, kun mieheltään valtimo repesi ja siitä sitten autosta siirrettiin terveyskeskukseen. Siskoni pyysi, että tuon heidän poikansa sinne, joten siinä samalla sitten itsekin tuli käytyä vainajaa katsomassa. Yhden kerran olen ollut hautajaisissa (kummisetäni), joissa arkun kansi oli auki. 

Äiti "huijasi" munut katsomaan mummoa siunauskappelin kylmähuoneelle. Tämä oli siis ennen ehostusta ja leuan alla näkyi selvästi jälki hihnasta, jolla leuat oli sidottu kiinni (hihnaa ei kyllä enää ollut). Kasvot olivat myös formaldehydin jäljiltä räikeän keltaiset. Onneksi olin jo parikymppinen, sillä nuorempana tämä olisi varmaan ollut painajaismateriaalia.

Äitini kuoli hoivakodissa tuskalliseen tulehdukseen. Oli järkyttävää katsella hengenhaukkomista. Kun hän oli kuollut, oli hyvä että kävin katsomassa häntä "kylmiössä" kuolemaa seuraavana päivänä. Hän oli kaunis, levollinen, leuan piti kiinni valkoinen sideharso.

Vierailija kirjoitti:

Minä menin, koska ei ole kiva, jos arkkuun päätyy väärä henkilö. Ei ole kuitenkaan pakollista.

Joku samalla tavalla ajatteleva :).

Itse en olisi välittänyt nähdä äitiäni enää arkussa, koska olin ollut hyvästelemässä kuolinhetkellä ja ei ollut tarvetta nähdä enää sitä, mitä hänestä tänne jäi. 

Saattelemaan halusin kuitenkin mennä hautausmaalle kuljetettaessa (kappelille säilytykseen), ja veli oli sitten kuitenkin halunnut vielä käydä katsomassa ennen kuin kuin arkku suljetaan. Menin sitten minäkin samalla.

Ja tosiaan, vaikka muuten en tuota pitänyt tarpeellisena, niin mieltä rauhoitti, että näin, että kaikki oli kuten sovittu: oikea vainaja, niissä vaatteissa mitä oli annettu puettavaksi ja valitsemamme arkku. Yksi huolenaihe vähemmän ikäänkuin.

Vierailija kirjoitti:

Missä näkee kuolleita?

Ambulanssissa, sairaalassa, ruumishuoneella, hautaustoimistossa, kirkon siunaustilaisuudessa. Joskus ovat myös kotonaan, metsissä tai kadulla. Metsäänkin on kuollut yllättävän moni.

Meillä joka juhannus kaikki kuolleet sukulaiset tulevat kesteihin mukaan. Jengiä on aivan sairaasti tuhansien vuosien takaa.

En edes tiedä missä ovat haudattuna. En tuntenut sukulaisia.