Lue keskustelun säännöt.
Puoliso haluaa muuttaa paikkakunnalta
16.04.2026 |
Puoliso haluaisi muuttaa pois nykyiseltä paikkakunnalta, mutta itse en ole siihen valmis ainakaan näin suppeilla tiedoilla mitä puolisosta olen saanut puserrettua irti.
Ymmärrän tavallaan puolisoni muuttohalut, koska hän kokee, ettei voi jäädä tänne ja että olo on liian ahdistava. Hän ei myöskään pidä etäsuhdetta realistisena vaihtoehtona, vaan toivoo, että lähtisimme kaikki mukaan, vaikka ei tiedä minne. "Kunhan jonnekin", vaan toistelee. Ei osaa sanoa mitään tiettyä paikkakuntaa tai aluetta, mutta pienempään ja syrjempään haluaa. Ahdistus on kuitenkin ihan päivittäinen, ja siihen auttaa vain muutto. Hän viettää tällä hetkellä kaiken vapaa-ajan mökillämme noin 100km päässä kotoa ja siellä olo on saanut ymmärtämään, että ei nauti enää täällä asumisesta.
Minulle se sinänsä olisi ok, mutta ei ole järkeä lapsiperheenä muuttaa tunnin ajomatkan päähän kuolevan kylän palveluista. Meillä on 3- ja 7-vuotiaat lapset, joilla on täällä hyvä arki: toimivat päiväkoti- ja koulukuviot, ystävät ja tukiverkot. Lapset ovat kyllä sopeutuvaisia, mutta silti pelkään miten he pärjäisivät uusissa ympyröissä. Myös minun pitäisi jättää työni ja aloittaa alusta, kun taas puolisollani on laajat verkostot ja paremmat mahdollisuudet työllistyä missä vain, joten hänelle itselleen muuttohan olisi helppo tapa aloittaa "uusi elämä", jota niin kaipaa.
Kumman tällaisessa tilanteessa pitäisi joustaa, vai pitäisikö yrittää löytää jokin kolmas ratkaisu? Onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Hän näkee myös eron vaihtoehtona, mutta vasta kuulema viimeisenä.
Kommentit (30)
Mitäs jo puoliso muuttaisi ihan itsekseen sinne jonnekin. Jos koko muu perhe on tyytyväinen vallitseviin oloihin, miksi muiden pitäisi kärsiä. Asuisi vaikka vuoden tai pari ja katsoisi sitten kumpaa kaipaa enemmän perhettä vai jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies viettää vapaa-aikansa mökillänne yksin? Ja on onnellinen missä tahansa muualla kuin kotonaan? Ei hän silloin tarvitse perhettään. Anna hänen tehdä omat ratkaisunsa ja mennä. Vastuullinen vanhempi ei haikaile muuttamisesta muuttamisen vuoksi.
Lapset eivät sopeudu vaan alistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jo puoliso muuttaisi ihan itsekseen sinne jonnekin. Jos koko muu perhe on tyytyväinen vallitseviin oloihin, miksi muiden pitäisi kärsiä. Asuisi vaikka vuoden tai pari ja katsoisi sitten kumpaa kaipaa enemmän perhettä vai jotain muuta.
Eroaminenkin on siinä vaiheessa helppoa, kun on jo kirjat muualla.
Ahdistus ei yleensä ratkea pelkällä paikkakunnan vaihdolla, varsinkaan jos ei ole mitään konkreettista suunnitelmaa. Uusi paikka voi jopa lisätä stressiä, kun kaikki tuttu katoaa kerralla ja pitää todellakin aloittaa tyhjästä. Mutta jos miehen ahdistus on päivittäistä ja niin voimakasta, että hän pakenee sitä mökille, sitä ei voi toki sivuuttaakaan, koska se on oikea ongelma, joka vaatii ratkaista. Onko miehellä suunnitelmia, minne haluaa muuttaa? Miten toimeentulo? Onko teillä asuntovelallinen asunto, myisittekö sen, laittaisitte vuokralle, ostaisitteko uuden vai muuttaisitte vuokralle? Entä jos ette saa töitä, miten elätte? Muuttaisitteko kesken lasten lukuvuoden? Entä jos uusi paikkakunta ei tuo toivottua tulosta ahdistukseen? Kuulostaa siltä että ihan joku muu siellä painaa hartioilla kuin paikkakunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus ei ratkea muuttamalla, vaan ne ahdistuksen syyt pitää löytää ja käsitellä. Nyt toiminta on impulsiivista eikä niissä punnita lasten etua.
Älä ihmeessä muuta tuossa tilanteessa pois tukiverkkojen luota. Lapsillasi on paremmat mahdollisuudet nykyisessä paikassa, etkä tiedä muuttuuko puolisosi mieli taas vuoden päästä.
Tuo puoliso ei myöskään suo ajatustakaan sille, miten sinä jaksat ja mitä sinä tarvitset, ei pohdi lasten kehitystä ja vaiheita. Hän ajattelee nyt vain itseään eikä hänellä ole edes mitään suunnitelmaa! En tiedä, onko tuo suhteessanne normaalia, mutta minulle kertoisi kyllä ettei minulla ole mitään merkitystä hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies viettää vapaa-aikansa mökillänne yksin? Ja on onnellinen missä tahansa muualla kuin kotonaan? Ei hän silloin tarvitse perhettään. Anna hänen tehdä omat ratkaisunsa ja mennä. Vastuullinen vanhempi ei haikaile muuttamisesta muuttamisen vuoksi.
Joo missään nimessä ap ei lähde lapsien kanssa .mihinkään vaan se on mies joka lähtee jos lähtee. Pahimmillaan ap jää sinne uuteen paikkaan ihan yksin ja ne tukiverkot ja koulu ja lapsien kaverit on siellä vanhalla paikkakunnalla ja apn miestä ahdistaa edelleen ja taas muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo puoliso ei myöskään suo ajatustakaan sille, miten sinä jaksat ja mitä sinä tarvitset, ei pohdi lasten kehitystä ja vaiheita. Hän ajattelee nyt vain itseään eikä hänellä ole edes mitään suunnitelmaa! En tiedä, onko tuo suhteessanne normaalia, mutta minulle kertoisi kyllä ettei minulla ole mitään merkitystä hänelle.
Kuulostaa itsekkäälle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus ei ratkea muuttamalla, vaan ne ahdistuksen syyt pitää löytää ja käsitellä. Nyt toiminta on impulsiivista eikä niissä punnita lasten etua.
Älä ihmeessä muuta tuossa tilanteessa pois tukiverkkojen luota. Lapsillasi on paremmat mahdollisuudet nykyisessä paikassa, etkä tiedä muuttuuko puolisosi mieli taas vuoden päästä.
Olipa ahdistuksen syy mikä tahansa, niin pitäähän se hoitaa ihan jo lapsien kannalta. Jos se tarkoittaa muuttoa niin ok, sekin voi olla ratkaisu, mutta sitten pitää vaan järjestellä asuminen ja elämä niin, että lapset ei kärsi. Ennemmin muualla asuva vanhempi kuin henkisesti poissaoleva vanhempi jota lapset ei edes uskalla lähestyä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jo puoliso muuttaisi ihan itsekseen sinne jonnekin. Jos koko muu perhe on tyytyväinen vallitseviin oloihin, miksi muiden pitäisi kärsiä. Asuisi vaikka vuoden tai pari ja katsoisi sitten kumpaa kaipaa enemmän perhettä vai jotain muuta.
Mutta ei voi olettaa, että vaimo kiltisti odottaa pari vuotta kotona kun isä reppureissaa itseään etsien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies viettää vapaa-aikansa mökillänne yksin? Ja on onnellinen missä tahansa muualla kuin kotonaan? Ei hän silloin tarvitse perhettään. Anna hänen tehdä omat ratkaisunsa ja mennä. Vastuullinen vanhempi ei haikaile muuttamisesta muuttamisen vuoksi.
Jep. Luiskaan vaan. Jos ap ei halua muuttaa, mutta mies haluaa, niin silloin mies muuttaa ja ap ei. Suhdetta voi jatkaa etänä tai sen voi päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jo puoliso muuttaisi ihan itsekseen sinne jonnekin. Jos koko muu perhe on tyytyväinen vallitseviin oloihin, miksi muiden pitäisi kärsiä. Asuisi vaikka vuoden tai pari ja katsoisi sitten kumpaa kaipaa enemmän perhettä vai jotain muuta.
Eroaminenkin on siinä vaiheessa helppoa, kun on jo kirjat muualla.
Henkinen ero ainakin on helppoa, kun toinen asuu eri kaupungissa. Väkisin siinä oppii silloin pärjäämään yksin (lasten kanssa).
Mitä ap:n asumistilanteelle käy, jos mies muuttaa pois tai eroatte? Tarkoittaako se joka tapauksessa muuttoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JSS.
Ukko on sekaisin ja haluaa sotkea teidän muidenkin elämän.
Vierailija kirjoitti:
Tuo puoliso ei myöskään suo ajatustakaan sille, miten sinä jaksat ja mitä sinä tarvitset, ei pohdi lasten kehitystä ja vaiheita. Hän ajattelee nyt vain itseään eikä hänellä ole edes mitään suunnitelmaa! En tiedä, onko tuo suhteessanne normaalia, mutta minulle kertoisi kyllä ettei minulla ole mitään merkitystä hänelle.
Valitettavan normaalia totta puhuen... olen valmis tekemään yhteisen hyvän eteen kaiken, mutta en ilman minkäänlaista suunnitelmaa aio jäädä töistä pois ja napata lapsia kainaloon minnekään korpeen.
Hyviä pointteja tullut, kiitos niistä, ajattelemisen aihetta antaa. Asunto on yhteinen, mutta pystyn tarvittaessa puolison osuuden lunastamaan pois, mutta luultavasti järkevämpää myydä ja ostaa vähän pienempi.
Ap
Pidä sä lapset siellä missä nyt olette jos oot äiti, jos alue turvallinen ja tutut paikat. Koska lapset voi aikuisena itse muuttaa. Mutta voiko kumppanisi itse olla mökillä enemmän tai ottaa kodin muualta. Mutta jos hän on lasten äiti, varmaan hänen pitää olla lasten kanssa missä asuukin, pienessä tai isossa. Tytöille äiti on turva ja tuki. Vaikka isäkin. Poika saattaa pärjätä isän kanssa enemmän, jos kiva isä. Onko se alue missä asutte liian vilkas? Onko hän toivonut rauhallista kohtaa? Olen myös kaupunkiahdistuksia joskus kokenut ja tiedän mistä hän puhuu. Ja kaipuu luontoon on kova. Realismi tietysti kertoo että en voi asua maalla. Se vaatii resurssit ja ihmisverkostoja. Olen katsellut sitä vähäistä luontoa mitä kaupungissa on.
Onko miehesi saanut rikollisporukan peräänsä?
Ymmärrän molempia osapuolia! Aloittaja älä suostu muuttamaan ilman tarkkaan harkittua ja suunniteltua tietoa. Pysy lasten kanssa siellä missä olette kunnes jotain valmista on. Olen itse ollut se jota ahdisti pikkukaupungin elo ja nurkkakuntaisuus ja mistä mies ei missään tapauksessa halunnut muuttaa pois. Se on hänen lapsuudenkotikaupunki. Meillä tuli ero enkä ole katunut kuitenkaan. Asunto oli minun, myin sen, muutto meni hieman liiankin vauhdikkaasti työpaikkani sisäisen siirron takia, mutta se henkinen vapaus oli huumaava. Oli kuin vuosien kivikuorma olisi otettu niskasta painamasta. Kaikki asiat järjestyivät uudessa kaupungissa nopeasti, päiväkoti ja koulu, harrastukset löytyivät, kaverit löytyivät, ihan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän molempia osapuolia! Aloittaja älä suostu muuttamaan ilman tarkkaan harkittua ja suunniteltua tietoa. Pysy lasten kanssa siellä missä olette kunnes jotain valmista on. Olen itse ollut se jota ahdisti pikkukaupungin elo ja nurkkakuntaisuus ja mistä mies ei missään tapauksessa halunnut muuttaa pois. Se on hänen lapsuudenkotikaupunki. Meillä tuli ero enkä ole katunut kuitenkaan. Asunto oli minun, myin sen, muutto meni hieman liiankin vauhdikkaasti työpaikkani sisäisen siirron takia, mutta se henkinen vapaus oli huumaava. Oli kuin vuosien kivikuorma olisi otettu niskasta painamasta. Kaikki asiat järjestyivät uudessa kaupungissa nopeasti, päiväkoti ja koulu, harrastukset löytyivät, kaverit löytyivät, ihan kaikki.
Oliko sinulla lapsia siis? Ja muutit lapsien kanssa, kun erositte? Jäikö lapset sinulle vai yhteishuoltajuus, muutitko kauas?
Sinänsä en siis ole muuttoa vastaan ja ymmärrän miehen ahdistuksen, meillä vähän samankaltainen tilanne. Silti pitää olla jotain järkeä mihin muuttaa ja pakkohan siinä on joku suunnitelma olla muutenkin, eikä lapsiakaan noin vain voi ottaa koulusta ja hoidosta pois, jos ei edes tiedä minne niitä siirtää.
Ap
Jos hän oikeasti tarvitsee muutoksen nopeasti ahdistuksen takia, yksi vaihtoehto on myös se, että hän tekee ensin jonkinlaisen kokeilun yksin (esim muuttaa mökille tai väliaikaisesti asuu ihan muualla), mutta silloin hänen pitäisi myös hyväksyä, että koko perhe ei voi hypätä mukaan sokkona. Tosin ehkä ennen muuttoaikeita olisi hyvä käydä juttelemassa jollekin mistä kenkä puristaa..